Näin aloitat (kevyt)yrittäjänä tekemään sitä, mitä rakastat

Minulta kysellään paljon yrittäjyydestä: miten aloitin yrittäjyyden, paljonko yrityksen perustaminen maksaa, miten sillä pärjää ja miten paljon siitä aiheutuu kustannuksia, millainen koulutus pitää olla…ja ennen kaikkea USKAALTAAKO lähteä yrittäjäksi jahtaamaan omia unelmiaan.

Kyllä uskaltaa. Toivon, että kirjoitukseni rohkaisee sinua ottamaan sen tärkeimmän askeleen kohti yrittäjyyttä: aloittamisen.

 

** Fitnessmalli-kisan yhteistyökumppanina ja kirjoitukseni inspiraationa toimii kotimainen UKKO.FI kevytyrittäjyyspalvelu. UKKO.FI haluaa rohkaista ihmisiä tekemään sitä, mitä he rakastavat tarjoten tähän erinomaisen väylän laskutuspalvelunsa kautta. **

 

#teesitämitärakastat

 

UKKO.Fi kevytyrittäjyys
Tee sitä mitä rakastat.

 

AINA EI TARVITSE TIETÄÄ TARKKAAN

Sinulla todennäköisesti on jokin ajatus siitä, mitä voisit yrittäjänä lähteä tekemään. Homma ei välttämättä ole sinulle täysin kirkastunut, mutta tiedät sydämessäsi, että haluat lähteä toteuttamaan unelmaasi. Toteuttamaan sellaista, johon sinulla on intohimo ja jonka tiedät olevan juuri sinua ja arvojesi mukaista.

Et vain oikein tiedä, mistä aloittaa?

Hyvin tuttua. Sanon usein, että aloitin oman yritystoiminnan vuonna 2010 perustamalla toiminimen. Itseasiassa, olen perustanut toiminimen jo vuonna 2008. Valmistuin kyseisenä vuonna sekä ekonomiksi että koulutetuksi personal traineriksi. Tiesin, että haluan tehdä liikunta- ja hyvinvointiosaamisellani töitä jatkossa – en vain täysin tiennyt, missä muodossa.

En tiennyt yrityksen perustamisesta tuolloin mitään. Kyselin vinkkejä tutuiltani, joilla oli jo toimintaa toiminimellä ja niin sitä tuli käveltyä Patentti- ja rekisterihallitukseen oma, joskin pienesti itselleenkin utuinen, unelma mielessäni. Olin menossa kohti jotain suurta, tiesin sen sydämessäni.

Haluan rohkaista ihmisiä yrittäjyyden pariin. Toteuttamaan asioita, joita he kokevat arvokkaiksi. Tekemään työtä, jolla he kokevat olevan suurempaa merkitystä. Toteuttamaan intohimoaan.

 

Minulla on motto, ja se kuuluu näin:
Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.

 

”Kyllä mä haluaisin yrittää, mutta ei mulla ole oikein ideaa”. Vinkki numero yksi: unohda päällikköidean metsästys ja pähkäily. Jos odotat sitä täydellistä ideaa, homma ei päädy toiminnan tasolle. Muista, että yrittäjyys lähtee ennen kaikkea sinusta itsestäsi:

 

  • Miksi sinä haluat yrittäjäksi?
  • Mitä haluat yrittäjyydellä saavuttaa?
  • Mitä sinä koet elämässäsi merkitykselliseksi? Entä työelämässä?

 

Tartu siis kynään ja ota esiin paperi. Kirjaa ylös paperille kaikki mahdollinen, mitä sinä haluaisit tehdä. Älä mieti onko jokin asia mahdollista tai työlästä, maksaako se ja kuinka paljon tai mitä riskejä siihen sisältyy.

Anna tulla sydämestä paperille: mitä sinä rakastat tehdä?

 

Ei tarvitse olla ”valmis” aloittaakseen yrittämisen. Ei sellaista vaihetta yrittäjyydessä olekaan, jolloin olisit valmis – joten huoli pois!

Mitä sinä todella haluat elämältäsi?

 

UKKO.FI kevytyrittäjyys
Yrittäjyys itselläni on mahdollistanut sen, että voin olla monessa mukana. Välillä tukka on hikinen, välillä se on siistillä nutturalla. 😉 Monipuolisuus. Aktiivisuus. Energia. Näitä rakastan työssäni.

TOIMI, VAIKKA SINUA PELOTTAA

Miksi sitten puhun, että aloitin varsinaisen yrittäjyyden vuonna 2010? Siksi, koska ensimmäisellä toiminimelläni – joka muuten oli Tmi GoKipa – tuloni olivat pienet. Työskentelyni yrittäjänä oli vähäistä.

Päätin kuitenkin toimia, vaikka olin aina ajatellut, etten ole yrittäjätyyppi. Suoraan sanottuna yrittäjyys pelotti minua. Kauppatieteellisessäkin olin se, joka takarivissä istui tyyliin jalat pöydällä pakollisella yrittäjyyden kurssilla ajatellen, että ”ei koske minua” – liian riskaabelia ja kannattamatonta yrittää Suomessa!

Pelko on jännä asia. Oletko pohtinut, mikä sinua yrittäjyydessä pelottaa? Voisitko silti ajatella toimivasi peloistasi huolimatta, koska toisessa vaakakupissa on itsesi näköinen työ ja pääset tekemään sitä, mitä rakastat?

Mikäli haluaisit yrittäjäksi, mutta et ole vielä hypännyt hommaan, niin kysy itseltäsi miksi. Onko sinulla kenties joitain uskomuksia, jotka liittyvät yrittäjyyteen, kuten minulla? Ajattelin, että yrittäjyys on liian kovaa puurtamista ja yrittäjiä on jo niin monia, etten voisi erottautua.

Lisäksi uskoin yrittäjyyden olevan kallista (valehtelisin, jos väittäisin, ettei ketuta maksaa vakuutuksia, alveja ja ennakkoveroja tai kirjanpitokustannuksia – kyllä ketuttaa) ja ihan vaan yleisesti liian epämääräiseltä. Maailma on niin iso paikka, miten ihmeessä sen muka voisi valloittaa?

 

Hold, hold, hold! Maailma ON valloitettavissa!
Ei välttämättä koko maapallon mittakaavassa, mutta sinun maailmasi on valloitettavissa.
Ja sillä on eniten merkitystä.

 

UKKO.Fi kevytyrittäjyys
”Et voi muuttaa koko maailmaa, mutta voit muuttaa yhden ihmisen koko maailman”. Aloita itsestäsi. <3

MITÄS JOS OLISI OLEMASSA JOKIN VÄLIMUOTO…….ON, KEVYTYRITTÄJYYS!

Vuonna 2008 olisi ollut kiva, jos olisi ollut jokin välimuoto, jolla yrittäjyyttä tehdä. Sellainen, jossa ei tarvitse ihan heti hypätä täysin itse asiaan, käydä läpi paperisotaa, miettiä arvonlisäveroja, pähkäillä vakuutuksia ja eläkemaksuja tai pohtia kirjanpitoa…tai jopa vain mahdollisesti lopettaa homman helposti heti halutessasi.

Tästä syystä olen todella onnellinen, että meillä on Fitnessmalli-kisassa yhtenä yhteistyökumppanina UKKO.FI, joka rohkaisee ihmisiä tekemään sitä, mitä he haluavat. Ukko.fi tarjoaa ”perinteiselle yrittäjyydelle” vaihtoehdon. Se kulkee nimellä kevytyrittäjyys.

Koska olen koko yrittäjäurani toiminut alusta asti toiminimellä ”perinteisenä” yrittäjänä, ei itselläni ole kokemusta kevytyrittäjyydestä. Siksi päätin tukeutua yrittäjälle elintärkeään seikkaan, nimittäin verkostoon.

 

Mikä kevytyrittäjyydessä on hyvää?

Tein pientä kenttätutkimusta verkostossani siitä, mitkä ovat niitä asioita, joita tällä hetkellä kevytyrittäjänä toimivat arvostavat kevytyrittäjyydessä, ja miksi he toimivat Ukko.fi -kevytyrittäjinä:

 

  • Ukko.fi on helppo (ei turhaa säätöä) ja on suhteessa edullinen
  • Helpotti yrittäjäksi siirtymistä madaltamalla kynnystä
  • Sopiva toiminnan muoto, kun tulot ovat pienet tai työtä tekee sivutoimisena
  • Toiminnassa riskit ovat erittäin pienet, joka sopii helposti stressaavalle 😉
  • Kirjanpidon kanssa ei tarvitse viettää tuntitolkulla aikaa
  • Kokee olevansa yrittäjä, vaikka ei tee varsinaisena yrittäjänä
  • Stressitöntä vauva-arjen keskellä

 

Monta hyvää syytä!

Lisäksi jäin pohtimaan seikkaa, joka joskus osakeyhtiöllä toimiessani itseänikin koski, nimittäin muiden työllistäminen. Entä jos toimitkin jo yrittäjänä ja haluat tilapäisesti palkata jonkun? Rehellisesti olisi ollut kiva, jos osakeyhtiöaikaani olisi ollut tällainen mahdollisuus.

Miksi? Laskutuspalvelun kautta toimiva henkilö olisi ollut erinomainen ratkaisu, koska olisin vain voinut maksaa laskun ilman kaikkea sitä aikaa vievää ja stressiä aiheuttavaa paperisotaa. Tämä taas tarkoittaa minulle sitä, että voin keskittyä ydinosaamiseeni kun energiani ei kulu byrokratiaan.

 

Kevytyrittäjyys on joustava työmuoto ja jouheva väylä yrittäjäksi erityisesti sinulle, joka vielä pohdit ja hahmottelet omaa yrittäjyyttäsi.

 

UKKO.Fi mahdollistaa yrittäjämäisen toimintasi aloittamisen mutkattomasti ilman omaa y-tunnusta tai toiminimeä. Palvelun avulla voit siis laskuttaa tekemästäsi työstä yksityishenkilönä.

Sinä itse valitset omat asiakkaasi ja hinnoittelet palvelusi. Hommasta puuttuu perinteinen yrittäjyyden aloittamiseen liittyvä byrokratia, koska UKKO.FI hoitaa kaikki vaadittavat paperityöt, kuten:

  • verot
  • vakuutusmaksut
  • maksumuistutukset
  • tarvittaessa perinnän

 

UKKO.FI kevytyrittäjyys
Tässä oikeastaan kulminoituu yrittäjyyteni ydin: ihmisten kanssa tekeminen ja toimiminen, energian jakaminen ja hyvinvoinnin edistäminen. Lisäksi se, että saan tehdä omia arvojani ja osaamistani täysin vastaavaa työtä. <3  Kertakaikkiaan en vaihtaisi tätä mistään hinnasta pois!

 

 

Miten kevytyrittäjyys toimii?

Homma on tosi simppeliä: luot laskun valmiiseen pohjaan ja UKKO.FI toimittaa laskun asiakkaallesi ja hoitaa arvonlisäverot, eläkemaksut, lakisääteiset vakuutukset ja sosiaaliturvamaksut. Maksun tekemästäsi työstä saat palkkana tilillesi.

Rehellisesti, kyllä tämä kaikki olisi itseltäni hälventänyt aikoinaan todella paljon yrittäjyyteen liittyviä pelkojani.

 

 

MITÄ SINUN TÄYTYY TEHDÄ, JOTTA VOIT TEHDÄ SITÄ MITÄ RAKASTAT?

Rekisteröityä ilmaiseksi UKKO.FI:n etusivulla heti keskellä olevat tietosarakkeet täyttämällä ja klikkaamalla pinkkiä ”REKISTERÖIDY”-nappulaa.

Kävin itsekin rekisteröitymässä sivustolla ja homma on supersimppeliä!

 

Olisiko aika toteuttaa unelmasi ja alkaa tehdä sitä, mitä rakastat? 🙂

 

Iloista viikkoa,
x Kipa

 

 

KURKKAA MYÖS:

Työtaustani ennen yrittäjäksi ryhtymistäni

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

*Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.*

Liiallinen terveysintoilu – voiko elää liian terveellisesti?

Somessa näkee paljon asiaa terveydestä: vinkkejä kasvisten lisämiseen ruokavaliossa, treenivinkkejä, reseptivinkkejä, tietoa superfoodien terveysvaikutuksista sekä muita hyvinvointivinkkejä. Lisäksi tuodaan omaa terveysajatteluaan hyvin vahvasti esiin: ”miten minä treenaan”, ”miten minä syön”.

En voi välillä olla miettimättä, onko liiallinen terveysintoilu somessa jo vähän ylikorostunut? Somevaikuttajilta otetaan vaikutteita omiin tekemisiinsä ja ennen kaikkea heihin verrataan omia elämäntapojaan.

Voiko elää liian terveellisesti?

 

Koska seuraan alaani aktiivisesti ja erityisesti somessa, olen yhä enenevissä määrin huomannut, kuinka terveet elintavat aika ajoin ylikorostuvat joidenkin elämässä. Päivittäin suurkulutetaan superfoodeja, ruoka on täydellisen terveellistä, lisäaineetonta ja väriaineetonta, itse kokattua tai vähintään luomua, liikutaan aamuin ja illoin sekä siihen vielä pyöräillään treeni- ja työmatkat – koska ”arkiaktiivisuus on hyvästä”.

Missä menee kaiken terveysintoilun raja? Milloin tietää, että homma menee överiksi?

Enenevissä määrin törmää kaapista ulostulemisiin tyylillä ”olen ollut kuukauden päivät todella väsynyt ja syyksi paljastui alipalautuminen”. Jotkut ihmiset treenaavat yksinkertaisesti liikaa ja yhtäccii sitä löytyykin ylikunnon paprut kourasta. Jotkut taas syövät niin kasvispainotteisesti, että kroppa alkaa väsymään, koska sieltä löytyykin puutostauteja, ensimmäisenä mainittakoon raudan puute.

 

liiallinen terveysintoilu

AINA ENEMMÄN EI OLE ENEMMÄN

Myös terveellisissä elämäntavoissa voi lyödä yli. Don’t get me wrong here: on upeaa, että terveistä elintavoista puhutaan, niihin kannustetaan ja jaetaan aiheesta tietoa. Nyt kyse ei olekaan kuitenkaan siitä. Kyse ei ole myöskään siitä, että homma vedetään lekkeriksi.

Kyse on siitä, että kohtuus tulisi löytyä myös terveydestä. En kannusta ketään mussuttamaan Fasun sinistä, mutta voi jonkin verran miettiä onko aina ”oikea herkuttelu” juuri sitä raakasuklaata, goji-marjoja tai itsetehtyjä kaalisipsejä, koska ”elää niin terveellisesti” eikä ”kroppa kaipaa mitään shittiä”.

Tällä kertaa en ajakaan takaa sitä, mitä kroppa tarvitsee. Tällä kertaa ajan takaa ajatusmaailmaa, joka pyörii terveellisyyden ympärillä. Joka pyörii yltiöpäisen terveellisyyden ympärillä. Täydellisen terveyden.

Olen itse entinen syömishäiriöinen. Saatoin joskus jopa tuntea ylemmyyden tunnetta siitä, että ”en sortunut mihinkään epäterveelliseen”. Ajattelin itseni parhaimmillaan olevan jopa vähän yli muiden, koska ”itsekurini oli niin kova”. Minä en tarvitsisi tuollaista shittiä kroppaani.

Kyse ei koskaan ollut sitä, että kroppaan ei tartte shittiä. Ei tarvitsekaan. Kyse on ajatusmaailmasta. Ajatusmaailmasta, jossa terveysintoilu karkaa käsistä. Ajatuksesta, että enemmän on enemmän.

Kunnes alkaa se yhtäkkinen väsymys. Tai alakulo. Tai puutostaudit. Tai kuukautiset jäävät pois.

 

Onko ajatusmaailma silloin ollut terve?

 

liiallinen terveysintoilu

MUN LIIKUNTA JA RUOKAILU EI OLE SUN LIIKUNTA JA RUOKAILU

Liian jyrkkä ja fiksoitunut ajattelu ruoasta, liikunnasta ja terveydestä ei ole ihmiselle hyväksi. Siitä tulee helposti kupla. Kupla, jossa elät elämääsi omassa paremmuudessasi osaamatta katsoa asiaa ulkopuolelta, ja jopa hieman toimintaasi välillä kyseenalaistaen.

Kaikkein eniten minua huolestuttaa tämä silloin, kun kyse on erityisesti kasvaviin nuoriin vaikuttavista somevaikuttajista. Somessa julkisesti esiintyviä vaikuttajia seurataan. Heistä otetaan mallia ja heidän elämäntyyliään ihannoidaan. Omaa elämää verrataan heidän elämäänsä.

Paljon tuotetaan asiaa siitä, ”miten minä liikun” tai ”näin minä syön” ja seuraajat pyrkivät samaan.

Halutaan syödä samalla tavalla, kuin joku tietty somevaikuttaja. Kuulla miten hän treenaa tai mitä syö aamupalaksi. Millainen hänen pakaratreeninsä on tai mitä vitamiineja hän ottaa purkista.

Onkin hyvä muistaa, että sun liikuntasi tai ruokailusi ei ole sama, kuin jonkun muun. On eri asia ottaa inspiraatiota ja idiksiä jostain henkilöstä, kuin miettiä että sinunkin pitää elää samalla tavalla ollaksesi mahdollisimman hyvä ja terveellinen.

 

KUN TERVEET ELÄMÄNTAVAT AHDISTAA

Välillä tuntuu, että terveet elämäntavat ovat alkaneet monella vaikuttajalla muistuttamaan jo ortoreksian piirteitä.

Ortoreksia on syömishäiriö, jota sairastava henkilö pyrkii pakkomielteisesti syömään mahdollisimman terveellisesti. Tavoitteena ei suoranaisesti ole laihtuminen ruokavalion avulla. Poiketen anorektikosta ortorektikko ei pyri syömään mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman terveellisesti. Toki ruokavalion myötä paino saattaa pudota.

Ruokavalion tarkkailu voi alkaa ihan pienestä ruokavaliomuutoksesta, jolloin ihminen kiinnittää syömiseensä tavallista enemmän huomiota. Se voi lähteä rasvojen tarkkailusta, hiilihydraattien vähentämisestä, sokerin tarkkailusta, ruoka-aineallergiasta…joskin taustalla voi olla myös itse päätelty ajatus siitä, että jokin ruoka-aine turvottaa, ei tee hyvää tai siitä ei tule hyvä olo.

Itseasiassa tällä saatetaan perustella montakin asiaa syömisissään: ”toi ei sovi mulle” ja niin sitä saadaan perustelu omalle ”täydellisen terveelliselle elämäntyylilleen”.

 

liiallinen terveysintoilu

 

Haluan vielä korostaa, että aikomukseni ei ole hyökätä ketään vastaan. Aikomukseni on herättää ajatuksia siitä, että myös terveysintoilu voi mennä yli.

Näen valmennuksissa liian usein sitä, että jengi stressaantuu terveellisistä elämäntavoista – tai lähinnä siitä, kun ne eivät omassa elämässään toteudu, niinkuin ”pitäisi”. Koetaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta siitä, kun ei itse eletä samalla kaavalla, kuin mitä somessa usein tuodaan esiin.

Siksi sanon sen taas, vaikka olen sanonut sen ennenkin mm. kirjoittaessani aiheesta ”Mikä eteen, kun terveellinen syöminen ahdistaa?”: rentous.

Rentous on sitä, että lakkaamme vaivaamasta päätämme jokaikisellä yksityiskohdalla ja unohdamme suorittamisen. Ei ruokaa ja terveyttä tarvitse purkaa atomeiksi ja skifihihheliksi nippeliksi, maailman vakavimmaksi asiaksi. Rentouden puute tappaa kaiken kivan ja kaiken luontaisen.

 

Väheneekö kokonaisterveytesi, jos oikeasti joskus syöt raakasuklaan tilalla sitä Fasun sinistä tai Marabouta?


Väheneekö kokonaisterveytesi isossa kuvassa, jos silloin tällöin otatkin palan valkoista leipää siemennäkkärin sijaan?

Oletko huonompi ihminen, jos joskus  laitatkin ihan kunnon salaattikastikkeen itsetehdyn öljypohjaisen kastikkeen sijaan?

 

Entä jos jo olet aktiivinen liikkuja, niin oletko riittämättömämpi, jos et hyötyliiku kaikkia matkojasi?

 

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: olisimmeko kuitenkin hieman onnellisempia, jos emme vertailisi itseämme muihin?

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille,
x Kipa

 

Kuvat: Noora Vanhala

 

 

KURKKAA MYÖS:

Fitnessmalli 2018 -finalisti – mitä liikunta-alan koulutusta minulla on?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

*Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.*

 

Mielensäpahoittajat – nyt relatkaa, suomalaiset!

MIELENSÄPAHOITUS, MIKÄ IHANA TEKOSYY…

Tiedättekö, harvoin avaudun asioista. Mutta nyt on pakko, koska tämä on mietityttänyt jo liian kauan. Seuraa siis avautuminen.

 

Onko mielensä pahoittamisesta tullut joku suomalaisten kansallislaji?!

 

Millaisia kokemuksia teillä on aiheesta? En tiedä teistä, mutta mielestäni mielensä pahoittaminen on ollut kovassa nosteessa ainakin viimeisten 5 vuoden aikana. Samaan aikaan rinnalle on tullut downshiftausta, mindfulnessia, hetkessä elämistä ja kikkoja kehon kuunteluun sekä chillailuun ja armollisempaan ihmiseloon (…?).

Välillä tekisi mieli tokaista, että epic fail, joskin optimistina en halua kuulostaa liian pessimistiltä ja haluan jatkossakin ajatella lasin olevan – ei vain puoliksi täynnä, vaan – täytettävissä.

Ja hyvä, että kaikenlaista ilojeenaminamikuuntelesisintäääntäsihattarakurssia on olemassa – niille nimittäin selkeesti on tarvetta. Ja mindfulnessille. Ja tunteidenhallintakurssille. Ja ihan vaan simppelille kysymykselle ”mitä minulle itselleni kuuluu juuri nyt?”

 

 

mielensäpahoittajat
Kukkuu, elämä täällä huutelee! Mä olen oikeasti aika kliffaa aikaa! (Kuva: Emma Ollikainen)

 

Tässäpä aloin huvikseni oikein pohtimaan, että miten me suomalaiset niinkuin yleisesti voidaan? En tiedä liittyykö tämä ja kuinka paljon suomalaisuuteen – fiksummat ja kosmopoliitit ihmiset jakakoot ajatuksensa ulkomaista -, mutta omalta osaltani peilaan seuraavan kirjoitukseni siihen (olen matkannut 13  eri maassa ja mielestäni suomalaisuus on kyllä vertaansa vailla tässä.)

Olemme Suomessa nimittäin todella sääntöperustaisia ja katsomme hassulla tavalla nykyään oikeudeksemme vaan huudella ihmisille ja ojentaa heitä. Esimerkkejä löytyy itseltänikin, kun parhaimmillaan päivän aikana törmää useampaan mielensäpahoittajaan tai huutelijaan muutaman tunnin sisällä.

Muistan, kun Bosse oli pieni (3kk). Ennen aamuseiskaa eräs tätönen käveli ohi naama punasta puhkuen ja katsoin tiukasti Bossea. Tiedän, Bosse on utelias pentu ja iloisen uteliaan luonteensa vuoksi se kirmasi iloisesti tätösen luokse.

Tätönen tuhahti koiraa paheksuvasti katsoen, että ”eipä kävisi koirasi jalkoihin, jos pitäisit sitä kiinni”. Ja jatkoi nokka pystyssä matkaansa. Noh, sanoin vain iloisella äänellä perään, että ”iloista päivänjatkoa”. 🙂

Harmittaa vain, että joskus toisen huonon tuulen tielle osuu sivullisia. Olimme taloyhtiön takapihalla hiljaiseen aikaan, pienen 3 kk koiranpennun kanssa. Bosse ei edes tiedä, mitä aggressio on, se on maailman kiltein sintti. (Tiedän, kaikki omistajat sanovat näin koiristaan, myös minä 😀 )

Viime maanantaina satoi kaatamalla. Odotin ratikkaa kaikessa rauhassa, kunnes se tuli ja jarrutti kohdalle. Selkäni takaa römysi naishenkilö puoliksi päälleni huudellen ”noni, hopihopi, menes nyt siitä”. Öö, oet eivät olleet vielä kunnolla auenneet eikä tullut mieleenikään koittaa kävellä niiden läpi.

Viikatessani sateenvarjoani perinteiseen tapaan kiinni sisätiloihin astuttaessa nainen jatkoi vielä juttuaan ”ja äläkä pudistele sitä sateenvarjoa sitten minun päälle!”.

Keeh? Miksi ihmeessä olisin pudistellut sitä sateenvarjoa kenenkään päälle? Mitä mä siitä hyötyisin? Ja vielä enemmän, mihin hittoon sillä naisella oli kiire, koska ei se ratikka liiku yhtään sen nopeampaa usutti hän porukkaa tai ei?

…miksi ihmeessä pitää edes huudella, lähdetään siitä.

 

mielensäpahoittajat
Mä nään jo naapuruston lööpit: ”Raivohullu koira kävi sivullisen naisen kimppuun!” 😀 😀

 

 

Liikenne on sitten mesta paikka. Siellä jaksaa aina joku ojentaa muita ties mistä liikennesäännöstä. Kerran olin liikenteessä Kaisaniemen hujakoilla, pyörällä. Tällä(kin) kertaa joku jalankulkija jaksoi komentaa ja osoittaa minulle paikkani pyörän kanssa: ”sun pitää ajaa tuolla” ja osoitti sormella autotietä.

Ei muuten pidä. Ajoin tietä, joka on merkitty sekä jalankulkijoille, että pyöräilijöille. Jos niin vimmatusti haluat elää sääntöjen mukaan ja ojennella muita niistä, niin opettele ensin ne säännöt. Ja PS: Myös jalankulkijoilla on vastuu vilkaista ympärilleen aika ajoin.

Kerran eräs pyörällä liikkuva nainen tiuskaisi minulle, että ”osoita suunta, minne käännyt!”. Joo, kyllä. Ja se koskee myös sinua, neitiseni. Unohdit sitten kaikessa mielenpahoitusprojektissasi ja pyhässä sääntömaailmassasi käyttää itse (sitä oikeanlaista) käsimerkkiä. Nostan käden heti, kun kerkiän – älä sinä siitä huolehdi.

 

Mä en kestä. Mä niin hajoilen täällä. 😀 

 

mielensäpahoittajat
(Kuva: Emma Ollikainen)

 

 

Ja sitten on Facebook ja Facebookin ryhmät. Ah. Popparit esiin.

Pahimmat ryhmät koskee varmaankin eläimiä. Esimerkkinä koira-aiheiset ryhmät. Joku postaa jonkun kivan kuvan koirastaan nurmikolla ja ajattelee jakavansa hyvää ja hassunhauskaa mieltä, niin ensimmäinen kommentti on luokkaa ”onko tämä se sama koira, jolla on lonkkavikaa/purentavikaa/kiero vasen silmä”?

Tai postataan kuva, kuinka koira on saanut kehuja upeasta kuonostaan ja joku ekana pohtii onko tämä juuri se koira, jolla on furu/allergiaa/muistihäiriö tai joku varmasti terveydellinen haittaseikka (eli huom, mitäs hittoa siellä iloitset koirastasi häh!!).

Ja johan siellä on aloitusaiheesta sivuraiteille kuljeutuva kysymysliuta koiran rekkaritietojen perään, ja kohta asia onkin pentutehtailussa ja paperittomuudessa.

Ei, kirjoittamaani ei pidä käsittää niin, etteikö keskustelu pentutehtailusta tai rekisteröimättömistä koirista olisi tärkeää – tietenkään. Kaikki varmasti ymmärtävät, mitä ajan takaa.

VOIMMEKO ME OIKEASTI NÄIN PAHOIN?

Ihan totta rakkaat kanssaihmiset. Voidaanko me oikeasti näin pahoin, että meidän täytyy huudella tuntemattomille? Pahoittaa mielemme ja tarttua tunteeseemme pommittaen sillä kanssa- tai ohikulkijoita heti ihan vaan puhtaasta häiriköinnin ilosta? Onko se kuinka tarpeellista sylkeä se eka sammakko suusta vai voisiko sanojaan tai reaktiotaan hetken miettiä?

Onko tää kaikki oikeasti siitä, että meillä on hermot kireellä? Jos on, niin miksi? Miksi meidän päänuppia kiristää niin sikana, että pitää aukoa tuntemattomille? Mihin ovat unohtuneet vanhat kunnon käytöstavat?

 

Thank god on myös heitä, jotka osaavat suodattaa omat negatiiviset vibansa ymmärtäen, että heidän tunteensa ei ole muiden tunne. Se on tasan heidän oma tunteensa ja he ovat itse vastuussa omista tunteistaan – eivät muut.

 

Ollaanko me suomalaiset jotenkin väsyneitä? Ollaanko me jotenkin tyytymättömiä elämäämme? Mikä tässä niinku on, voiko joku selittää?

 

mielensäpahoittajat
Tää on tosi kliseisesti sanottu, mutta totinen tosi: Asenne ratkaisee. 😀

 

HAASTE: TÄMÄ VIIKKO ON ERINOMAINEN!

Nyt mä heitän ihan vaan kostoksi yhden minimantran. Se koskee koko tätä loppuviikkoa ja haastan siihen kaikki kynnelle kykenevät. Koska alitajunta ymmärtää preesensin, niin mantra kuuluu yksinkertaisuudessaan näin:

 

Tämä viikko on erinomainen.

 

Jo nyt mieti viisi asiaa, joihin olet elämässäsi tällä hetkellä tyytyväinen. Kirjoita ne ylös ja kiinnitä jääkaapin/vessan/ulko-oven/vaatekaapin tai vaikka kylpparin peilikaapin oveen tai liimaa post-itilla eteisen oveen. Tärkeää olisi, että ne ovat näkyvällä paikalla ja konkreettisessa muodossa. Siksi aina pelkkä ajatus ei riitä.

Voit myös kantaa lappua taskussa tai lompakossa. Tai laita kuvana kännykän näytölle. Kirjoita muistikirjaan ja jätä kirja yöpöydälle kyseinen sivu näkyville.

Mikä tahansa mesta, mistä varmasti näet nämä viisi asiaa joka päivä.

Palauta ajatuksesi toistuvasti näihin asioihin ja kiitä niistä. Palauta mieleesi miksi näitä asioita arvostat. Miksi ne ovat tärkeitä – ja anna näiden hienojen asioiden kantaa.

 

Sinulla, minulla ja meillä kaikilla on elämässämme paljon hyvää. Liian helposti tartumme epäkohtiin ja siihen, mitä meillä ei ole unohtaen ne asiat, jotka meillä on hyvin.
Hyviä asioita on liian helppo pitää itsestään selvinä.

 

Ole kiitollinen itsellesi jokaisesta hyvästä ajatuksesta. Olet hyvä tyyppi. 🙂 Rohkaise muita samaan, laitetaan yhdessä hyvä kiertämään! Haasta ystäväsi, tuttavasi, työtoverisi, puolisosi, naapurisi – kuka tahansa mukaan!

Jaa tämä ajatus (ja kirjoitus) eteenpäin – energia luo energiaa. Tai sitten jaa kostoksi. Tai huviksi. Tai (penkki)urheilun kannalta. Tai ole jakamatta. 😀

 

Sillä tiedättekö mitä, toverit. Tämä elämä meillä on tässä ja nyt. Aika on ihmisen ainut resurssi, jota emme saa takaisin. Koskaan.

Käytetään se siis viisaasti.

 

Erinomaista viikkoa kaikille!
x Kipa

 

 

FITNESSMALLI 2018 FINALISTI:

Miksi hain mukaan kisaan?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

*Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.*