Murehtiminen | Tee murehtimisesta ystäväsi

MUREHTIMINEN | MITEN MENEE NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ?

Tää on ollut omituinen viikko. Maanantai oli muutoin hyvä, kunnes käytin rakkaan uuden koiratulokkaan eläinlääkärissä. Ilta sai dramaattisen käänteen, joka poiki käsittämättömän paljon asioiden hoitamista. Olin surullinen. Olin pettynyt, olin niin pettynyt!

Ennen kaikkea olin murheen murtama, tuntui kuin henkinen minäni olisi jäänyt rekan alle – monta kertaa.

Ilta meni vatvoessa. Huomasin vielä yöllä itkeväni ja valvovani miettien asioita. Miettien elämää. Murehdin.

Tiistaina Silakseen liittyvien asioiden käsittely jatkuu samalla, kun teen etänä hyvinvointivalmennuksia puhelimitse kotonani. Puheluiden välissä murehdin ja itkin. Voimia oli kuitenkin kerättävä, sillä minulla oli alkuillan jumppatunnit – on kerettävä kokoamaan itsensä ennen tunteja.

Tiistaina oli tehtävä päätöksiä, miten etenen Silaksen kanssa. Sain kuulla, että rakas pikkumies lähtisi jo keskiviikkona. Olin henkisesti valmistautunut vasta ensi viikkoon. Tiistai-ilta meni käsitellessä luopumisen tuskaa. Ja once again murehtiessa maailman menoa. Mikä ihme tätä syksyä vaivaa? 😀

 

murehtiminen
Mahtuu tähän viikkoon paljon hyvääkin – mm. kampaaja. <3

 

Keskiviikkona etävalmennukset jatkuvat. Työt on hoidettava, vaikka pinnan alla kuohuu. Koira tultaisiin hakemaan kolmelta ja mua vaan itkettää. Miksi luopuminen ja irtipäästäminen on niin kovin vaikeaa?

Olen luonteeltani optimisti. Olen aina ollut. Mutta tänä syksyä sitä on himppasen koeteltu ja olen useat kerrat pohtinut itsekseni, että miten menee noin niinku omasta mielestä. 🙂

 

murehtiminen
Vaikka murehtiminen välillä valtaa on muistettava olla ja oltava kiitollinen siitä hyvästä, jonka on kaiken shitinkin keskellä saanut. <3

 

MUREHTIMINEN | TIEDÄTTEKÖ, KUN ASIOITA VAAN SATTUU

Käyn tässä samaan aikaan Mindfulness tunnetaitovalmentajan koulutusta. Joskin viime viikon opetuksen jouduin jättämään välistä, kun alanaapurimme ilmoitti että koirilla on kaksistaan joku karvakuonodisko menossa ja VOI olla, että Silakseen sattui.

Lähdin tietty tukka putkella koulutuksesta kotiin katsomaan pikkumiesten tilanteen. Kun tulin kotiin, molemmat olivat täysiä enkeleitä. Kotona oli selkeästi tehty koirajuttuja ja pari sisustusideaa oli toteutettu.

 

Ketään ei onneksi ollut sattunut. <3 Tajusin vasta myöhemmin, että Silas kärsii eroahdistuksesta. Häntä ei ollut ilmeisesti  totutettu yksinolemiseen edellisessä paikassa ja näkihän sen selkeästi: en ole koskaan nähnyt näin läheisyyden kaipuista koirulia. Se toisaalta tuntui hyvältä, kun joku niin ahnaasti hamusi syliin – ihan vain olemaan lähelläsi.

 

Tämä koulutus elämäntaidon valmentajan koulutuksen ohella ovat selkeästi minulle tällä hetkellä enemmän, kuin tarpeen. Olen ihan eri tavalla läsnä tunteissani. Sekä hyvissä, että haasteellisissa. Niistä on oikeesti nyt just jeesiä.

Keskiviikkoilta olikin omanlaisensa. Minulla on keskiviikkoisin Espoossa tunnit ja olin lupautunut sijaistamaan kollegani Gritin. Ei vaiskaan, juuri tänä keskiviikkona istuin Kehä I:n ruuhkassa yli tunnin sillä seurauksella, että en päässyt ohjaamaan tuntia. Autosta sain operoitua hätäsijaisen vetämään puskista HIIT-tunnin asiakkaille.

 

murehtiminen
Välillä elämä antaa myös kivoja ruoka-annoksia. Ravintola Lasipalatsin alkuruokasalaatti. Kävin torstaina siellä lounaalla.

 

Ai että, kun nolotti. Siis ihan sikana. Pakko vaan lohduttautua sillä, että 11 vuoden ohjausuran aikana tämä oli ensimmäinen kerta. Murehdin sitäkin – nyt teen myös työni huonosti. Näitä kuullemma sattuu…uskottakoon se. #inhimillinenote

Mutta harmittaahan se silti. Joskus silti pistää ajattelemaan, että kai asioita sitten vaan sattuu.

Tänä aamuna heräsin siihen, että meillä ei toiminut sähköt. Niin sanotusti parempi puoliskoni oli unohtanut uusia sähkösopparin ja aamumeikkaukset tapahtui pilkkopimeässä kännykän taskulampun avustuksella. Olisittepa nähneet Bossen, kaveri ehkä vähän ihmetteli yhtäkkistä pimeyttä. 😀

Ei siinä muuten mitään, mutta itselläni oli sovittu meno klo 8-11.30 ja klo 12 olen pitämässä uniluentoa. Mihin väliin tässä nyt varmistaisi sen, ettei pakastin sula parketille, aiheuta vesivahinkoa alanaapurille tai sähköjä käynnistäessä mikään ei aiheuta paloturvallisuusriskiä. Olisi ihan karseeta, jos syttyisi tulipalo ja Bosse on himassa yksin.

Taas kerran oli todettava tähän aamuun se, että hitto. Asioita vaan sattuu. Harmitti. Onneksi asia hoitui, kiitos äitini. On se mahtava mimmi. <3

 

murehtiminen
Hyvä ruoka – parempi mieli. 🙂

MUREHTIMINEN | MIHIN SE OIKEASTAAN EDES VEISI?

Jossain vaiheessa tämän päivän aamupäivää tajusin, että hittoako näitä murehtimaan. Koska fakta on, että joskus sitä vaan sattuu: elämää. Auttaako se, että jään tuleen makaamaan? Ei.

Eilisen tekstini jälkeen olen saanut ihan käsittämättömästi tukea, viestiä ja sydämiä. Se on jotain sellaista, mitä en voi kuvailla – kiitollisuus ei riitä. Kiitos niin monelle ihmiselle elämässäni siitä, että vain olette. <3 Vau. Olette piristäneet päiviäni huimasti ja tuestanne saa voimaa!

Minulta on usein myös syksyn aikana kysytty, että ”miten ihmeessä otan tämän kaiken niin hyvin”? Nooh, en tiedä otanko hyvin tai miten näitä edes pitäisi ottaa. Kai me kaikki reagoidaan tavallamme.

Mutta hyvä kysymys. Kyllähän mä väsyn. Kyllä minä suren. Kyllä mäkin murehdin. Kyllä muhunkin sattuu.

Mutta jollain viisiin mulle on sisäänrakentunut läpi elämän myös mentaliteetti, että murehtimaan en jää. Minulla ei ole (koskaan ollut) taipumusta jäädä kylpemään tai vatvomaan harmituksen tai murheen tunteeseen. (Eri asia on sitten esim. ihmisuhteet ja niissä tapahtuvat epäoikeudenmukaisuude. Niistä minun on vaikea päästä yli.)

On osattava päästää myös irti. Se vaatii tunnetyötä ja halua tehdä se tunnetyö. Joskus hyvinvointi vaan vaatii työtä. Itseasiassa koko ajan. Jatkuvaa työtä.

 

Murheissa on se juttu, että aina kun yksi murhe poistuu ja unohtuu
toinen helposti esiintyy. Siksi murehtimaan ei kannata jäädä – koska jokainen murhe lopulta unohtuu seuraavan tullessa.

 

Jos minulta kysytään voimavarani on juuri tunnetyö. Uskon, että asiat loksahtavat kohdilleen kyllä jossain vaiheessa. Tämä syksy ja tämä vuosi eivät kestä loputtomiin. Mihin murehtiminen ja vatvominen oikeastaan edes veisi? Tulisi vain entistä huonompi fiilis.

On keskityttävä hyvään, jottei murehtiminen saa valtaa.

 

murehtiminen
Katsos, kun näin se vaan on. 🙂

MUREHTIMINEN | TERVETULOA, YSTÄVÄ HYVÄ

En todellakaan tarkoita, etteikö ihminen saisi surra tai pitäisi olla tunteeton. Päin vastoin. Anna palaa ja tunteile! Toivota tunne tervetulleeksi. Niin mäkin tein: kohtasin sen. Kutsu se kahville: ”aa, sä oot täällä, tervetuloa”.

Vältä juoksemasta tunteita karkuun.

Jos jäät murehtimaan tunnista, miksi jäät murehtimaan? Ehkä se on sinun yksi ominaisuuksista, että olet herkkä. Sitä ei tarvise hiljentää, vaimentaa eikä lakaista maton alle. Voit suhtautua murehtimiseen (ja herkkyyteesi), kuin ystävään.

Vietä sen kanssa hetki aikaa. Juokaa kahvit ja vaihtakaa kuulumiset.

Minulla on muutama hyvä pitkän ajan lapsuuden ystävä. Tiedättekö. Sellaisia ystäviä, joita näet superharvoin, mutta kun näette juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi ja kuin ei olisi koskaan katkennutkaan?

Sellainen voi olla myös suru ja murehtiminen: vaihdatte kuulumisia silloin tällöin istumalla alas kahville, syömään tai teette yhteistreenin. Sen jälkeen jatkatte molemmat matkaa omien elämienne pariin.

Kunnes taas tapaatte joku päivä ja vaihdatte kuulumiset. Voitte silti elää toisistanne erillään olematta riippuvaisia toisistanne.

 

Ei elämä tai maailma ole paha paikka, vaikka joskus rokatessa vähän roiskuukin. Halauksia!
x Kipa

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Elämässä ainoa pysyvä asia on muutos

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

(Visited 998 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 20
Tykkää jutusta