Aikalisä | Miksi hyvinvoinnin kultaista keskitietä ei oikeastaan voi saavuttaa?

Aikalisä | Mitä sinä tarvitset juuri nyt?

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus on vain saatava olla. Möllöttää. Tavallaan väsyttää, muttei kuitenkaan väsytä. Ennemminkin ei huvita. Ei huvita olla mitään muuta tai missään muualla, kuin valloillaan olevassa tunteessa: vain olemisena sellaisena, kuin juuri nyt on.

Eilen oli sellainen päivä. Tai oikeastaan loppupäivä, sillä eilinen päivä kului energisesti valmennuksissa. Päivät työhyvinvointivalmentajana ovat melko intensiivisiä siinä mielessä, että olen ihmisten kanssa koko päivän. Enkä pelkästään heidän kanssaan, vaan heitä varten. Valmentajana omat tarpeet ovat valmennuksessa aina toissijaisia ja olen vain yhtä ainoaa asiaa varten: asiakkaani hyvinvointia.

En vaihtaisi työtäni mistään hinnasta pois. Siitä ei ole nyt kysymys, joten kirjataan se tähän alkuun ylös väärinkäsitysten välttämiseksi. 🙂  Päivän jälkeen olin yksinkertaisesti vain  a i v a n  loppu. Henkisesti finaalissa.

Halusin vain olla kotona ja möllöttää. En oikeastaan puhua kellekään, vaikka ympärilläni on superihania ihmisiä. En käydä treenaamassa, vaikka Esport Bristolissa olisi mennyt superkivoja tunteja. En edes käydä haukkaamassa raitista ilmaa, vaikka illan sää oli superkaunis.

Ja tiedättekö mitä – tuli aivan supertarpeeseen. On ihana joskus ottaa vatulointi-iltoja. Sellaisia iltoja, jolloin ei tehdä mitään muuta, kuin vain olla. Edes hymyillä ei tarvitse, ellei huvita. Ooo, niin siistiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi peruspositiivinen luonne tai en olisi aikaansaava ihminen – tai en diggaisi elämää.

Ennemminkin vatulointi-ilta juuri kertoo minulle sitä, että olen tehnyt, mennyt, ollut ja tullut. Haluan pitää kiinni vatulointi-illoistani, sillä nimenomaan diggaan elämää.

Eilinen vatulointi-ilta tuli todellakin tarpeeseen, se oli henkinen aikalisä.

 

aikalisä

Hyvinvointikäyrä | Ihminen ei saavuta kultaista keskitietä

Kirjoitinkin aikaisemmin tekopyhyydestä ja nyt aihe osuu, kuin nenä päähän. Tekeekö vatulointi-ilta minusta nyt tekopyhän? Kuvailenhan sentään itseäni elämäniloiseksi, energiseksi ja ihmisläheiseksi henkilöksi – enkä nyt tuntunut olevan niistä yhtäkään? Olenko minä tekopyhä?

Haluan jakaa teille yhden kuvion, jota käytän hyvin usein hyvinvointiaiheisilla luennoillani. Tuossa alapuolella on suht nopsakka kyhäelmä kuvasta, sillä piirrän sen yleensä fläppitaululle. 😀

Kuva esittää ”hyvinvoinnin kultaisen keskitien” kuvaa, joka kuvastaa ihmisen pyrkimystä saavuttaa tuo maaginen kultainen keskitie – jota ei itseasiassa voida saavuttaa.

Ei voida? Miten niin ei?

Koska hyvinvointia ei voi vakioida.

Ihmisen hyvinvointi ailahtelee laidasta toiseen: hyvinvointi ei koko aikaa voi olla sama. Jo koetulla hyvinvoinnin tasolla saattaa aamun ja illan välillä olla suurta eroa. Saatamme herätä kovin hyvinvoivan oloisina ja illalla olomme ei ole enää yhtä hyvinvoiva.

aikalisä
Voiko kultaista keskitietä saavuttaa?

Kuvassa keltainen viiva keskellä edustaa kultaista keskitietä. Harmaa aaltoileva viiva kuvastaa hyvinvointiamme. Hyvinvointi on aika ailahteleva homma: kuinka moni esimerkiksi käy hierojalla silloin, kuin kipuja ei ole?

Mitä siis käytännössä hyvinvoinnissamme tapahtuu on ”no news is good news” -tyyppinen seikka. Kun menee hyvin, hommat luistaa, elämä rullailee emmekä juuri mieti sitä, että ”nyt tarttisi tehdä jotain”. Kyllähän monilla meistä tulee tehtyä omalle terveydelleen suotuisia valintoja ”koko ajan” ja hyvinvointia voidaan pitää kivasti yllä ja pidemmän aikaa mm. suotuisilla elintapavalinnoilla.

Mutta ihan koko aikaa ei voi mennä hyvin. Ja se on kuulkaas ihan normisettiä!

Jossain vaiheessa ihmisen hyvinvointi kääntyy laskuun, jolloin alamme pohtia mikä avuksi? Mitä esimerkiksi olet tehnyt silloin, kun voit hyvin? Alat taas panostamaan vahvemmin tietynlaisiin valintoihin. Esimerkiksi käyt hierojalla, koska niskasi on kipeä ja päätäsi särkee jatkuvasti. Tätä kuvastaa punainen nuoli kuviossa.

Tai sitten pohdit, mitä söit viimeksi, kun voit niin hyvin, miten nukuit, millaista elämäsi siihen aikaan oli jne.

Ja näin hyvinvointi kääntyy taas takaisin nousuun.

Kuulostaako tutulta?

Mutta näinhän se menee, ja siksi on todellakin ookoo tuntea myös muitakin fiiliksiä, kuin virkeyttä, energiaa, jatkuvaa bumtsibumia jne. Olemme ihmisiä kaikki tyyni ja säilyttäkäämme #inhimillinenote elämässämme jatkossakin. 🙂

 

aikalisä

Aikalisä | Mitä sinä tarvitset juuri nyt?

Aikalisä kannattaa ottaa silloin tällöin, kun sitä oikeasti kaipaa – olisi se sitten vatulointi-ilta, -vartti tai -viikko. Kunhan tunteen käsittelee: toivottaa sen tervetulleeksi, ottaa vastaan eikä yritä hiljentää tai lakaista maton alle.

Tänään huomasin itsessäni sen, että minulla taitaa olla nyt vähän liikaa kaikkea. Olen pikkasen pipo kireällä kaikesta: töitä on montaa erilaista, Les Mills -lanseeraukset ovat meneillään, häävalmistelut ovat loppusuoralla, treenatakin haluaisi ja nukkumaankin pitäisi keritä. Lisäksi hässäkkää ei helpota, että Les Mills-tuntien materiaalien saannissa on ollut haasteita ja niitä pitää vähälläkin vapaa-ajalla koittaa metsästää ja tietenkin auttaa niissä myös rakkaita kollegoita (kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!).

Olen lisäksi valoisan aikaan todella huono nukkuja. En millään saa valoisana aikana unta. Rakas parempi puoliskoni taas herää aamusta hyvissä ajoin ennen kuutta, joten yöunet jäävät tällä hetkellä hyvin lyhyiksi.

Joten rehellisesti myönnän kyllä itse, että hyvinvointikäyräni on tällä hetkellä hieman laskussa. Kyllä, myös meillä hyvinvointivalmentajilla se aaltoilee. <3

Eli tarttis tehdä jotain, eikö? Oma aikalisäni oli vatulointi-ilta. Ah, eilinen teki hyvää. Mutta huomaan tarvitsevani jotain muuta. Jotain lisää.

Katson kalenteriani. Loppupäivä on varattu. Huominen on varattu. Lauantaikin on buukattu. Sunnuntaiaamupäivä on buukattu. Uusi viikko alkaa, uudet kujeet. Ja tällä systeemillä mennään vielä nähtävästi niin, että seuraava totaalivapaapäivä minulla on näillä näppäimin 17.6.

 

aikalisä

 

Hmm. Ihan pikkureissua ei siis voi tehdä. Mennään siis pienemmillä, mikrostepeillä. Tähän auttaa aina yksi kysymys: mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Ja sen jälkeen kysyn miten minä saavutan sen?

Pohdin kysymystä vähän aikaa. Suklaa nyt tuli ensimmäisenä mieleen. 😀 Mutta mitä oikeasti tarvitsen juuri nyt on omaa aikaa. Miten sen saavutan?

Laitan kännykän äänettömälle. Laitan läppärin kiinni. Päätän vain pakata kamppeet, lähteä kahviosta kotiin ja olla tavoittamattomissa seuraavat 45 min.

Vasta sen jälkeen suunnittelen illan Mindfulness-luentoni. Sillä välin kukaan ei tarvitse minua juuri nyt.

 

Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Miten saavutat sen?

x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Saako olla lihava PT | Tarvitaanko ulkonäköön lupa?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

(Visited 439 times, 1 visits today)
kira

Instagram: coachingkira Snapchat: kipatiivola **** KTM Auktorisoitu Personal Trainer TrainerLab-kouluttaja Työhyvinvointivalmentaja Elämäntaidon valmentaja Ryhmäliikunnan ohjaaja Yrittäjä Bloggari

Yksi vastaus artikkeliin “Aikalisä | Miksi hyvinvoinnin kultaista keskitietä ei oikeastaan voi saavuttaa?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta