Älä laihduta -päivä 6.5.2017 – Sinä riität

Nyt kun Terveysvalmentajan koulutuspäivät ovat takana minulla on aikaa pohtia tätä päivää, kuin myös ”Älä laihduta” -päivää.

Paljon ajatuksen aihetta syntyi ehdottomasti viikonlopun Tervaysvalmentaja-koulutuksessa, sillä tieto lisää tuskaa: sitä tajuaa, kuinka vähän tietääkään siitä, mistä eniten haluaa tietää.

Tiedättekö sen tunteen? Kun sinulla on jokin asia joka on intohimosi ja suuri osa elämääsi & elämäntyyliäsi, on tiedonjanokin on suuri –vielä suurempi on ajatus ja (epä)toivo siitä, että vielä enemmän pitäisi tietää. Sillä mitä enemmän tiedän, sitä enemmän minusta on apua asiakkaalleni hänen haasteissaan. Tällä hetkellä tuntuu, että olen vasta matkalla koti jotain suurempaa.

 

Matka on vielä pitkä, mutta varmasti antoisa. Sitä se on ollut jo nyt. Tästä päästäänkin tämän päivän aiheeseen, Älä laihduta –päivään.

 

Hyvä olo ja terveys on matka

Siinä missä koulutuksen hankkiminen, koiran hankinta ja elättäminen, lapsen siunaantuminen perheeseen, uran kehittäminen tai elämä ylipäätään on matka, niin myös terveys ja hyvinvointi ovat matka. Matkaan liittyy usein paljon esteitä ja hidasteita, jotka tulee ratkoa, jotta voi taas jatkaa matkaansa eteenpäin.

Toivoisin meidän ymmärtävän ja muistavan myös sen, että me ihmiset emme koskaan ole valmiita. Me emme koskaan tule olemaan täydellisiä – emme sisältä emmekä ulkoa. Me muokkaudumme ajanjaksosta ja hetkestä toiseen. Mikä yhtenä hetkenä on meille olennaista saattaa seuraavassa hetkessä olla aivan toissijaista. Me muutumme jatkuvasti.

Ihan yhtä lailla hyvä olo, terveys ja hyvinvointi ovat matka. Ne muokkautuvat tilanteesta toiseen ja eri ajankohtina ne tarkoittavat eri asioita.

Hyvä, joo, okei. Mutta miten tämä kaikki liittyy Älä laihduta –päivään?

 

Kaikella tapaa.

 

 

Mikä muuttuu, kun jokin muuttuu?

Meistä yllättävän moni elää elämäänsä pohtien, että ”olisinpa laihempi”. ”Jos vain saisin viisi kiloa pois, niin olisin onnellinen”. Tai ”kun minä olen hoikempi, voin paremmin”.

Hyvä, mahtavaa!

Mutta. Mikä muuttuu, kun painosi tai vaatekokosi muuttuu? Olemmeko loppujen lopuksi silloinkaan tyytyväisiä itseemme? Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun ihminen saa viisi kiloa pois. Sen jälkeen sitä haluaa vielä muutaman kilon pois. Ja sitten sitä haluaa ehkä kokeilla, mihin ne rahkeet sitten riittävätkään ja kuinka pitkälle tässä voikaan vielä laihduttaa. Matka jatkuu, koska se ei tässä hetkessä palvellutkaan enää sitä mitä haluamme.

Mikä tässä on haaste on se, että kyseisen matkan varrella emme siltikään ole vielä tyytyväisiä itseemme, vaan jatkuvasti pyrimme muokkaamaan itseämme ulkoisesti. Emme vieläkään saavuta sisäistä tasapainoa tai rauhaa.

Toinen on se, että mitä laihdutuksen jälkeen? Pysymmekö saavutetussa pisteessä? Mitä se tilanne taas vaatii meitä pohtimaan – kenties jopa ”pelkäämme” palaavamme vanhaan? Emme siis oikeastaan ole täysin onnellisia tai tyytyväisiä kyseisessä hetkessä.

Vai palaammeko sittenkin vanhaan aloittamaan uuden matkan alusta taas uusine haasteineen (tällä kertaa tosin laihduttaminen saattaa olla vähän haastellisempaa, sillä keho pitää entistä enemmän rasvavarastoistaan kiinni. Tämä tosin riippuen myös siitä, miten laihdutus on toteutettu)?

On myös hyvä huomata, että maalliset haasteet seuraavat meitä siitä huolimatta, olemmeko laihempia vai emme: ”sitten kun saan tämän remontin valmiiksi, niin olen onnellinen”. ”Kunhan vain vielä saan toisen duunipaikan, niin kaikki on hyvin”. ”Kunhan vain tämän tästä saan alta, niin” jne…

 

…seuraatteko ajatustani? 😉

Ei siis ole sanottu eikä itsestäänselvää, että laihtuminen tuo auvoisen onnen.

 

Homman tulee lähteä sisältämme

Siksi onkin supertärkeää, että homma lähtee meistä sisältä: meidän omasta arvostuksesta itseämme kohtaan ja siitä, kuinka puhumme itsellemme ja kuinka suhtaudumme itseemme.

On täysin luonnollista miettiä ulkonäköä, totta kai. On ihan ok katsoa peiliin, ennen kuin lähtee kylille. On hyväksyttävää pohtia mitä muut minusta ajattelevat. Sure, se on meissä sisäänrakennettua!

Kaikkein tärkein asia kuitenkin on meidän oma ytimemme: miten me itseämme tarkastelemme ja kohtelemme. Vaikka meillä olisi pikkaisen ekstraa vyötäröllä tekeekö se meistä vähemmän ystäviä sydänystävillemme? Se, että emme mahdu skinny-kokoisiin farkkuihin tarkoittaako se, että teemme työmme huonosti? Kuinka paljon painomme määrittelee meitä? Ja miten se määrittää?

Ulkonäköä voi tarkastella muustakin näkökulmasta, kuin vaatekoon, ryppyjen, ruttujen tai rasvakerroksen näkökulmasta: voimme keskittyä yhtä hyvin siihen, mikä ulkonäössämme on hienoa. Lausua itsellemme kannustavia ajatuksia siitä, mikä meissä on hyvää – antaa positiivisuuden ja rakentavan otteen kantaa.

 

 

 

Me itse määrittelemme itsemme – valitkaamme lempeys ja rakkaus

Loppupeleissä ulkonäkövaatimukset tulevat meiltä itseltämme. Me itse olemme asettaneet itsellemme ne vaatimukset. On niin helppo lyödä itseään alas!

Siispä päätä tänään tästä eteenpäin, että valitset toisin: valitse löytää itsestäsi hyvä. Valitse löytää itseäsi kohtaan lempeys, lämpö, rakastava huolenpito ja rakkaus. On helppo tuntea riittämättömyyden tunnetta, jos sitä etsii. Tämän sijaan etsi itsestäsi syitä, miksi riität.

 

Koska kyllä sinä riität. Tiedätkö miksi?

 

Yhtä ainutta oikeaa elämää, tapaa, ulkonäköä, kehoa tai ajatusta ei ole. On erilaisuutta, on persoonallisuutta. Raskausarvet kertovat omaa tarinaansa, kehon eri osien muoto omaa tarinaansa, kasvojen piirteet omaansa.

Sinä kerrot tarinaa ja sinun tarinasi on ainutkertainen. Sinun kehosi on ainutkertainen. Sinun kehosi on siunaantunut sinulle tämän elämän, tämän matkan, elämistä varten. Se on sinun ystäväsi, ei vihollisesi. Ja loppupeleissä kehosi ei toivo sinulta mitään muuta, kuin ystävyyttäsi. Kuin lempeyttäsi ja lämpöä. Kuin rakastavaa huolenpitoasi ja rakkauttasi.

Sillä sinä ansaitset sen kaiken – huolimatta siitä, mikä on vaatekokosi, ympärysmittasi tai vaakalukemasi.

Sinä olet ainutkertainen eikä sinua ole toista samanlaista. Arvosta siis itseäsi sellaisena.

 

 

Tee tämän elämän matkasta se, kun sinä riität itsellesi. Sillä, kun sinä riität itsellesi se on paras vaatekoko, ruumiinmuoto tai painolukema minkä voit kuunaan saavuttaa. Se on itseasiassa parasta, mitä sinä voit saavuttaa.

 

<3 Kipa

#inhimillinenote

 

 

Tsekkaa myös:

Paino on vain luku – oma sisäinen äänesi ratkaisee

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Kyllä tää taas siitä, kunhan treenaamaan pääsee

 

*** Seuraa minua: ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

(Visited 504 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

6 vastausta artikkeliin “Älä laihduta -päivä 6.5.2017 – Sinä riität”

  1. Moikka muruliini ja heti alkuun Yeees! 💪💖 Juuri näin!! Terveys ja hyvinvointi ovat elämän mittaisia asioita eikä todellakaan ole niin että saavutan sen nyt ja se sitten vaan tulee jäädäkseen. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tulee eteen joten elämää kuuluu elää nauttien mutta turvaten mahdollisimman pitkä ja onnellinen/terve elämä. Terveelliset elämäntavat ovat yksilöllinen asia myöskin. Toiselle tervettä on tehdä kolme lenkkiä viikossa ja toiselle se voi olla jättää yksi lenkki tekemättä. Lepo on myös terveyden hoitamista. Ja mielenterveys on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys ja jatkuva hyvinvoinnin tavoittelu hampaat irvessä syö jokaiselta mielenterveyttä joten silloinkin mennään juuri vastakkaiseen suuntaan kuin olisi tarkoitus.

    Jokaisen tulee itse määritellä mikä juuri hänelle on tervettä tutustumalla itseensä😊 ja kaikkea ei tarvitse osata tai haluta heti. Vuosia tulee ja terveys on prosessi siinä elämisen sivussa. Riittää vaikka että tänä vuonna opettelee juomaan enemmän vettä ja syömään kasviksia enemmän. Ensi vuonna tekee uusia siirtoja jos ja kun tuntuu siltä. Oma terveys on kaiken keskus ja sitä ei ulkopuoliset voi loppupeleissä määrittää. Auttaa, tukea ja ohjata voi mutta lopulta vain me itse tiedämme mikä meille parasta ja millä tahdilla 😊

    Voikaamme siis hyvin 💖💖 aurinkoa uuteen pian alkavaan viikkoosi voimanainen 😘😘

    • Moikkaaa!!!! <3 <3 <3

      "Terveelliset elämäntavat ovat yksilöllinen asia myöskin. Toiselle tervettä on tehdä kolme lenkkiä viikossa ja toiselle se voi olla jättää yksi lenkki tekemättä. Lepo on myös terveyden hoitamista."

      Juuri näin. Ja tätä "kaavaa usein pitää jopa toistaa: jonkun toisen pitää vähän opetella säännöllistä liikuntaa, jonkun pitää vähän opetella vähentämään liikuntaa.

      Meidän tämän päivän valinnat vaikuttavat jatkuvasti seuraaviin tuleviin hetkiin. Ja eilisen päivän valinnat vaikuttavat tähän päivään. Ja päivästä päivään, kuukaudesta toiseen, vuodesta vuoteen jne. On itseasiassa todella lohdullista ajatella, että meillä on jatkuvasti tsäänssi vaikuttaa hyvinvointiimme – se ei ole kerrasta kiinni.

      Sehän nykypäivässä onkin se "hauska" puoli, että tiedämme kyllä, kuinka henkinen puoli on supertärkeä: mutta keskitymme niin vinhaan fyysisyyteen ja nimenomaan liikuntaan. Kun se ei ole se juttu, että liikkua pitää ja kovaa tai paljon. On myös hyvä muistaa (tästä aiheesta muuten tulee seuraava blogitekstini), että stressaantunut keho ei kestä rääkkiä. 😉

      Ja aivan totta: ihminen itse on itsensä paras asiantuntija. <3 <3

      Aurinkoa mieleesi ja kehoosi, päivänkakkara! <3 Pusss!

  2. Kiiitos hyvästä kirjoituksesta! Todellakin tuo matka-vertaus osui ja upposi. Itse olen matkallani edelleen, niin kuin me kaikki, mutta olen mielestäni sisäistänyt silti hyvin tuon, että muistan olla ylpeä tähänastisesta matkastani ja kiittää itseäni aika ajoin. 🙂

    • Kiitos itsellesi kommentista, Larre! Ihan huikeeta – olet sisäistänyt silloin jo paljon, kun muistat kiittää itseäsi onnistumisista (ja epäonnistumisista yhtä lailla). Matkaan kuuluvat niin kipuilut, kuin kivatkin jutut ja kaikesta oppii. <3

      Sinä riität. <3
      Kipa

  3. eli pitäisikö tyytyä vain omaan kohtaloonhyväksyä keho vaikka kun on alipainoa?tunnen voivani hyvin mutta terveystiede sanoo muuta.

    • Moikka ninna! 🙂 Pahoittelut, kun on kestänyt vastata. Olen ollut pikkuisen töissä kiinni – mutta kiitos hyvästä kommentistasi!

      En tiedä, miten muut ajattelevat asiaa: mutta minun mielestäni kyseessä ei ole fatalistinen ajattelumaailma (”tämä on kohtaloni”). Lähinnä näkisin sen niin, että oli kyseessä yli- tai alipaino pyrittäisiin selvittämään mikä taustalla on. Miksi on ylipainoa tai miksi on alipainoa? Asiaan tulisi suhtautua hyväksyvästi siten, että tiedostetaan tilanne ja ollaan sinut sen kanssa. Olla sinut jonkin asian kanssa ei tarkoita, että asialle ei voisi pyrkiä tehdä positiivisessa mielessä jotain.

      Terveystiede on oikeassa: hoikkuus yhtä lailla, kuin ylipainokin, on terveysriski. Siltikin vaikka henkilö on alipainoinen (mielestäni) olennaista on se, kuinka itsestään ja kehostaan puhuu. Meidän oma sisäinen äänemme vaikuttaa todella paljon muuhunkin, kuin vain ulkonäköömme. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa hän voi olla aidosti läsnä muille ihmisille. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta