Voiko fitness olla elämäntapa?

”Kinttu koillisessa ei vielä tee fitness-ihmistä.”
– Kommentti Ilta-Sanomien kommenttikentässä –

 

 

Viime viikolla sai taas äänestää Ilta-Sanomissa yleisöäänestyksessä suosikkiaan fitnessmalli 2018 -kisassa.

 

ISO KIITOS kaikille minua äänestäneille, tuntuu hyvältä olla noussut sijalta 3 sijalle 2! <3

 

Kuten aina, jonkin verran viihdettä saa laillisesti repiä kuuluistasta kommenttiboksista – ja niin tälläkin kertaa. Olen jokseenkin aina ihmetellyt kommentoinnin tyylisuuntaa, jossa sisällön arvo lähenee mitätöntä, nollaa. Tätä mietin aina kuumeisesti:

Mikä saa ihmisen kommentoimaan jonkun todella nokkelan lausahduksen ilman sen kummempaa perustelua kommentilleen tai avaamatta näkemystään sen enempää?

Ennen kaikkea: miksi osallistua keskusteluun, jos siihen ei ole mitään todellista annettavaa?

 

elämäntapana fitness
Hei! Jos et vielä ole hyödyntänyt koodiani KIRA20 Yvetten verkkokaupassa, niin vielä kerkiät! Alekoodit poistuvat piakkoin käytöstä. Vielä on mahdollista hyödyntää -20% ale. Käy kurkkaan Yvetten verkkokauppa!

 

 

No, enivei. Tästä kommentista (yllä) se sitten lähti. Laitoin kyselyä somessa siitä, että mitä fitness ihmisille tarkoittaa:

 

Mikä tekee ihmisestä ’fitneksen’?
Mitä Sinä ymmärrät käsitteellä fitness?

 

Ymmärrettävästi osa käsittää sillä juuri kisafitneksen. Tällöin fitness on omistautumista, kurinalaisuutta, fyysistä treeniä ja tarkasti suunniteltua, tavoitteellista toimintaa kohti lavakuntoa.

Osa käsittää sillä elämäntapaa, johon liittyy hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteluun liittyvää toimintaa. Tällöin fitness on osa jokapäiväisiä yleiseen hyvinvointiin liittyviä valintoja sekä tietynlaista tasapainottelua: treeniä ei siivitä yhtä tavoitteellinen lihaserottuvuus, vaan ennemmin oma hyvä olo ja yleisen jaksamisen kehittämiseen ja ylläpitämiseen liittyvät terveysvalinnat.

Kumpi sitten on oikein?

Kumpikin. Olen lähtökohtaisesti osallistunut Fitnessmalli 2018 -kisaan siksi, että haluan muistuttaa fitneksen todella olevan muutaKIN, kuin kisafitnesstä. Se ei silti poissulje sitä, etteikö se todella olisi MYÖS kisafitnestä.

Miksi ihmeessä haluan lisätä laajempaa näkemystä kyseistä termiä kohtaan? Mitä ihmettä minä siitä hyödyn, eikö kaikkien tulisi saada vaan puuhastella omiaan, oli se sitten fitnesstä,  fätnesstä, wellnestä tai illnestä?

Kyllä. Tää on muuten totta, mutta mullapa onkin missio ja kun tälle tielle olen lähtenyt, niin sen kuljen myös läpi.

Pois alta! 😀

 

(Voit käydä lukemassa viime äänestyksen suosikkikommenttini täältä .)

 

 

elämäntapana fitness

ELÄMÄNTAPANA FITNESS?

Olen saanut käydä hienoja keskusteluita kysymykseni kautta somessa. Innostavaa! mitä itse olen asiasta mieltä on juurikin se, että asia pitää osata määritellä: mistä nyt puhutaan?

Välillä tuntuu, että -esimerkkinä mainittakoon nyt- Ilta-Sanomien kommenteissa huudellaan vaan kommentteja sen enempää oikeasti lukematta itse tekstiä ajatuksella.

Moni yhä ajattelee kyseessä olevan kisafitness. Kun ei ole. Luovutaan nyt jo siitä.

 

”Kilpailussa etsitään myös tänä vuonna tervettä esikuvaa ja hyviä arvoja noudattavaa hyvinvointialan uutta tähteä. Emme ole siis millään tapaa fitness-kilpaurheiluun liitettävä kilpailu, Lehtomaa muistuttaa.”

 

Sanomattakin on selvää, että kisafitnekselle on aivan omat kisansa. Ei siellä mietitä tai arvioida puolen vuoden säteellä toteutettuja some-tehtäviä tai kuvauskeikkoja, yhteistyökumppanuuksien hoitoa, ylläpitämistä ja markkinointia tai blogi-/vlogitoiminnan kasvua ja  kehitystä.

 

Ei fitnesskisoissa ketään kiinnosta matkasi lavalle: kaikkia kiinnostaa, miltä näytät kisapäivänä.

 

Mä uskon ja todella tiedän, että tässä kisassa mietitään sitä, mitä kisaaja on saanut aikaan muulla osa-alueella, kuin ulkoisessa habituksessa.

Voin kertoa, että Fitnessmallikisa on vaatinut aivan käsittämättömän määrän duunia. Sellaista, joka on kaikki meidän kisaajien omasta vapaa-ajastamme pois. Kyllä, se on valinta eikä tämä ollut valitus. Siksi toivonkin, että joskus kommenttikentissä oikeasti osattaisiin huomioida enemmän sitä, mitä kommentoidaan.

 

Oma ajatukseni yksinkertaisesti on tämä:

 

Fitness kisamielessä voi olla elämäntapa: ihan, kuin kenellä tahansa kilpaurheilijalla elämä hyörii kisaamisen ympärillä. Kun teet päivittäin jatkuvia johonmukaisia valintoja kohti tiettyä tavoitettasi on se mielestäni elämäntapa.

Yhtä lailla fitness voi olla elämäntapa silloin, kun puhutaan yleisestä hyvinvoinnista ja terveydestä, kuntoilusta, henkisen ja fyysisen toimintakyvyn varmistamisesta ja tasapainoisesta ajattelusta hyvinvointiin, ruokailuun ja liikuntaan.

Ei kumpikaan ole väärin eikä kumpaakaan tule tuomita – mutta näitä ei tule myöskään sekoittaa keskenään.

Se, että toisessa määritelmässä lajiin kuuluun se, että arvostellaan täysin ulkonäkökriteereillä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tehdä niin jokapäiväisessä elämässämme. Eikä se suinkaan tarkoita sitä, että sun pitää olla kisakiree ollaksesi fitness.

Sä olet se fitness: se on sitä, minkä merkityksen sä annat sille.

 

Ugh,
x Kipa

 

PS. Tästä saan varmasti innostuksen kirjoittaa (kisa)fitneksen aiheuttamista lieveilmiöistä, kuten häiriintyneestä liikunta- ja syömiskäyttäytymisestä – mutta se jääköön toiseen kertaan. <3

 

 

 

Kurkkaa myös:

Treenaatko liikaa? Entisen pakkoliikkujan ajatuksia + tarkistuslista!

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3

(Visited 808 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

4 vastausta artikkeliin “Voiko fitness olla elämäntapa?”

  1. Hyvä kirjoitus! Itse opiskeluaikoina tein sekä kandin että gradun kehonrakentajan ja fitnessurheilijan ruoanvalinnasta ja se avasi kyllä silmiä tuosta sivuamastasi lieveilmiöstä. Niin paljon, että luovuin siitä omasta ajatuksesta lavalle tähtäämisessä. Ja heräsin huomaamaan myös niitä piirteitä jo omassa elämässä. Koska se terveen ja epäterveen raja on niin häilyvä -kuten monessa muussakin kilpaurheilussa (tämäkin unohdetaan monesti). Koenkin jopa, että tuo toinen mainitsemasi fitnesselämäntapa voi monella tapaa olla paljon terveellisempi. Tavoittelemisen arvoinen. Näiden määrittelyjen myötä juurikin karsastan sitä tarvetta luokitella ruokavalioita ja elämäntapoja ahtaisiin bokseihin, koska kaikkia on vaikea miellyttää ja kaikki tulkitsee asiat eritavalla. Ja etenkin kirjoittaessa saa kyllä olla pirun tarkka sanavalinnoistaan, ettei tule väärinymmärretyksi. Yritän itse painottaa tällä hetkellä paljon sitä, että jokainen etsisi sen itselle sopivan ruokavalion, jonkun muiden määrittelemän sijaan.

    • Moikka Hanna!

      Ei vitsi, kuinka mielenkiintoista – haluaisin lukea tuon gradusi! Onko se luettavissa jossain? 🙂

      Varmasti aika eye opener -keissi. Itse paljon fitnessmaailmaa vierestä seuranneena olen myös todennut, että ei missään nimessä. Kisaaminen ei ole minua varten ja jätän sen heille, joilla siihen intoa on. On liian karua katsoa vierestä, kuinka liikunnasta katoaa ilo, ruoka on vain polttoainettatai väline ulkonäön tavoitteluun ja asioista otetaan helposti morkkista.

      Puhumattakaan siitä, että kropan nesteet ja olotila heittelee paljon ja pikkuinenkin määrä yllätysnestettä vai saada kuupan flippaamaan ja mielen maahan.

      Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että missään nimessä ei kannata liikaa ahtaa asioita laatikoihin rajaten niitä. Meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön ja siten ruokavaliota, liikuntaa, ulkonköä, sisäistä fiilistä ja itseasiassa kaikkeaon niin paljon, kuin meitä ihmisiäkin.

      Ei kukaan ole samanlainen, kaikki me ollaan yksilöitä.

      Kiitos tuhannesti kommentistasi, mielenkiintoinen aihe höpötellä!!

      x Kipa

      • Laitan sulle Kira vaikka FBn kautta viestiä. Jos gradu oikeasti kiinnostaa (on laadullinen tutkimus) niin varmaan löydän sen pdfnä vielä jostain eli voin vaikka sendiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta