Paljonko rasvaprossa? Entä sun enkka?

Tässä liikunnan alalla, kun puuhastelee, niin hyvin usein höpöttelyiden ja ihmetyksen aiheena on rasvaprossa. Ei siinä mitään – rasvaprosentti saa olla jutun aiheena. Mielestäni ja erityisesti silloin, kun kyseessä on terveyden kannalta olennainen seikka. Mikäli rasvaprosentti liittyy jollain tapaa siihen, että vanhempana ollaan omatoimisempia tai terveempiä, niin absolutely, let’s puhutaan lisää!

Kuinka paljon rasvaprosentti merkkaa, jos ihmisen sisällä on kaaos?

Mikäli rasvaprossa liittyy ulkonäkökeskeisyyteen ja tietynlaisen muokatun vartalon tavoitteluun, niin en yleensä ole niin kiinnostunut jatkamaan keskustelua siitä miten sellaisen saa. Toisaalta periaatteessa tiedämme, että mitä se vaatii. Vastaus on hyvin usein ”syö enemmän, kuin kulutat”. TOKI aina asia ei ole aina ihan näin yksinkertainen.

Tämä on muuten yksi suurimpia syitä, miksi jossain vaiheessa pidin tauon personal trainerin töistä: koin, että itselläni ei ollut enää mitään annettavaa siihen, että ihmiset tavoittelevat ”Madonna-käsiä”, kiinteämpää ja pyöreämpää pyllyä tai halusivat olla 5-10 kiloa hoikempia.

Yksinkertaisesti en vain kokenut, että itselläni on yhtään mitään annettavaa ulkonäkökeskeisyyteen. Tein saliohjelmia ja tein ruokavalio-ohjelmia. Kun tapasin asiakkaideni kanssa paria viikkoa myöhemmin pohtiaksemme, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä, niin vastaus oli hyvin usein ”en ole oikeastaan noudattanut kauheasti”.

Jaahas. ”En halua udella (tai siis nimenomaan haluan 😀 ), mutta mikset?” Yleensä vastaus oli jotakuinkin luokkaa ”kiire”, ”ollut vähän muuta”, ”ei ole muistanut noudattaa”, ”ei vaan saa aikaiseksi” ja sellasta.

Nämä ovat itseasiassa ihan ok syitä. Mutta seuraava kysymykseni on taas miksi?

Ja aika usein taustalta löytyy tunnesyömistä, stressiä, parisuhdehaasteita, työn organisoinnin puutetta…tai yleistä uskoa ja luottamusta itseensä, että minä pystyn siihen. Mikäli ihmisen sisällä asiat eivät ole loksahdelleet kohdilleen, niin kuinka ulkoiset seikat voisivat loksahtaa? Ja nimenomaan pitkäjänteisesti?

 

On osattava muokata tavoite oikeilla sanoilla

Puhun tavoitteista paljon asiakkaideni kanssa. On nimittäin eri asia pudottaa painoa terveydellisistä syistä, kuten ”haluan olla energisempi ja jaksaa olla lapselleni enemmän läsnä”, ”haluan nauttia itse omasta seurastani”, ”haluan enemmän terveitä elinvuosia”, ”haluan jaksaa arjessa enemmän enkä puuskuttaa portaissa”, kuin sen takia, että haluaa osua johonkin muottiin. Tai katsoa, että ”pystynkö siihen, että tiputan itseni kireään kuntoon” tai haluan erottuvat vatsalihakset. Tai timmit käsivarret tai peban.

Ja ennen kuin tästä tulee minkään sortin väärinkäsityksiä haluan korostaa, että kaikilla on oikeus haluta mitä haluaa ja tavoitella mitä haluaa. Nyt ei ole siis kyse siitä, että tuomitsisin tietynlaisen elämäntyylin (!) ja pitäisin toista (omaani) parempana. Nyt on kyse omasta arvomaailmastani ja siitä, minkälaisia ajatuksia itselläni on liikuntaa ja hyvinvointia ajatellen.
Ne ovat nimittäin syy siihen, miksi teen mitä teen. Uskon, että kun tavoite on oikea löytyy oikea draivi. Oikealla tavoitteella tarkoitan sisäistä tavoitetta – en ulkoista.

 

Tavoitteita ajaa arvot

Mistä itse innostun ja kiinnostun työssäni on aina ihmisten perimmäiset syyt alkaa tehdä jotain. Jollekin Madonna-kädet saattavat olla iso ja tärkeä arvo: mitäs jos koulussa on aikoinaan haukuttu narukädeksi tai ulkonäköä on muutoin pilkattu?

Tästä päästäänkin itse asiassa pointtiini: tunteita ei välttämättä käsitellä sillä, että muokkaa itseään fyysisesti. Itseään tulee olla valmis muovaamaan henkisesti ja käsittelemään itseään kummittelevat tunteet. Kohtaamaan ne, käsittelemään ne ja päästämään niistä irti.

Loppupeleissä rasvaprosentilla ei ole väliä mitä se on, jos sisällä kuohuu ja käsittelemättömät tunteet kummittelevat.

 

Ja tämä taas on syy, miksi palasin PT-pelikentille: oivalsin, että se ei ole ravinto- tai liikuntaohjelmia, joita moni meistä kaipaa. Moni meistä kaipaa oikeasti juttuseuraa ja jotakuta, kenen kanssa pallotella asioita. Joku, joka ei ole liian lähellä ja tunne sinua liian hyvin.

Usein meidän lähimmäiset ovat superhieno tukiverkosto, mutta toisaalta usein tuntemattoman ihmisen kanssa on helpompi puhua joistain asioista. Tuntematon ihminen kun ei ole puolueellinen eikä liian syvällä tilanteessasi.

 

 

Meillä kaikilla on omat tavoitteemme ja meitä ajaa meidän omat uskomukset, ajatuksemme ja tunteemme. Siksi koen, että valmentajani tärkein työ tapahtuu siellä, mitä ei ulospäin näe: tunteissa ja ajatusmaailmassa.

”Minkä rasvaprosentin sinä haluat saavuttaa, missä rasvaprosentissa olet tyytyväinen” ovat tietty oleellisia kysymyksiä. Mutta vielä tärkeämpää on kysymys siitä, ”miksi sinä haluat saavuttaa tietyn rasvaprosentin”?

 

Olemme ennätyksentekijöitä ja -ylittäjiä

Toinen seikka on tietynlaisten suoritustulosten tai ennätysten tivaaminen: mikä on ajallisesti pisin matkasi, minkä olet juoksut? Kuinka kovaa juokset puolikkaan maratonin? Paljollako teet jalkaprässiä? Kuinka kovaa treenaat?

Nämä ovat itse asiassa hyvin arkisia kysymyksiä, joita minulta kysytään. Kyllä ymmärrän, että olen liikunnan alan ihminen ja liikunta on osaksi työtäni. Mutta toivoisin, ettei tuloksiani tai tekemisiäni peilailtaisi siihen, miten muiden tulisi suoriutua. Rasvaprosenttikin kiinnostaa ja paino: mikä on kirein kuntosi tai alin painosi, mitä olet tavoittanut?

 

Se, minkä verran minä tai kukaan muu on koskaan painanut tai kuinka kireä on joskus ollut ei kerro oikeastaan juurikaan mitään. Koen itse sen hyvin turhana tietona (myös itselleni), sillä kyse on juuri kyseisen ihmisen mitoista tai tekemisistä. Se, mitä jonkun toisen ominaisuudet tai tekemiset ovat eivät välttämättä päde omalla kohdallani.

Myöskin se, mitä olen joskus painanut tai paljonko rasvaa kehossani on joskus ollut suhteessa lihasmassaa on itseasiassa nykyisen elämäni kannalta merkityksetöntä. Ihminen uusiutuu jatkuvasti. Emme edes ole samoja ihmisiä, kuin olimme eilen.

Olemme välistä sellaisia pieniä ennätyksentekijöitä ja -ylittäjiä. Haluamme tietää toisten ”tuloksia”, jotta voimme pohtia pystyisimmekö itse siihen tai jopa yli sen. Toisaalta tämä joskus aiheuttaa on-off eli kaikki tai ei mitään -mentaliteettia. Jos johonkin ryhtyy, niin perhana vieköön se vedetään täysillä läpi!

Siksi toivoisin ihmisille sisäistä rauhaa. Että meistä useimmat keskittyvät omaan hyvinvointiinsa etsien itseltään vastauksia. Miksi minä tavoittelen mahdollisimman pientä tai tiettyä rasvaprosenttia? Miksi minä haluan tiettyyn vaatekokoon? Tai miksi haluan olla 100 päivää totaalimakealakossa?

Ja mitä tapahtuu näiden tavoitteiden saavuttamisen jälkeen – mikä muuttuu? Kuinka paljon se muuttuu?

 

 

Näitä asioita tässä mietin tänään. Mites te? 🙂

 

Aurinkoa kaikille, ihana päivä!
<3 Kipa

 

 

Tsekkaa myös:

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Karla Nieminen ”Olet hyvä tyyppi” – mistä syntyy epävarmuus itsestään?

 

*** Seuraa minua: ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

(Visited 955 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

2 vastausta artikkeliin “Paljonko rasvaprossa? Entä sun enkka?”

    • Anytime – kiitos, kun luit. <3

      Kävin lukemassa blogitekstisi. Olet todella rohkea kirjoittaessasi aiheesta. Rispektiä! <3

      "Mun kohdalla, kuten varmasti monen muunkin, se tapahtui stressin ja ylirasitustilan seurauksena – halusin alitajunallisesti rankaista itseäni, hallita omaa elämääni edes jonkin suhteen."

      Aivan upeaa, että osaat sanoa, mistä syömishäiriösi lähti. On omalla tavallaan varmasti kivuliasta katsoa omaa tekstiään suoraan silmiin, sillä se on jotain, mitä kannoit sisälläsi pitkään. Mutta varmasti myös samalla vapauttavaa.

      Tyttö, sinä olet tähti. 🙂

      Ihanaa kevättä!
      Kipa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta