Kateus on hieno tunne!

Tiedättekö, mitä eilen aloin pohtimaan? Sitä, että kateus mielletään todella usein negatiiviseksi asiaksi. Perisuomalainen suuri synti, johon lankeamme aina, kun emme kestä toisen onnea. 

Mistä ajatukseni lähti oli yleisesti pohdiskelu tunteista: nykyään arvostetaan tunteidensa kommunikoimisen jaloa taitoa.  On upeaa, mikäli ihminen osaa ilmaista tunteitaan ja kommunikoida niistä mahdollisimman selkeällä kielellä. Vihaa saa tuntea. Surua saa tuntea. Iloa saa tuntea. Pelko on hieno tunne. Rakkaus on ylitse muiden.

Mutta entä kateus? Miksi kateutta pidetään paheksuttavana tunteena?

 

 

Tunne tunteesi

Tunteita tulee ja menee. Päivän aikana tunnemme monia tunteita ja on itseasiassa miltein mahdotonta kulkea päiväänsä läpi ilman minkäänlaista tunnetta.

Tunteet ovat kehotuntemuksia ja niitä kuuluukin olla ja tuntea. Itse tunnetta olennaisempaa on se, miten me reagoimme tunteeseen. Tiesittekö, että tunne kestää vain 90 sekuntia? Miksi tunne tuntuu kestävän kauemmin on se, että ajatuksemme jää hyvin helposti pyörimään niihin erityisesti sen kautta, miten me tunteisiin reagoimme: meidän omat ajatukset luovat ne uudelleen ja uudelleen.

Miksi tunteen tunteminen on tärkeää? Siksi, että se vie meidät lähemmäksi kehotuntemustamme. Tunteilla on aina jokin viesti ja se jokin viesti lähtee syvältä sisimmästämme. Oli tunne positiivinen tai negatiivinen, sillä on aina jotain asiaa meille itsellemme. On jalo taito osata nappasta tunteesta kiinni ja kysyä siltä: ”mikä viesti sinulla on minulle?”.

Ihmismielellä on taipumus pyrkiä pois päin kaikesta kivusta, tuskasta, pelosta ja epämukavuudesta tavoittelemalla mieluummin mielihyvää ja hyvää oloa. Kun tunne kestää sen puolitoista minuuttia, niin ajatus se vain jatkaa seilailuaan: ajatus kun ei häviä samaan tahtiin tai tapaan kuin tunne.

Ajatus, joka on reaktio johonkin tunteeseen saattaa hyvin helposti häiritä itse tunteen toimintaa (eli viestin tuontia) ja tällöin tunteesta ei pääsekään irti. Kun tunteesta ei pääse irti, niin ihminen jää kiinni ajatukseen ja taas edelleen sen aiheuttaman tunteen noidankehään.

Kun bongaamme itseltämme jonkin tunteen on hyvä pysähtyä ja katsoa itseään peiliin: miksi tunnen niinkuin tunnen? Ei arvostellen tai arvottaen, vaan vain tarkastellen ja todeten. Tunne ei ole hyvä eikä paha, vaan se vain on.

 

Miten tämä kaikki liittyy kateuteen?

 

Tunteiden tarkastelu on oman peilikuvansa tarkastelua.

 

Kateus opettaa

Siten, että ihan kuin muutkin tunteet, niin myös kateus tuo meille viestin. Kateuden tunteesta voimme oppia – ja nimenomaan itsestämme. Kateutta kokeva ihminen ei harmi kyllä juurikaan kykene myötäelämään toisten iloja, vastoinkäymisiä tai vaikeuksia, koska kateellinen keskittyy siihen, mitä häneltä itseltään puuttuu.

Mikäli henkilö on taipuvainen jatkuvasti kateellisuuteen niin pitkällä aikavälillä kyseisen henkilön omasta elämästä voi helposti puuttua elämäniloa, uskoa tulevaan tai toimintakykyä toteuttaa itseään.

Ja tässä tullaan mielestäni asian ytimeen: kateus ei ole kertomassa, että kuka meistä ei osaa iloita muiden puolesta tai kuka meistä ei uskoisi tulevaisuuteensa. Vaan kateus on kertomassa sitä tuntevalle ihmisille tärkeää viestiä: miksi minä tunnen kateellisuutta?

Me suomalaiset olemme omassa keskuudessamme tunnetusti hyvin kateellista kansaa. Silti kukaan ei tunnusta olevansa naapurille kateellinen. 😉 No joo, kyllähän keskustelupalstoilta saa lukea ilkeitäkin kommentteja toisten onneen kohdistuen ja työpaikoilla saatetaan mulkoilla ylennystä saanutta kollegaa.

Mutta kuten kaikki meidän tunteemme, niin myös kateuden tunne on tärkeä. Suhtautukaamme siihen sellaisena. Toivoisin, että sitä lakattaisiin ajattelemasta negatiivisena asiana: ”hmph, se on vaan kade”. Koska loppupeleissähän toisen ollessa kade kyseinen tunne on häneltä itseltään pois.

Henkilö itse ei keskity hyviin asioihin elämässään, vaan hän missaa mahdollisesti paljon hyviä asioita ympäriltään.

Siksi nimenomaan kateellisen ihmisen tulisi pysähtyä ottamaan kateuden tunteensa vastaan, käsitellä se ja uteliaasti kysyä kateuden tunteen viestiä. Niin kuin mihin tahansa tunteeseen myös kateuteen tulisi suhtautua myötunnolla. Sillä myötätunto auttaa meitä vahvempaan kykyyn nähdä omassa elämässämme hienoja tyytyväisyyden aihioita sekä taitoa iloita niistä.

 

 

Mielestäni kateus on siis ihan yhtä lailla hieno tunne, sillä se on kertomassa meille itsellemme meistä itsestämme. Ja mikään ei ole hienompaa tässä elämässä, kuin kehittyä itse ihmisenä.

Ja aina voimme koittaa tehdä asialle jotain: mikäli tunnemme kateuden tunnetta, niin onko meidän mahdollista tavoitella itse sitä asiaa, josta toiselle olemme kateellisia?

Ja totta kai voi olla, että kyseinen aihe on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Tällöin on hyvä pohtia mitä muita hienoja mahdollisia iloa ja energiaa tuottavia asioita voimme omaan elämäämme luoda?

Vai onko kyse enemmänkin siitä, että emme itse arvosta omia saavutuksiamme tai anna niistä itsellemme kiitosta vai onko meillä vielä käsittelemättömiä asioita itsetuntomme suhteen?

 

Mitä mieltä te olette? Mitä ajatuksia kateus teissä herättää?

Aurinkoa ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3 <3 <3

– Kipa

 

PS:

 

 

Lue myös:

Tsekkaa oletko optimisti vai pessimisti?

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Laihuuden ihannointi: kuulutko tähän 84 %:iin?

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

(Visited 341 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta