”Kyllä tää taas siitä sitten, kunhan treenaamaan pääsee”

Tämän tyyppisiä kommentteja näkee todella paljon, kun tavoitteena on painonpudotus tai rasvanpoltto. Tunnustuksia tulee paljon siitä, että ”viime viikko meni ihan retuperälleen syömisten suhteen, kun olin kipeä enkä päässyt treenaamaan. 🙁 Nyt ensi viikolla otan taas itseäni niskasta kiinni ja palaan ruotuun!” tai ”Kyllä tämä tästä, kunhan treenaamaan pääsee!”

Me annamme jostain syystä kumman paljon arvoa liikunnalle painonpudotuksen ollessa kyseessä. Ajattelemme helposti, että syömisetkään ei nyt voi onnistua, koska liikkumaan ei pääse. Tai nyt ei kyllä voi onnistua tässä hommassa, koska liikuntaa ei tule harrastettua.

Haluan muistuttaa yhdestä tärkeästä seikasta: liikunta itsessään ja pelkästään ei parhaiten polta rasvaa. Rasvanpoltto on parhaimmillaan liikunnan ja ruokavalion yhteispeliä. Liikunnan osuus rasvanpoltossa on huomattavasti pienempi, kuin mitä ajattelemmekaan.

Eli huolimatta siitä pääsetkö liikkumaan viikolla vai ei kannattaa silti pitää hanskat käsissä eikä heittää niitä tiskiin ruokavalionkaan suhteen. Miksi? Siitä seuraavaksi lisää.

 

Noin 80 % tuloksista tulee ruokavaliosta

Ravitsemuksen toteutuksessa ei ole yhtä oikeaa linjaa. Toinen syö maitotuotteita, toinen ei, toinen lihaa ja toinen tofua. Joku ei syö gluteenia ja jollekin toiselle se maistuu. Yksi seikka, mitä emme kuitenkaan pääse karkuun, on tietyt perusperiaatteet ruokailussa.

Tällä tarkoitan ruokavalion merkitystä painonhallinnassa. Ruokavalion merkitys painonhallinnassa ja painonpudotuksessa on jopa 80 %. Liikunnan merkitys on oikeasti vain noin 20 %, harvoin sitäkään. Lisäksi on hyvä huomioida se, josta paljon kirjoitankin, että tavoitteemme ja aikataulumme määrittelee paljon.

Missä ajassa ja mitä haluat saavuttaa? Mitä lyhyempi aika toteutukseen on, sitä tarkempi tulee olla – erityisesti ruokailussa. Lisäksi mielestäni on hyvä miettiä myös sitä, onko ja kuinka tarpeellista saada rasvanpolttoa optimoitua? Meillä on nykyään jokseenkin niin kova into ja vaatimus itseämme kohtaan saada itsemme tietyn kokoisiksi ja näköisiksi, että harvoin oikeastaan pysähdymme miettimään kuinka pitkälti se on tarpeen esim. oman todellisen hyvinvointimme kannalta?

Sillä usein tavoitteemme ovat myös aika kovia, erityisesti aikajänteen suhteen: haluamme asioita tosi nopeasti (eikä siinä mitään, tämä on ihmiselle tosi luontaista). Toisaalta haluamme asioita myös melko rauhallisesti, jolloin helposti toteutus jää vähän leijailemaan ilmaan: ”tavoitteeni on -10 kiloa, mutta sillä ei ole kiirettä. Pikkuhiljaa, ehkä ensi vuoteen mennessä”.

Edellinenkin on hieno tavoite! <3 Mutta samalla löyhä aikajänne saattaa tehdä sen, että meiltä puuttuu konkreettinen suunnitelma ja keinot sille, miten homma aiotaan toteuttaa.

 

Usein oli tavoite mikä tahansa samalla kytee toive siitä, että saisimme myös ”vähän elää” eikä ”kaiken tarvitse olla niin tarkkaa”. Mitä siis oikeastaan haluamme?

 

 

Mitä me todellisuudessa haluamme, kun haluamme jotain?

Tästä syystä puhun paljon tavoitteen kirkastamisesta: mitä todellisuudessa haluat, kun haluat esim.

– pudottaa painoasi

– kiinteyttää kehoasi

– polttaa rasvaa

– treenata enemmän

jne.

 

Mikä on siis edellisten tavoitteiden taustalla oleva syy, toive tai ajatus? Mitä haluat kyseisillä asioilla todellisuudessa saavuttaa?

Tämä on tärkeä asia siksi, että kirkastamalla ja konkretisoimalla tavoitteen saat tuloksia. Kun sinä tiedät itse, mitä sinulle merkitsee se, että painosi on pudonnut, kehosi on kiinteämpi, olet polttanut rasvaa tai treenaat enemmän jne., niin pysyt helpommin tavoitteessasi. Tavoitteen toteutuminen ja toteuttaminen näkyy arkisissa (ruokailu)valinnoissasi.
Toinen tärkeä seikka on asian ottaminen haltuun, omistaa oma projektinsa.

 

Omista oma projektisi, ownaa se!

Mitä tarkoitan tällä on se, että aika usein siirrämme omaa vastuutamme johonkin syyhyn: ”Koska X kävi, en voinut tehdä Y.” Ja se näkyy usein sellaisena, kuin ”koska olin kipeä, en päässyt liikkumaan, joten ruokailutkin on retuperällä”.

Ja nyt, rakkaat toverit. Tämä ei ole syyttelyn paikka. Missään nimessä! Mutta siitä tulee usein itsensä ruotimisen väline, jolloin koemme itsemme saamattomaksi, laiskaksi, epäoonistuneeksi, lössöksi, what ever.

Tämä on tiedostamisen paikka. Aihe on todella mielenkiintoinen! Onko ruokailutottumusten muokkaaminen siis liikunnasta riippuvainen? Sillä edeltävä lausehan tarkoittaa sitä, että ilman liikunnan harrastamista ei voi syödä ”hyvin”.

Tämä on mielenkiintoista siksi, että nythän huomio kiinnittyy vähän väärään asiaan: liikunnan harrastamattomuuteen. Se ei kiinnity itse pääseikkaan ja se on suotuisien ja tavoitteiden mukaisten ruokailuvalintojen toteuttaminen. Ja siitä seuraa morkkis. Morkkis siitä, että ei päässyt liikkumaan, siksi söi huonosti ja siksi nyt voi huonosti. Ja itseinho: hyi mua.

Mikä tässä taas edelleen on haasteellista on se, että seuraavaksi itseään ”pitää ottaa niskasta kiinni ja palata ruotuun”…kunhan ensin saa tämän flunssan selätettyä ja pääsemään treenaamaan. 😉

 

Toivoisin niin, että useimmilla meistä olisi luottoa itseensä. Luottoa siihen, että toimii oman projektinsa päällikkönä. Liikunta on hieno lääke silloin, kun sitä käytetään oikein. Silloin, kun sen harrastamattomuudesta tulee syy olla kiinnittämättä omaan itseensä hellää huomiota, se   ei oikein toimi.

 

 

Kiinnitä siis itseesi hellää huomiota

Siksi toivoisin, että myös silloin, kun emme pääse liikkumaan olisimme itsellemme hyviä. Että emme tekisi ”hyviä” ruokailuvalintoja vain silloin, kun olemme olleet treenaamassa. Nyt välillä homma tuntuu siltä, kuin ”laadukas” ruokailu on olisi palkinto siitä, että tänään treenasi.

Ruoka olisi tärkeää olla jokapäiväinen oodi omalle kehollemme: rakennusaineena ja rakennuspalikoina. Hellyyden, huomion ja välittämisen osoituksena omalle kehollemme siitä, että se jaksaa kantaa meidät, huolemme, suorituksemme ja ilon aiheemme päivästä toiseen.

Me itse johdamme itseämme, ei liikunta. Me voimme tehdä suotuisia valintoja huolimatta siitä, pääsimmekö tällä viikolla treenaamaan normaalisti vai emme.

 

 

Ownaa oma projektisi ja tiedä, että pystyt siihen. <3

 

Koska Sinä pystyt!

Rakkaudella,

Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

 

Tsekkaa myös:

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

Edellinen kirjoitukseni: 

Paljonko rasvaprossa? Entä sun enkka?

 

*** Seuraa minua: ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

(Visited 786 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

2 vastausta artikkeliin “”Kyllä tää taas siitä sitten, kunhan treenaamaan pääsee””

  1. Nää sun kirjoitukset on kyllä niin hyviä! Ootko ajatellut huomenna kirjoitella Älä laihduta -päivän tiimoilta? Olisi kiva kuulla sun ajatuksia aiheesta!

    • Heippa treenari GoGolta ja Manselaan terkut! 🙂

      Kiitos todella paljon palautteestasi, olipa kiva! <3 Ja muuten hyvä, kun kysyit tuota: oli ajatuksissa! Piti ensin saada opiskeltua vähän Terveysvalmentajan koulutuspäiviä alta pois ja nyt on kirjoitus uunista ulos! <3 <3

      Aurinkoa viikonloppuusi!
      Kipa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta