Ravitsemus | Ruoan ei tarvitse olla aina hyvää?

RAVITSEMUS | HS.FI: RAVINTOTERAPEUTIN NÄKÖKULMA

Törmäsin tässä blogini Facebook-sivustoa pläräillessä erääseen HS.fin kesäkuun 2016 artikkeliin , jossa jututettiin ravitsemusterapeutti Hanna Partasta.

Ravitsemusterapeutin mukaan ruoan ei pidä aina olla hyvää. Artikkelin näkökulma on mielestäni mielenkiintoinen.

Ensimmäisenä nimittäin tulee mieleeni kysymys, että miksi ei?

Varoituksen sana: nyt tuli pitkä kirjoitus. 😀

 

ravitsemus

RAVITSEMUS | ”RUUAN EI AINA PIDÄ OLLA HYVÄÄ, SANOO RAVITSEMUSTERAPEUTTI 

Aiheena tässä artikkelissa on ylläri pylläri siis ruoka, syöminen ja ylipaino. Suomalaisten ylipainosta ollaan huolissaan. Näitä tekstejä tulee aina tasaisin väliajoin, joissa ravitsemustieteilijä manaa suomalaisten ylipainoa.

Ihan jees, sehän on heidän työtään.

Artikkeliin en juurikaan ota kantaa sen enempää, mutta haluaisin nostaa artikkelista muutaman asian.

Partasen mielestä ”ihmisten olisi hyvä perääntyä siitä ajatuksesta, että ruuan on oltava aina hyvää. Ei ole. Perusjees-ruoka riittää.”

”En tarkoita, että ruuan pitää olla pahaa. Silloin se jää helposti syömättä, ja energiantarve korvataan herkuilla. Sen sijaan ruuan pitäisi olla ihan tavallista. Sellaista kouluarvosanalla 8+-ruokaa, jota riittää yksi lautanen.”

Kuinka moni komppaa tätä? Kuinka moni teistä syö ruokaa, joka ei oikeastaan maita?

Olen varmasti sitten vähän erilainen valmentaja. Mielestäni nimittäin ruoan on hyvä olla hyvää – näinhän sitä tulee syötyä.

Toisaalta tämä on kyllä jokaisen ihmisen oma asia, mitä ruoka, ruokailu ja syöminen juuri hänelle merkitsee. Jollekin ruoka on vain polttoainetta, jollekin se on rakas harrastus ja jollekin se edustaa turvallisuutta. Jollekin jotain ihan muuta.

 

ravitsemus

RAVITSEMUS | EN USKO ITSESSÄÄN RUOAN OLEVAN HAASTE

En itse työni kautta usko ruoan itsessään olevan haaste. Lähinnä koen haasteet löytyvän esimerkiksi syömiseen liittyvistä tunteista.

Itse koen ja väitän, että ihminen ei tee juuri mitään ilman tunnetta. Toimintaamme ohjaa aina jokin tunne. Ja tämä tunne olisi ensin selvitettävä, jotta voidaan pureutua itse haasteeseen.

Ajatellaan esimerkisi tunnesyömistä. Meistä jokainen tunnesyöjä voi varmasti kompata sitä, kuinka lohduttavaa on avata se mielihyvää tuottava ruokapakkaus illan puhteeksi henkisesti tai fyysisesti raskaan päivän jälkeen.

Jollekin se saattaa myös olla toki esimerkiksi iloisiin fiiliksiin liittyvää palkitsemista: jes, nyt olen tämän ansainnut!

Lähinnä näkisinkin, että haaste on ihmisen omassa käyttäytymismallissa: käyttäytymisessä, joita hänen ajatuksensa ja tunteensa hallitsevat. Jollekin ruoka edustaa rentoutta, jollekin turvaa, jollekin omaa aikaa, jollekin tyhjyyden täyttämistä, jollekin juhlaa.

 

ravitsemus

RAVITSEMUS | RUOKA EI OLE VIHOLLISESI

Sitten vielä yksi juttu. Miksi ruokaa vastaan on koko ajan joku sota meneillään?

Nykyään koiran omistajana voin sanoa käsi sydämellä, että joskus huomion jatkuva kiinnittäminen juuri negatiivisiin asioihin tai käyttäytymiseen saattaakin vain lisätä vettä myllyyn.

Ajatellaan esimerkiksi koiraa ja kukkapenkkiä. Ai ettäh, kuinka kiva koirasta on kaivaa multaa kuono mustana ja vähän väliä jopa vähän mutustaa maata??!

Kun estät koiraa tekemästä tätä tai viet sen kyseisestä paikasta pois se juosta kirmaa samaan paikkaan takaisin ja jatkaa. Vesi on myllyssä ja käyttäytyminen vahvistuu.

Sama homma safkaamisen kanssa. Puhun paljon rentoudesta syömisen yhteydessä. Ja puhun siitä taas.

 

Kunpa vain lopetettaisiin tekemästä syömisestä niin isoa numeroa. Kun Sinulla on tasapaino itsesi kanssa, ruoka ja ruokailu eivät ole peikkoja.

Kun kielletään miettimästä punaista, niin saletisti mietimme punaista. Sama homma ruoassa: älä syö karkkia! -> Varmasti syöt karkkia – tai vähintään mietit sitä koko ajan, että voi hitsi toivottavasti en vain sorru syömään karkkia.

ravitsemus

RAVITSEMUS | TUNTEIDEN HALLINTA ON OSA SYÖMISEN HALLINTAA

Kun sinä opit hallitsemaan tunteitasi, niin opit hallitsemaan syömisiäsi. Varmasti. Syömisistä tulee tällöin luontaista eikä sinun tarvitse pelätä tai ruoskia itseäsi ”sortumisista”, ”lipsahduksista”, ”repsahduksista” tai muista negatiivisen tunnelatauksen omaavista jutuista.

Hei kaverit. On ookoo syödä. #inhimillinenote

 

RAVITSEMUS | RUOKA VAIN POLTTOAINETTA?

Artikkelissa myös todetaan, että ”aiemmin ruoka oli meille vain polttoainetta. Ihmiset söivät sitä, mitä oli saatavilla, että jaksoivat tehdä töitä. Nykyään meillä on varaa yhä parempaan ruokaan. Se on johtanut siihen, että ruuasta on tullut nautinnon lähde ja stressin laukaisija.”

Mun on pakko olla eri mieltä. Tai toki riippuu aikajänteestä, että mitä tarkoitetaan käsitteellä ”aiemmin”.

Vietin pienenä nassikkana kesästäni aina kaksi viikkoa Yläneellä. Yläneellä asustin Arjan ja Joukon luona. Heillä oli maatila: sikala, hevosia, koiria, kissoja ja joskus pässi ja sonnikin.

Päällikköpaikka – monta onnelista kesää vietetty siellä. Kiitos vielä Arjalle ja Joukolle kaikesta. <3

No enivei, asiaan. Jouko hoiti maatilaa ahkerasti. Ja kyllä vaan Arja kokkasi herkullista läskisoosia ja keitti hyvänmakuisia isoja keltaisia perunoita ruokapöytään. Kylkeen perunalimppua aidolla voilla ja rasvaisella juustolla.

Kahviin lorautettiin kermaa, sokeripala huulien välissä kahvia juodessa.

Oma empiirinen tutkimukseni osoittaa, että kyllä ruoka oli nautinto – ei pelkkää polttoainetta.

 

ravitsemus

 

Ja tää on kyllä eeppinen veto artikkelissa:

”Ongelma on, että harva herkuttelee tai liennyttää stressiä porkkanoilla. Niiden sijaan lautaselle valitaan mieluummin kaloripitoisia ruokia, jotka maittavat vähän liiankin hyvin.”

No onko ihmekään? Ihminen on hedonistinen olento ja toisaalta jotkut ruoat ne vain vaikuttavat hormonitasoihin eri tavalla, kuin toiset.

Harvan olen kuullut raportoineen, että kylläpä serotoniinit käänty nousuun babyporkkanoiden ruksuttelun jälkeen! 😀

Aijoo, ja tää on on kans hyvä:

”Ihmisten pitäisi tottua uudestaan siihen ajatukseen, että ruoka saa välillä olla vain polttoainetta. Juhlahetket ovat sitten asia erikseen. Silloin kuuluukin nautiskella.”

Joo, eli sitten juhlissa saa vedellä napa rutisten. Onhan ne sentään juhlat ja kyllä elämässä pitää vähän voida nauttiakin. 😀 😀

Kyllä väittäisin, että ihmiselle luontaista on mieltymys ruokaan ja syömiseen. On aina ollut. Kuten sanottu ihminen on hedonistinen olento.

Primitiivireaktion olettaisin aikakaudesta riippumatta olevan ihmisellä mieltymys syömiseen. En paljoa luolamiehiä tunne, mutta voisin kuvitella motivaation metsästää riistalihaa olevan himppasen erilainen, kuin etsiskellä etanoita puskista.

Ja mitä tulee tuohon määritteeseen ”aiemmin”, niin kaipaisin tähän vähän täsmällisempää aikamäärettä. Puhutaanko siis ajasta esim. sokerin ja kahvin säännöstelyn jälkeen?

Sota ja ruoan säännöstely vaikutti ainakin 1950-luvulle asti. Kyllä sokeri oli tällöin melkoinen mielihyvän lähde – samoin esimerkiksi kahvi. Olen tästä jonkin verran jutellut 93-vuotiaan pappani kanssa. 🙂

Ja tiedättekö, kyllä minusta on myös ookoo, että syöminen vähentää stressiä. Mutta tullaankin taas siihen, että jos sitä tapahtuu liiakseen ja muut elintavat laiminlyödään, niin kokonaisuutena ei kovin kannattavaa terveyttä ajatellen.

En kuitenkaan lähtisi suoraan pitämään ruoan stressiä alentavaa vaikutusta huonona asiana. Kokonaisuus ratkaisee tässäkin.

 

ravitsemus

RAVITSEMUS | SYY, MIKSI RUOKA ON NIIN KIVAA LÖYTYY PERUSTARPEISTAMME

Syy, miksi ruokailu ja syöminen on niin siistiä selittyy osittain esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkialla. Yksilön alkeellisimmalla tasolla ovat fyysiset perustarpeet eli perusturvallisuuden tarpeet, kuten uni, vesi ja..

ruoka.

Ruoka tuottaa turvallisuuden tunnetta. 

Ja arvatkaa mitä? Turvallisuuden tunne lieventää stressiä.

Tullaan siis uudelleen perusajatukseen: on ookoo syödä.

 

RAVITSEMUS | ONCE AGAIN: RENTOUS

Välillä toivoisin myös ravitsemusasiantuntijoiltamme pikkuisen relampaa otetta ruokaan ja syömiseen. Sen sijaan, että sille asetettaisiin rajoja, kieltoja, estoja ja se tungettaisiin punaiseen kaapuun sen voisi vain antaa olla luonnollinen osa elämää.

Stressaamatta.

Sen sijaan, että keskittyisimme siihen mitä ei saa syödä keskittyisimmekin siihen, että mitä ottaa tilalle. Ja aloittaa pohjatyön omasta sisäisestä tasapainostamme.

 

Oho, taisi tulla aika pitkä teksti?! 😀 Toivottavasti jaksoitte lukea ja kertokaa omat ajatuksenne ja kommenttinne! <3

 

Ugh – olen puhunut,
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Toiveaihe: Kehonkuva | Kun ulkonäkö muuttuu painonpudotuksen myötä

 

Tsekkaa myös:

Video: Vatsatreeni | 4 liikeideaa kehonpainolla

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

coachingkira

<3

(Visited 1 045 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

6 vastausta artikkeliin “Ravitsemus | Ruoan ei tarvitse olla aina hyvää?”

  1. ihana huoleton lapsuus jolloin ruokaa ei tarvinnut miettiä sen enempää kun äiti laittoi peruskotiruokaa sen kun istui pöytään toki kävimme yhdessä kaupassa teimme ruokaa parhaat muistot taitaa ollakin joulu pilarit alkiot muuripohjaletut perjantai pizza vispipuuron opettelu ja teininä leffan kanssa tehdyt patongit.kun muutti pois vastuu siirtyi itselle ja ruoasta tuli00luvulla kauhea hölinä.Partanen on kyllä osaava ja arvostanut oletko lukenut puurotjavellit sekaisin kirja suosittelee!tosi hyvä.mielestäni ei tarvii olla täydellistä gourmee elämystä perusriittää eihän mekää etsitä täydellistä hammastahnaa farkkuja paitsi joskus huulipunaa tai lakanaa normi riittää kunhan tyydyttää jotenkin.mitä mieltä itse partasesta?onks sul joku tietty rav terapeutti jota arvostat paljon?

    • Kuule, sano muuta! Voi sitä aikaa. Lapsuudessa oli ruokailut kyllä aivan toista luokkaa: ei tarvinnut paljoa kaloreita tai terveyttä miettiä! Toisaalta hyvin pienestä pitäen minut on kasvatettu siihen, että herkkujen syönti on väärin. Siksi söin itse todella paljon nuoruudessani karkkia salaa äidiltäni.

      Partanen on osaava, ehdottomasti. Kunnia myös hänen kirjalleen, voisikin lukea joku kerta. 🙂 Mielestäni Partanen on asiansa osaava ja puhuu paljon asiaakin. Painonhallintayhdistyksen jäsenenä olen myös ollut kuuntelemassa hänen juttujaan. Mitä itse toivoisin häneltä olisi himppasen empaattisempaa otetta julkisuudessa. Itse kun en tiedä millainen henkilö on ravitsemusterapeuttina ja miten juttelee asiakkailleen tai millainen ote hänellä on.

      Välistä hän on julkisuudessa mielestäni hieman topakka joissain asioissa, erityisesti aiheissa jotka ovat todella sensitiivisiä joillekin ihmisille ja liittyvät esim. alentuneeseen itsetuntoon. Mutta varmaksi en voi sanoa, tämä on vain minun näkemykseni ja se saattaa olla ihan metässä! 🙂

      Kiitos kommentistasi, hyvää pohdintaa! <3

  2. Vastustan suuresti ajatusta että ruoka on vain polttoainetta. Varmasti sillä ajattelulla voi laihtua, mutta missä se ilo? Ruuasta saa ja pitää olla kiitollinen, enkä itse ainakaan suostu syömään mitään pahaa. Aina ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle, jos nyt kiireessä tai väsyneenä illalla tekee vain jonkun pikapastan tai vaikka sitä kanaa ja riisiä, mutta nekin kyllä maustan ja tuunaan niin että maistuu varmasti myös hyvältä. Toki ruoka ei ole kaikille yhtä suuri nautinto (mitä en ymmärrä…) mutta sitä kun nyt tehdään kuitenkin useamman kerran päivässä koko loppuelämä, niin eikö siitä nyt saisi samalla nauttia? Vähän sama kuin sanoisi että vaatteet ovat vain peittämässä vartaloa, ettei alasti tarvitse kulkea, joten sitähän voi vaan vetäistä päälleen jonkun mustan pussin ja unohtaa päivittäisen vaatteiden valinnan. Miten säästyisikään rahaa, aikaa ja energiaa!

    • Mä tykkäisin kans ajatella niin, että ruoka ei ole pelkkää polttoainetta: toki ehkä sitten, jos johonkin kisoihin mennään näyttämään mahdollisimman rasvattomalta, niin ruoan merkitys on aivan toista. Lähtökohtaisesti kuitenkin toivoisin jokaisen kunnioittavan ja arvostavan itseään sen verran, että etsii itselleen toimivat terveellisen ruoan systeemit: terveellinen ruoka voi olla hyvää. Jos siihen ei ole pienestä pitäen tottunut, vaan vedellyt tyyliin pikaruokaa tai pierueineksiä, niin totutella toki täytyy.

      Kyllä itsekin mielellään syön ruokaa, jossa on vähän fiilistä. <3

      Kiitos kommentistasi! 🙂

  3. Muistan tuon artikkelin ja ihmettelin sitä jo silloin. Toisaalta suomalaiseen kulttuuriin saattaa sopia ajatus, joissa kielletään nautinnot ja ajatellaan ruokaa pelkkänä polttoaineena. Paljon Etelä-Euroopassa, erityisesti Italiassa, matkustaneena en voi edes kuvitella, että siellä mietittäisiin tällaista asiaa; ruokaa tehdään itse rakkaudella hyvistä aineista ja nautitaan yhdessä ja sitä arvostetaan aivan eri tavalla. Ei ihme että suhde ruokaan ja syömiseen on muiltakin osin paljon terveempi j ihmiset myös fyysisesti terveempiä.

    Jos on tietysti lapsesta saakka tottunut ainoastaan hyvin ravinneköyhään, rasvaiseen, suolaiseen ja makeaan ruokaan, voi mennä hetki aikaa tottua uusiin makuihin. Jos (sopivan) terveellinen ja monipuolinen ruoka tehdään hyvistä raaka-aineista ja maustetaan hyvin, on todennäköisempää, uusia ruokia opitaan syömään. Tylsän ja mauttoman ruoan syömisen lisää entisestään jakoa ”herkkuihin” ja ”arkiruokaan” (=mauton ja tylsä ruoka). Väitän, ettö jos arkiruoka on hyvää ja monipuolista, ei tarvita samaa määrää epäterveellisiä herkkuja ”lohduttamaan” tai palkitsemaan. 🙂

    • Olen sun kanssa ihan samoilla linjoilla: uskon, että jos tietynlaiseen terveelliseen ruokaan tottuu ”hyvänä” ruokana, niin säästytään itseasiassa tämän tyyppisiltä pohdinnoilta. Länsimaalainen tapa ajatella ruokaa tuntuu todella olevan tuo polttoaine – tai vähintään sääntö-ajattelu Suomen tyyliä.

      Espanjassa on vähän sama juttu, kuin Italiassa. Kyllä ruokaa tehdään, jotta se mahdollistaa kivan yhdessäolon ja ruoka tehdään sydämellä. Tottakai sielläkin näkyy länsimaalaistuminen, mutta huomatta ruokakulttuuriero olemassa yhä.

      Hyvä kommentti!! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta