Kun tekee mieli ”jotain hyvää” – miksi palkintona on usein jokin herkku?

Herkku, herkumpi, herkuin…vai terveellinen?

Tuli tässä yhdessä Facebookin terveys- ja painonhallintaporukassa tosi hyvä kysymys ja pohdintaa siitä, kuka tai mikä oikeastaan määrittää käsitteen herkku.

Eli jos ja kun meidän tekee mieli jotain hyvää, niin mitä sillä hyvällä tarkoitetaan? Ja miksi niin usein se ”jotain hyvää” on sellaista, kuin makea, sipsi tai muu pikkusuolainen, limu, leivos tai keksi, jäätelö…tai vastaava herkku.

Ja ajatus siitä, että ”nyt hemmottelen itseäni”. Miksi tämä hemmotteluajatus useimmiten sisältää hemmottelun juuri jollain herkulla tai makealla? Varmasti on myös heitä, jotka ajattelevat hemmottelevansa ja ”palkitsevansa” itsensä ravitsevalla kanasalaatilla tai terveellisellä kasvisaterialla, mutta face the facts: useimmiten ihmisillä palkintopystinä on jotain mieltä ylentävää herkkua. 😀

Tätä tässä nyt siis pohditaan. Miksi niin usein ruoalla hemmottelu liittyy johonkin sellaiseen, josta selkeästi aiheutuu mielihyvää?

Tuossa se avainsana itseasiassa tulikin: mielihyvä.

 

herkku

Herkku | Koska mielihyvä ja hormonit

Salaisuus piilee ainakin osaksi siinä, että yleisesti ottaen ihmisen aivot pyrkivät pois kaikesta epämukavasta. Toisin sanoen ihmisellä on taipumus tavoitella asioita, jotka tuottavat mielihyvää.

Tämä on yksilöllistä, että mitä ja miten asioista ajattelee. Mutta usein olen työni kautta huomannut, että terveellinen ruoka ja ruokavalio koetaan jopa vähän ”pakoksi”: on pakko syödä terveellisesti, koska niin suositellaan. Koska terveellisesti syöminen on toki terveyden perusta, mutta sillä myös käsitetään ihmisen hyvyys:

hyvä ja riittävä ihminen syö hyvin ja terveellisesti.  

Kun ei syödä by the book tunnemme itsemme jokseenkin riittämättömiksi, epäonnistuneiksi tai jopa huonommaksi ihmiseksi.

Terveellisestä ruoasta on tullut asia, jota stressataan. Miksi tämä on haaste?

Kun jokin on pakko se harvoin tuottaa mielihyvää. Tämä saattaa olla yksi syy, miksi ensimmäisenä käsi ei hakeudu babyporkkanapussille vaan vaikka Ässä Mix -pussille. Pakko = negatiivinen asia = ei kiva = en tee.

Lisäksi jotkin ruoka-aineet ne vain saavat elimistömme tuottamaan enemmän mielihyvähormoneja. Näitä ovat erityisesti hiilihydraattipitoiset ruoat. Niitä syömällä elimistössämme muodostuu serotoniinihormonia.

 

herkku

 

Tämä hormoni ei yksinään selitä mielihyvää, mutta serotoniini muun muassa tasaa vahvoja tunnehuippujamme, kuten pelkoa, aggressiota ja ahdistusta.

Koska mielihyvä on pitkälti kemiaa, niin taustalla on vaikuttamassa toinenkin hormoni. Nimittäin dopamiini. Dopamiinikin saa meissä aikaan mielihyvän tunteen.

Tämä taas saattaa tupakoitsijoilla selittää jonkin verran: tupakka kun lisää dopamiinin määrää aivoissamme aiheuttaen mielihyvän tunteen. Tupakointi on siis yksi esimerkki siitä, että emme aina hakeudu juuri terveellisten asioiden pariin itseämme ”hemmotellessa” tai ”palkitessa”.

Toki dopamiini liittyy moniin muuhunkin asiaan, mutta pysytään nyt aiheessa. 😀 (olen helposti vähän rönsyilevä, joten koitan nyt pysyä asian ytimessä – herkku!)

 

herkku

Mielihyvä | Kuka tai mikä määrää sen, mitä on herkku?

No miten se herkku sitten määritellään? Mikä on oikeaa herkkua?

Onko maitorahka marjoilla ja pähkinärouheella herkku? Entä dippivihannekset? Pensanmustikat tai mansikat? Proteiinipudding? Jacky-makupala? Proteiinipatukka? Snickers? Frappe? Raakakakkupala? Kermakakkupala?

Entä sokeroidut murot? Maustetut valmispuurot pussissa? Hernekeitto kaikilla mausteilla? Hodari kaikilla mausteilla? Pizza-pala? Mokkapala? Sipsit? Paahdetut soijapavut? Paahdetut ja suolatut pähkinät? Rasvaiset juustot? Suolakeksit? Viini? Viinirypäleet? Hunajameloni?

Miten siis herkku määritellään?

Onko herkku esimerkiksi sellainen, johon mieliteot yleisesti suuntautuvat – jopa niin usein, että syömistä tulee rajoittaa (herkkulakko)?

Vai onko herkku sellainen, joka sallitaan vain kylässä (juustotarjoilu, suolakeksit ja skumppa)?

Vai onko herkku sellainen, jolla palkitaan (juhlan kunniaksi tai jonkun urakan päätteeksi)?

Vai onko se tunteeseen nautittu (lohtusyönti)?

 

Kas tässäpä vasta kysymys. Ja hetken asiaa pohdittuna itseoppineena valeruokapsykologina, keittiöpsykologina ja vaikka minä pähkäilin, että herkun määritelmä on määrittelijällä itsellään:

mitä sinulle herkku tarkoittaa?

Tarkoittaako se nimenomaan makeaa tai suolaista pikkukivaa vai voiko se tarkoittaa esimerkiksi herkullisen ruokaisaa ja useammasta eri kasviksen väristä koostuvaa ruokaisaa salaattia? Tai grillattua maissia tai ananasta?

Mitä sinulle herkku tarkoittaa ja onko herkkujen nauttiminen automaattisesti paha asia?

Mitä sinä olet mieltä – mikä on sinun herkkuasi?

 

Herkullisin terkuin,
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Osallistu Questbar-arvontaan | Hallitse mielialaasi syömällä oikein!

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

(Visited 1 214 times, 3 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

3 vastausta artikkeliin “Kun tekee mieli ”jotain hyvää” – miksi palkintona on usein jokin herkku?”

  1. Kaikki ruoka on minulle herkkua! Välillä näen suorastaan unia kaalilaatikosta, se on niin hyvää. Mutta ihan erityisherkkuina pidän kaikkea makeaa, koska olen sille perso. Osaan herkutella ihan marjoilla, mutta välillä saatava pala sitä raakakakkua tai suklaata. Syön vain ns. terveysherkkuja, mutta nekin ovat silti extraa sen perusruuan lisäksi, eikä niitä voi rajattomasti vetää. Siksi jemmaan niitä herkkuhetkiin, ja muina aikoina herkuttelen ihan kunnon ruualla, mikä on kaikeksi onneksi myös suurta herkkuani.

  2. Hei. Minullekin herkku on yleensä jotain epäterveellistä. Seuraava sivuaa hieman asiaa, joten jaan sen nyt. Huomasin kauppakäytöksessäni asian, johon pysyn vaikuttamaan. Minulla on tapana verrata kilohintoja kaupassa, mm hedelmien ja vihannesten kohdalla. Toisinaan hieman hintavammat tuotteet jäävät ostamatta, mm kirsikkatomaattien ostamista rajoitin. Sitten tajusin, että kyllä karkit ja sipsitkin maksavat, ja ovat kilohinnaltaan usein enemmänkin kuin heviosaston tuotteet. Joten nyt nappaan kärryyni mitä mieli tekee heviosastolla (onhan tämä myös sijoitus hyvinvointiin 🙂 ) ja sitten onkin jo kärryt täynnä herkkuja ja ”uusia tuttavuuksia” eikä tarvitse välttämättä hakea suklaalevyä tai sipsipussia.

    • Moikka Johanna! Olipa hyvä pointti tuo kilohinta ja niiden vertailu! Katselen itsekin muuten todella paljon kilohintoja ja rakastan miniluumutomaatteja. Ovat muuten peijakkaan hintavia! 😀 Toisaalta vaikka pihi joissain asioissa olenkin, niin tässä olen minäkin oppinut olemaan säästämättä: sellaisesta ruoasta, joka itseäni vie kohti omaa tavoitettani (hyvä olo, terveys, jaksaminen) olen valmis maksamaan. <3

      Kiitos kommentistasi ja ihanaa Juhannusta!
      x Kipa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 4
Tykkää jutusta