Ihmissuhteet | Kun välillä vaan kyllästyttää

Ihmissuhteet | Mikä nyt tympii?

Olen ihminen, joka on peruspositiivinen luonne. Haluan ajatella pääpiirteittäin hyvää ja pääosin pidän lippua korkealla. Joskus kuitenkin vain suoraan sanottuna tympii.

Ai mikä niin?

Että ihmiset eivät vaan aina viitsi käyttäytyä kivasti muita kohtaan. Se, että kohteliaisuuksien sanominen voi olla niin peijakkaan hankalaa. Se, että kiitos ja erityisesti anteeksi ovat niin tuhottoman haastavia sanoja.

Tai se, että sanoisi suoraan miten asia on eikä vain heittäydy mykkäkouluun tai katoa, kuin tuhka tuuleen.

Eihän tässä 24/7 kukaan mikään laupias samarialainen ole ja totta kai ihmisten mielialat vaihtelee. Se on sallittua. On ookoo, että joskus ketuttaa. On ookoo, että joskus ei vaan kiinnosta. That’s life.

Mutta pitääkö sitä sitten aina se muille näyttää? Miksei omia mölyjä voi vain pitää mahassaan?

Olen totta kai myös sitä mieltä, että ihminen ”voi valita” tunnetilansa: joku älisee sinulle ties mistä asiasta ja voit valita lähdetkö mukaan tai et. Toki. Mutta onhan se melkoisen energiaa vievää, jos joutuu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Missä siis menee terve raja – milloin voi vain sanoa, että hitot tästä, erakoidun keskelle metsää nyt viikoksi, moikka!

 

ihmissuhteet

Ihmissuhteet | Muistakaa sanoa toiselle ihmiselle kivoja asioita

Muistelen hymyllä sitä, kun muutama viikko sitten menin kaverini kanssa illalla syömään. Näimme keskustassa ja hänen ensimmäinen lauseensa moikkasun jälkeen oli ”näytät hyvältä”.

Menin hämilleni. En itseasiassa muista, osasinko sanoa edes kiitos! 😀 Olin sen verran yllättynyt. Olin yllättynyt, koska en muista milloin viimeksi joku olisi niin spontaanisti ja aidosti sanonut, että näytän hyvältä. Siitä tuli niin hyvä fiilis, ja se fiilis kantaa yhä.

Kuinka moni muistaa: milloin sinulle on viimeksi sanottu spontaanisti jotain vastaavaa? Jaa kokemuksesi, on ihana kuulla piristäviä juttuja! <3

Aloin miettimään, kuinka merkityksellistä on oikeasti sanoa ihmisille jotain hyvää. Se voi olla sinun silmissäsi pieni, ohimennen hihkaistu, kommentti – mutta tälle toiselle ihmiselle se saattaa olla useamman viikon kantava voima.

Älkäämme siis aliarvioiko hyvien sanojen merkitystä, vaan muistakaamme sanoa toiselle ihmiselle kivoja asioita.

 

ystävyys

Ihmissuhteet | Kun ihmisiä tulee ja menee

Olen myös tässä viime aikoina saanut todistaa sitä, että tutkimattomat ovat ihmissuhteiden tiet. Olen myös törmännyt faktaan, että ystävyys ei aina olekaan sitä mitä olet luullut. Että toinen ihminen ei olekaan sitä, mitä olet luullut.

Tai sitten on mahdollista, että esim. ystävyyden aikana toinen ihminen (tai molemmat) on muuttunut, etkä vain ole huomannut sitä? Kyllä kait ihmissuhteet muuttuvat matkan varrella nekin.

Kuten moni jo varmasti tietää, suunnittelen parhaillaan kesähäitä. <3 Valmistelut ovat itseasiassa hyvällä mallilla, eihän tässä tullut edes kiire! 😀 Häät ovat siis elokuun lopulla.

Noh, vähän typistetysti homma ei mennyt kaiken suhteen ihan, kuin Strömsössä. Kahden kaason sijaan minulla ei olekaan kaasoja. Tuli vähän mutkia matkaan molempien kanssa, joista toinen tapaus on aika selkiö ja toinen tapaus on täysi mysteeri.

Yksi asia, mistä olen onnellinen näinä aikoina ovat todelliset ystävät ja lähipiiri. Minulla on onneksi niin hillittömän mahtava ja järkkymättömän luotettava ystäväpiiri, että häiden suhteen saan kyllä apua. Ja olen siitä tuhottoman kiitollinen! <3

…tulee muuten sikahienot häät, odotan innolla!

On vain käsittämätöntä pysähtyä, pohtia ja huomata, kuinka ihmisiä vain tulee ja menee elämässä. Jotkut ihmiset ovat selkeästi sellaisia, että näet kerran. Jotkut näet satunnaisesti silloin tällöin. Jotkut ihmissuhteet kestävät elämässäsi pidempään.

Olet ehkä jopa ajatellut, että tietyt ihmiset ovat elämässäsi aina. Koska kaiken se voittaa, ystävyys.

Kunnes tajuat, että niin ei ole.

 

ystävyys

 

En tiedä teistä, mutta itse uskon kommunikaation jaloon taitoon. Jos mieltä painaa jokin, se on hyvä nostaa esiin. Uskon, että kaikesta voidaan keskustella. Ihmissuhteet rakentuvat kommunikaatiolle.

Se, ovatko keskustelun osapuolet molemmat juuri sillä hetkellä siinä moodissa, että keskustelua voi käydä on eri asia.

Kuitenkin se, että joku katoaa puskista kuin tuhka tuuleen, ei vastaa viesteihin, soittoihin tai kysymyksiin siitä onko kaikki kunnossa tai mikä nyt on – ei mielestäni ole ok.

Mikäli olet tärkeä ihminen jollekin ja joku on tärkeä ihminen sinulle, olet loppuun asti siinä: niin kauan, että asia klousaantuu suuntaan tai toiseen.

Haluan myös uskoa, että asioille on aina looginen selitys. On varmasti selitys sille, miksi yhteydenpito katkeaa kuin puskista. Ehkä toisen elämässä on vain käynyt jotain sellaista, joka nyt vaatii hänen täyden huomion.

Mene ja tiedä. Mutta jossain vaiheessa sitä itsekin lakkaa yrittämästä. Sitä jatkaa eteenpäin. Koska siinä voi ihminen tehdä valinnan: jääkö tuleen makaamaan vai jatkaako matkaa.

Ihmisiä tulee ja menee elämässä, mutta oikeat säilyvät aina – sen tiedän ja siihen luotan. Siihen voit myös sinä luottaa. <3

On myös olemassa sanonta, että niin on hyvä kuin käy.

Totta.

 

Tänään aion muistaa kaikkia lähimpiä ystäviäni ja kertoa heille, että he ovat tärkeitä. Että arvostan heitä. Sillä ne ihmiset, jotka ovat läsnä elämässäni tällä hetkellä ovat ne, joita tarvitsen. Ei minulta mitään puutu.

Tämän oivallettuani ei muuten enää tympeä. <3

Kiitos, kuin luit!
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Mun FF-snäppiviikko viikolla 27 – SEE YOU THERE!

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

(Visited 490 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

4 vastausta artikkeliin “Ihmissuhteet | Kun välillä vaan kyllästyttää”

  1. Nyt ei tullut ekana mieleen kivaa kommenttia, jonka olisi itse saanut, mutta muistan tältä viikolta yhden, jonka olen toiselle sanonut 🙂 Kuljen päivittäin bussilla ja omaa bussilinjaani ajaa eräs kuski, joka on erittäin kohtelias, jaksaa aina hymyillä ja olla muutenkin iloisella päällä. Oon monesti miettinyt kuinka hyvä tyyppi tuo kuski varmasti on ja siitä sitten rohkaistuin kertomaan hänelle, että hän on mun lempparikuski <3 Toivottavasti hänelle jäi siitä yhtä hyvä mieli kuin mullekin 🙂

    – Jade // https://jadeyolanda.fi/

    • Moikka Jade! Kiitos kommentistasi!

      Noi on ihania – myös joskus sanoa jollekin toiselle jotain kivaa. <3 Kerroinkin tästä aikoinaan Snäpissäni, mutta tuotta keskustan rautatieasemalla on jo usean vuoden jakanut Metro-lehteä sellainen rempseä ja aina hyväntuulinen mies. Olen aina ohimennen ottanut häneltä Metro-lehden ihan vain siksi, että hänen poreensa on niin hyvä.

      Ujona suomalaisena olen aina vähän hiljaisesti hymyillen kulkenut hänen ohitseen ja ajatellut, että "pitäisi sanoa" hänelle jotain kivaa. Tuli aika, etten nähnyt häntä ainakaan vuoteen. Mietin kerran, että mitäköhän hänelle kuuluu ja tekeeköhän hän vielä noita hommia. Kunnes yksi päivä taas näin hänet tutulla paikallaan, tutulla poreella. Huomasin tilaisuuteni tulleen ja menin sanomaan hänelle, että älä ikinä muutu. Ihana asenne ja on mieletöntä, että aamusta toiseen hän on niin hyväntuulinen ja jaksaa höpötellä vaisuille ohikulkijoille.

      Esittäydyimme. Hänen nimensä on Juha. Mikä parasta, siihen alkoi kerääntyä muitakin ihmisiä ihmärylle sanomaan hänelle samat asiat, hymyssä suin. Ihan mahtavaa!

      Näin se hyvä kiertää, eli aina kannattaa sanoa jotain hyvää. <3

  2. Oon itekin pyöritellyt ystäväaihetta tovin päässäni ja kun reissusta kotoisin ja aikaa on kirjoitella paremmin niin avaan vihdoin luultavasti myös ajatuksiani.
    Se on surullista kun ystävyyksiä menee ja hiipuu, joskus ne saattavat uudelleen palatsin, mutta voiko sitä hiipumista sivuuttaa…
    Itseasiassa mullakin oli alunperin kolme kaasoa, mutta lopulta yksi. Se yksi kuitenkin vastasi niin montaa etten muita tarvinnutkaan.
    Jotenkin elämän eri vaiheet, tällaiset virstanpylväät vievät ja tuovat ystäviä… Miksi? Siinäpä kysymys varsinkin tuohon viemiseen…

    • Mielenkiinnosta luen sitten postauksesi. 🙂 On kieltämättä jännä, miten elämä kuljettaa. Jotkut ihmiset tulevat, jotkut menevät, jotkut jäävät ja jotkut palaavat joku kerta tauon jälkeen elämääsi.

      Oho, sullakin meni sitten vähän samaan malliin – tai ei samaan malliin, mutta kaasot väheni. 😀 Ei kait nämä helppoja asioita ole, isoja tunteita pelissä kai sitten.

      Ehkä tällaiset virstanpylväät ovat muistuttamassa meitä omista itsestämme, lähinnä arvoistamme. Toisekseen ne ovat ehkä juuri opettamassa meille irtipäästämisen jaloa taitoa. Mene ja tiedä. Siltikin tänä päivänä molemmat alunperin kaasoina olevat henkilöt ovat tärkeitä ihmisiä elämässäni. Tulevat aina olemaan.

      <3 <3

Vastaa käyttäjälle kira Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta