Miten jätin ruokien punnitsemisen?

KUN JÄTIN RUOKIEN PUNNITSEMISEN 

Minulta kysytään usein punnitsenko ruokiani, jotta pysyn kondiksessa. Hei tää on niin hyvä kysymys! Arvatkaa miksi? Koska on tärkeää määrittää mitä ”kondiksessa” minulle/sinulle tarkoittaa.

Moni varmasti jo tietääkin matkani vääristyneestä kehonkuvasta kohti tätä päivää ja kohti nykypäivän perussanomaani (#inhimillinenote).

En ole aina suhtautunut ruokaan relasti. Tai painooni. Itseasiassa usean vuoden elämästäni punnitsin orjallisesti ruokiani. Jos jonkin ruoan kalorimääriä en osannut arvioida ilman kotitalousvaakaa en syönyt sitä.

Rehellisesti joka ikisen ruoan ja ruoka-aineen punnitseminen on megatyölästä. Siihen tuhrautuu tuhottomasti aikaa ja toisaalta välillä kaipasi sitä, että voi vaan struutata ruokaa lautaselle vapaalla kädellä välittämättä siitä lihosiko sitä kaks sataa grammaa vai ollenkaan.

Miten siten pääsin ruokien punnitsemisesta eroon?

Kehittämällä armollisuutta itseäni kohtaan. Kehittämällä taitojani antaa itselleni siimaa. Tulin lempeämmäksi itseäni kohtaan. Elämä ei ollut enää muutamasta painokilosta niin kiinni. Löysin tilalle asioita, joista opin nauttimaan ja ne tulivat alituisen painon tarkkailun tilalle.

Päätin yksinkertaisesti jättää talousvaa’an pois. Päätin luottaa siihen, että pystyn ja kykenen hallitsemaan ruokailujani kontrolloimatta niitä.  Päätin keskittyä vapauden tunteeseen, jota tunsin, kun en ollut enää vaa’an infon vanki. En ollut enää vaa’an vanki. Päätin ottaa vapauden huolehtia itsestäni uudella tavalla: inhimillisemmällä otteella ja kehoani kuunnellen.

 

 

 

laihdu

NÄIN HEIVAAT KOTITALOUSVAA’AN

On liian helppoa uppoutua dieettiajatteluun: muutaman viikon rypistys pussikeittokuurilla, parin päivän paasto tai kevennetty kasviruokakuukausi, biitsikuntoon kolmessa kuukaudessa jne…

Mielestäni aloittaessa jotain yllä mainitun kaltaista kannattaa pohtia näetkö itsesi tekemässä sitä vielä 10 vuoden päästä.

Jos vastaus on ei, niin älä silloin ryhdy siihen. #inhimillinenote

 

Näetkö itsesi punnitsemassa ruokiasi lopun ikääsi?

 

Ruokien puntaroiminen ei yleensä pitkällä aikavälillä skulaa lähinnä siksi, että sillä rajoitetaan syömistä. Ihminen on olento, jolle rajoitukset eivät pitkällä aikavälillä toimi. Sen sijaan tavoitteet toimivat.

 

 

laihdu

 

Pohdi punnitsemisen sijaan seuraavia asioita:

 

1. Määrittele tavoitteesi

Mikä on tavoitteesi ruokailulle? Mitä ruoalla haluat saavuttaa: onko ruoka ”vain polttoainetta”, pakollinen paha vai onko se keino huolehtia itsestäsi ja tukea kehosi ja mielesi hyvinvointia?

Kysy itseltäsi: miksi syöt?

Kun sinulla on selkeä tavoite, niin sinun on helpompi tehdä oikeita, tavoitteen mukaisia, valintoja.

 

2. Opettele tunnistamaan nälän asteesi

Käytä asteikkoa 1-5 pohtimaan ennen ruokailuasi kuinka nälkäinen olet (1 = en yhtään, 5 = todella nälkäinen). On tärkeää tunnistaa nälän aste, jotta voit palauttaa luottamuksen itseesi ja siihen, että pystyt ruokailuun punnitsematta ensin ruokia.

 

3. Mitä haluat tilalle?

Jos keittiövaaka kuuluu olennaisesti elämääsi tällä hetkellä, niin tämä neuvo on erityisesti sinulle. <3

Syy miksi itse päätin aikoinaan luopua keittövaa’an käytöstä oli se, että halusin tilalle rentoutta ja vapautta. Ennen kaikkea halusin rentoutta päänsisäiseen keskusteluuni: onko se niin justiinsa, jos en satatasan tiedä montako kaloria missäkin on? Onko se niin kauheaa, että en laske piirun tarkasti päivittäistä energiansaantiani?

 

Oikeastaan… auttaako se hiton suupalojen punnitseminen minua elämään
terveellisempää ja hyvinvoivaa elämää?

 

Halusin vapautta laittaa ruokaa suoraan kädestä suuhun tai lautaselle – en vaa’an kautta. Halusin ottaa vastuun syömisistäni ja itsestäni: en halunnut enää luovuttaa valtaa vaa’alle tai kaloreille.

Pohdi siis mitä haluat punnitsemisen tilalle.

 

 

laihdu

 

Kehon ei tule olla pelkästään ulkoinen asia, jota muokataan. Sen tulee olla kanssakulkijasi, ystäväsi. Tärkeintä on toimiva keho ja jaksaminen arjessa.

Tasapaino. Mielen vapaus. Hyvä olo.

 

Unohda siis keittiövaaka ja ruokien punnitseminen: viikkaa vaaka kaappiin ja jatka matkaasi hymyssä suin. 🙂

 

Ole itsesi paras ystävä – hyvää ystävänpäivää kaikille!
x Kipa

 

 

 

 

Tsekkaa myös:

Mikä eteen, kun terveellinen syöminen ahdistaa?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

arvostus

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

(Visited 2 590 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

4 vastausta artikkeliin “Miten jätin ruokien punnitsemisen?”

  1. Siis minäkin olen monesti ihmetellyt tavisten tarvetta ruokien gramman tarkalle punnitsemiselle. Tulokset harvoin pysyvät dieettivaiheen loputtua, ja moni vetää dieettinsä liian tiukaksi ja siitä seuraakin sitten aineenvaihdunnan ongelmia. Kannattavampaa ihan näin minunkin järjelläni olisi keskittyä niihin elämäntapamuutoksiin ja sellaisiin muutoksiin ruokavaliossa mitä oikeasti pystyy noudattamaan pitkään. Ei mitään itsekurin varassa roikkumista. :/

    http://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta

    • Moikka!

      Sepä. Punnitseminen ei loppupeleissä ole kauaskantoista puuhaa, sillä sitä ei voi tehdä 10 vuotta putkeen: tulee satavarmasti päiviä, jolloin punnitseminen syystä tai toisesta jää ja siten saattaa jopa katketa -> homma alkaa alusta tai päättyy vähän, kuin seinään. 🙂

      x Kipa

  2. Tosi hyviä pointteja! 🙂 Loppujen lopuksi keho on yllättävän viisas, kun sille antaa mahdollisuuden, eli syö säännöllisesti, monipuolisesti ja riittävästi sekä nukkuu hyvin. Nälänsäätely helpottuu näillä kuin itsestään – varsinkin jos päänsisällä ei pyri kieltämään ja syyllistämään itseään tietyistä ruoista.

    Yleensä punnitsemisella haetaan jonkinlaista kontrollintunnetta, mutta tosiasia on se, ettei käytännössä mitenkään ole mahdollista arvioida lopulta sitä, miten paljon ruoasta imeytyy energiaa, miten kehon aineenvaihdunta toimii, minkä verran energiaa keho tarvii (sykemittarit ovat usein hyvin epäluotettavia eivätkä huomioi esimerkiksi palelemiseen, ruoansulatukseen ym. kulutettua energiaa tai mahdollista säästöliekkiä tai treenin jälkipolttoa). Eli tosiasiassa kontrollointi tuo lähinnä kontrollin_tunnetta_, mutta hyödyllistä se tuskin on. Ainoa pysyvä ja terve ”kontrollointikeino” on omaan kehoon luottaminen (kunhan sille antaa edellytykset siihen) <3

    • Moikkis! Kiitos paljon ja ihana kun luit & kommentoit. ♥️

      Olet niin oikeassa: keho on yllättävän fiisas koneisto ja sille on syynsä miksi se toimii niin kuin toimii. Olisi upeaa, jos kaikki isaisimme antaa sille tarvitsemansa ilman, että vain sekoittaisimme pakkaa entisestään. Helpommin sanottu, kuin tehty. 😁

      Tuo kontrollin tunne on niin totta. Ehkä sitä vain ihminen kaipaa jotain kouriintuntuvan konkreettista, jolloin oma keho tai sinne menevän ruoan kontrollointi toimii tässä oivana menetelmänä.

      Lempeys, armollisuus ja myötätunto. Näillä pääsee pitkälle. ♥️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta