Liikkujan ruokavalio – miten minä syön?

”No ainakin IG storyn perusteella syöt paljon laadukkaammin, kuin me.”

(Kaverin suusta kuultua.)

 

Mitä mää sitten syön?

Koen, ettei ole vain yhtä tapaa syödä terveellisesti. Terveellisyys on kokonaisuus eikä se ole kiinni yhdestä ruoka-aineesta (tyyliin peruna, kookosöljy, margariini ja mitä näitä nyt on).

Terveelliseen ruokavalioon kuuluu mielestäni itse ruoan lisäksi muutakin: siihen kuuluu myös terve suhtautuminen ruokaan ja ruokailuun ilman, että suhtaudutaan liian vakavasti, tiukasti tai mustavalkoisesti.

Ihmiskeho on sopeutuvainen. Se sopeutuu monenlaiseen ruokavalioon, ruokailutyyliin ja -rytmiin.

 

Usein multa kysytään mitä syön, jotta jaksan treenata, ohjata ja aktiivisesti puuhastella menemään.

 

Jos joku omasta ruokavaliostani pitäisi nostaa jalustalle, niin nostaisin ruokavalion monipuolisuuden.

 

Yhteen aikaan ruokavalioni oli todella rajoittunut. Maitorahkaa, sokeritonta ja rasvatonta jogurttia, sokeritonta mehukeittoa ja kaurapuuroa. Siinä se oikeastaan oli.

 

En syönyt salaatteja, koska mielestäni vatsa meni niistä sekaisin (tosiasiassa näin ei ollut, mutta minulla oli tämä uskomus). En syönyt hedelmiä ja kasviksista, vetelin kasviksista vain porkkanoita. Itseasiassa söin porkkanoita niin paljon, että kaverini kerran kysyi olenko käynyt solariumissa. En, olin vain vähän oranssi. 😄

 

ruokavalio
Nykyään syön kasviksia monipuolisesti. Pyrin syömään päivässä 3-5 eri väriä kasviksia.

 

KASVIKSIA 3-5 ERI VÄRIÄ

Oivallan ruokavalion merkityksen nykyään aivan eri tavalla, kuin ennen: ruoka ei ole enää vain kaloreita ja matematiikkaa. Ruokavaliolla voin vaikuttaa kaikkeen: jaksamiseen, palautumiseen ja uneen. Mielialaan. Terveyteen.

Me suomalaiset syömme keskimäärin 168 g kasviksia päivässä. Meillä on siis varaa vähän lisätä kasviksia, jotta puoli kiloa päivässä täyttyy. 😉

Oma nyrkkisääntöni on syödä kasviksia 3-5 eri väriä päivässä. Näin takaan sen, että syön kasviksia vaihtelevasti enkä tyyliin junnaa pelkästään porkkanoissa.

Olen kirjoittanut siitä, miten lisäät kasviksia helposti ruokavalioosi – löydät vinkit täältä.

En ole superkokki. Olen tosi laiska kokkaamaan. Jos teen salaatin käytän siihen usein valmispussin salaattia, paitsi silloin kun sniiduilen kaupassa: kun haluan säästää kauppalaskussa ostan jäävuorisalaattikerän. Siitä riittää 2 päiväksi.

 

ruokavalio
Salaatit on mun favoritteja. Lähinnä siksi, että niitä voi tuunata mielensä mukaan. Kuvassa ”laiskan kokin salaatti”: salaattipohja valmissalaattipussista, avokado syöntikypsänä, pensasmustikat, Mifu kypsennettävä raejuusto (Curry) sekä kevyt Thousand Island -salaattikastike. Eikö muka ole helppoa, häh? 😀

 

Salaatit kuuluvat mun jokapäiväiseen ruokailuun. En useinkaan syö lämmintä ruokaa. Ei keho tiedä onko syömäsi ruoka kylmää vai lämmintä: ennemminkin kehoa kiinnostaa mitä ruoasta saa.

Lisäksi mä olen hikipeikko. Mulla on ennemmin aina kuuma, kuin kylmä. Viileä ruoka tuntuu freshimmältä. 😀

 

EI SUSHIA, KIITOS

Mä olen sekasyöjä. Ainoa vain, etten kovinkaan ole sienien, lohen tai äyriäisten ystävä. Lohi menee kausiluontoisesti. Nyt se ei ole maistunut pitkään aikaan.

Täydennän salaatteja siemenillä ja pähkinöillä, avokadolla ja öljyillä hyvän rasvan saamiseksi. En ole mikään nillittäjä rasvan suhteen: voin ihan hyvin syödä bataattiranskalaisia tietäen, ettei niissä oleva rasvanlaatu ole tiptop.

Bataattiranut kuuluvat mun lemppareihin. ♡

 

ruokavalio

 

Sanon sen aina ja sanon sen taas: kun ruokavaliosta 80 pinnaa on hyvällä mallilla, niin loput 20 pinnaa voi syödä rennommin.

Ainoa, jota en syö on sushi. Ei siksi, etteikö se olisi hyvä ruoka – on se -, mutta mä en nauti raa’an kalan hajusta enkä mausta. Lisäksi mä en ole soijatuotteiden, kuten tofun, ystävä.

Liikkuvana ihmisenä tarvitsen (hemi)rautaa. Tästä syystä syön punaista lihaa ainakin 1 kertaa viikossa, yleensä vähärasvaisen jauhelihan tai HK:n kylmäsavuhärkäleikkeleiden muodossa.

Laitan niitä, ylläri ylläri, salaattiin! 🙂

Mulla menee myös maitotuotteita, mä tykkään rahkasta eikä mulla ole minkään sortin maitovammaa. *koputtaa puuta*

Rahkan syön yleensä sellaisenaan (Skyr, Isk) tai sitten sekoitan siihen Elovena-kaurahiutaleita ja laitan päälle turkkilaista jogurttia. NAM.

 

ruokavalio

 

PALA PATUKKAA

Mä rakastan proteiinipatukoita. Niitä menee päivittäin. Tsekkaan niistä aina sokerit. Osittain toki sokerin itsensä takia, mutta myös periaatteesta. Jos prodepatukassa on suuri määrä sokeria (yli 10 g/100g), niin ei kiitti. Proteiinipatukka proteiinipatukkana ja sokeripatukat sitten sokeripatukkana. 😉

 

ruokavalio
Tänäänkin Meilahden spinujen jälkeen tuli popsittua proteiinipatukka. Tää on aikas nami. 🙂 Sokerit 1,9 g per patukka.

 

RENTOUS RUOKAILUN YTIMESSÄ

Mä nautin siitä, että voin nykyään suhtautua ruokaan rennosti. Nautin siitä, että annan itseni syödä nykyään monipuolisesti. Ennen muinoin tuli syötyä hyvin yksipuolisesti, sillä lihomisen pelko oli niin suuri.

Ruoka ei ole samanlainen vankila, kuin se oli ennen.

On hyvä ymmärtää, että me ihmiset olemme erilaisia myös ruokailuissamme. Aina välillä ihmettelen ilmiötä, kun julkaistaan ravintopäiväkirjoja ja kerrotaan, että näin mä nyt söin. Onko ajatuksena siis se, että ”ota mallia tästä”?

Miks mä ottaisin mallia siitä, miten joku toinen syö??

Kyllä mä vastaan mielelläni kysymykseen, mitä syön, jotta jaksan. Koska monia jumpissani kävijöitä se kiinnostaa.

Mutta kenenkään ei mielestäni tarvitse ottaa mallia musta: ihminen on itsensä paras asiantuntija.

Musta tärkeintä on, että suhtaudut ruokailuun rennosti eikä siitä tule huonoa omaatuntoa.

Hiilareista, jos puhutaan, niin niistä menee kutakuinkin kaikki. Ainoastaan couscous ei ole juurikaan suosikkini, joten sitä ei tule syötyä. Kyllä, syön leipää jos sitä on tarjolla. (Espresso Hpusen bagelit – nam).

Kotiin sitä en kuitenkaan koskaan osta, sillä kotoa löytyy puuroa, maissikakkuja, tummaa makaronia ja perunaa.

 

ruokavalio

Mikä on oma tavoitteesi ruokailujesi suhteen?

Tänä viikonloppuna pohdi mikä sellainen seikka ruokavaliossasi kaipaa petraamista,. Jokin sellainen seikka, jota olet pohtinut jo pitkään. Sellainen, joka saa sinut toteamaan, että ”pitäisi syödä enemmän” tai ”pitäisi vähentää”.

Pohdi kohdallasi miten toteutat sen: mikä auttaa sinua viemään ajatuksesi käytäntöön?

Aina kyseessä ei tarvitse olla suurta, isoa tai ihmeellistä. Hiljaa hyvä tulee ja isot harppaukset harvoin toimivat pitkällä aikavälillä.

 

Joten mitä voit tehdä jo tänään?
x Kipa

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Huomioi nämä viisi seikkaa proteeinipatukkaa valitessasi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

instagram

<3

Miten kilpirauhasen vajaatoiminta vaikutti elämääni?

Saan tasaisin väliajoin kysymyksiä siitä, miten kilpirauhasen vajaatoiminta minulla huomattiin ja miten se vaikutti näin aktiivisen ihmisen elämään.

Usein ajatellaan, että yhtäkkiä hiipinyt väsymys on vain ihmisen omaa laiskuutta. Niin mäkin aluksi luulin, että musta on tullut vain laiska. Ruoskin itseäni jatkamaan entistä kovemmin kuuntelematta kehoni signaaleja. Sanomattakin selvää on, ettei jälki ollut hyvää.

 

 

KUN ENERGIA LOPPUU

Kaikki alkoi hiljalleen hiipineestä väsymyksestä. Vuosi 2012 oli upea, mikään ei tuntunut pysäyttävän mua. Oli Summer Sound Festaria ja muita tamppaamisia, benji-hyppyä sekä Ibizan reissua. Treeni kulki ja kroppa oli tikimmässä, kuin koskaan. Söin tiukan kaavan mukaan, jossa hiilarit olivat minimissään. Kesän jälkeen paiskin yrityksessäni töitä, koska sitä kannattaa takoa raudan ollessa kuumaa. Syksyllä kun jengi palaa lomilta ja niin sanotusti kesän jälkeiseen ruotuun.

Olen temperamentiltani energinen, tykkään puuhastella. Matkan varrella on vain pitänyt alkaa suhtautumaan kehoonsa aivan uudella tapaa.  Nykyään kuuntelen kehoani enemmän ja kunnioitan sitä ihan vaan jo sellaisenaan: hienona kokonaisuutena, ei pelkästään ulkonäön muokkauksen kohteena.

 

kilpirauhasen vajaatoiminta
Energia vaan loppui. Olisi voinut nukkua koko ajan.

 

 

Keho on kokonaisuus. Fyysisen kuorman lisäksi henkinen kuorma vaikuttaa. Vuosi 2012 sai mielenkiintoisen päätöksen, kun silloinen – luulemani – elämäni mies päätti kertoa tykkäävänsä sittenkin miehistä.

Tiukalle venytetty fysiikka ja pari ylläripylläriä henkisellä puolella lisää takasivat hiljaa kytevän pommin.

 

Vuoden 2012 lopussa yksinkertaisesti väsyin. En tiennyt mistä silloin oli kyse,
olin vaan sairaan väsynyt. Olin uupunut. Itkin usein.
Olin masentunut, mikään ei oikeastaan huvittanut.  Ohjasin kyllä jumppia, mutta ei ohjaaja voi mennä lavalle itkemään elämänsä haasteita.

 

Väsymystä vastaan pyrin ensin taistelemaan ihan vaan kofeiinin voimalla. Kunnes sekään ei enää riittänyt, vaan keväällä 2013 astuivat kuvaan päikkärit. Ensin päikkärit olivat 15 minuuttia töiden lomassa. Kun ei vaan jaksanut seistä.

Oli kerrassaan pakko ummistaa silmiäni hetkeksi, sillä muutaman kerran nukahdin seisten hoitopää kädessä tehdessäni asiakkaalle LPG-hoitoa (no I’m not kidding). Väsytti vaan niin paljon.

15 minuutin päikkärit vaihtuivat puolen tunnin päikkäreihin. Puolen tunnin päikkärit tuntiin. Tunti vaihtui kahteen. Keskiviikkoisin aloin miettiä, että en varmaan hengitä enää perjantaina – olin yksinkertaisesti niin väsynyt.

Energia loppui totaalisesti.

 

kilpirauhasen vajaatoiminta
On ihanaa, kun on energiaa ja mahdollisuus puuhastella myös Bossen kanssa. <3

KUN HIKOILU LOPPUU JA PAINO NOUSEE

Ohjasin tunteja suht normaalisti. Jouduin kuitenkin suureksi harmikseni saikuttamaan hieman enemmän: ensinnäkin olin todella väsynyt ja toisekseen kuvaan astuivat ongelmat äänen kanssa. Ääni vaan käheni ja puhumisesta ohjauksen aikana tuli patistamista. Äänen patistaminen tarkoitti lisää ääniongelmia.

Eikä tietenkään hommaa helpota se, että äänihuuleni eivät sovellu äänityöhön. 😀

Äänihaasteet olivat yksi. Toinen oli hikoilu. Mä tykkään treenata ja mä rakastan hikoilua. Treeni ilman hikeä on kuin jotain krusiaalia jäisi puuttumaan. Tiedättekö? 🙂 Homma meni siihen, että saatoin ohjata kolme hikituntia putkeen enkä ollut hikoilut edes sen vertaa, että paperi olisi kostunut otsaa pyyhittäessä. Hiki vaan loppui.

Treenin aikana ja jälkeen olo oli kuin puolukan lehdellä: nestettä kertyi, mutta se tuntui jymähtävän kroppaan. Suututti. Saatoin jopa mennä vielä kostoksi kuntopyörän päälle kokeilemaan, että EIKÖ SE HIKI MUKA TULE. En jaksanut viittä minuuttia enempää polkea, koska hapotti niin hiivatusti. Lähdin tippa linssissä suihkuun ja totesin, että ei se hiki tule.

On todella vaikeaa menettää kontakti kehoonsa. Kun ei tiedä mitä pinnan alla tapahtuu eikä keho kerro sinulle kuulumisiaan sanoin. On ihmisen itsensä vastuulla pysähtyä kuuntelemaan kehoaan ja kysymään itseltään mitä minulle kuuluu juuri nyt.

 

Minä en sitä silloin heti tehnyt, kuunnellut kroppaani. Ajattelin vain, että
ehkä minusta on tullut laiska.

 

Painoa tuli lyhyessä ajassa ensin kuusi kiloa, sitten kahdeksan. Oman kehon muuttumisen seuraamista on henkisesti haastava seurata: miten hyväksyä painonnousu? Miten olla tyytyväinen itseensä? Ja vielä alalla, jolla harvasen päivä kampeat jumppalavalle ihmisten eteen.

En tiedä, kuinka moni asiakkaista muistaa, mutta minulla oli aikani, kun ohjasin yli vuoden pitkähihainen päällä. Aina. Käteni, jotka ennen olivat olleet ”ylpeyteni”, eivät enää olleet ne timmit Madonna-kädet.

Pääni oli turvonnut, kroppa nesteissä.

 

kilpirauhasen vajaatoiminta

MITEN SITTEN KÄVI?

Siinä vaiheessa, kun tukkaa alkoi lähtemään tuppoina ymmärsin hakeutua lääkäriin. Juttelin kerran tuntieni jälkeen pukkarissa ohjaajakollegani kanssa ja suin tukkaani. Sormien väliin jäi jo valmiiksi ohuesta tukastani tuppoja. Säikähdin niin maan perhanasti! Nyt lähtee koko rotanpiiska! 😀

Googlettelin hieman oireitani ja kaikki oireeni mätsäsivät kilpirauhasen vajaatoimintaan. Oikeastaan oireista ei puuttunut mitään.

Menin silloiseen Diacoriin (nykyinen Terveystalo) keskustassa ja onnekseni kohdalleni osui lääkäri, joka kuunteli. Itkin lääkärille, kuinka väsynyt olen. Kerroin, kuinka kyse ei ole siitä, että haluaisin häneltä sairaslomaa. Kysymys oli siitä, että minä halusin jatkaa töiden tekoa.

 

Mä halusin takaisin mun energiani.

 

Laajat verikokeet otettiin ja hypotyreoosin lisäksi kokeista löytyi matala ferritiini eli varastorauta. Ferritiinin viitearvot aikuiselle ovat naisille 10-150 µg/l ja miehille 28-370 µg/l. Minulla oli alle 5. Hemoglobiinissani taas ei ollut mitään vikaa.

Vaikeinta diagnosoinnissa varmaan onkin se, että raudan puutteella on kilpparin vajaatoiminnan kanssa samanlaiset oireet. Ja olisihan joku lääkäri voinut stikata mulle vaan masennuslääkkeitäkin. Menetkös siitä tyttö itkeksimästä. 😀

Onneksi kyseinen lääkäri aloitti kanssani tyroksiinilääkityksen kokeilun, vaikka vapaan kilpirauhashormonin arvoni olivatkin 10 eli itseasiassa silloisten viitearvojen (10-22) sisällä. Hän olisi voinut sanoa, että ei määrää lääkitystä.

 

 

kilpirauhasen vajaatoiminta

KAUANKO KESTI, ETTÄ LÄÄKITYS TEHOSI JA MITEN MENEE NYKYÄÄN?

Useampi kuukausi. Mulle aloitettiin 1/4 tablettia lapsen annoksesta eli 25 mikrogramman tabletista. Alussa ei mitään vaikutusta. Nostettiin puolikkaalla. Ja siitä taas pikkuhiljaa ylöspäin, kunnes todettiin, että 1-2 tablettia on sopiva määrä. Sillä ollaan nyt menty.

 

Kyllä siinä vähintään puoli vuotta-vuosi menee, että saa mitään kunnon osviittaa. Jollakulla enemmänkin. Parissa viikossa oma oloni koheni ihan vaan jo siksi, että oireilleni löytyi jokin ”järkisyy” ja toisaalta sain toivoa siihen, että joku päivä kaikki olisi taas hyvin.

 

Nykyään katson kiittäen taaksepäin. Koko prosessi on tehnyt minusta sen, mikä olen tänään. Sanon aina asiakkailleni, että kokemistamme haasteista tulee joku päivä ihmisen voimavara ja vahvuus.

Niin minullakin. Kuuntelen – ja haluan kuunnella – kehoani aivan eri tasolla. Valmennan myös ihmisiä kuuntelemaan kehoaan aivan eri tasolla. Kaiken taustalla on #inhimillinenote.

Paino on vain luku: se ei kerro, kuka sinä olet eikä se määrittele sinua. Vaikka en ole enää yhtä tikissä, kuin silloin ”parhaimpina vuosinani”, niin sillä ei ole väliä: kehoni toimii. Jaksan. Voin tehdä asioita, joista nautin ja ennen kaikkea voin tehdä työtäni. Sitä työtä, mihin minulla on intohimo: ihmisten liikuttamiseen, motivoimiseen ja energian jakamiseen.

Palaako rasva enää samalla tavalla? No ei, ei se kyllä pala. Jos rasvaa haluan polttaa kaikki vie yli tuplasti enemmän aikaa ja kaikessa pitää olla tuhat kertaa tarkempi. Harmittaako se? Ei. Koska millään mitä haluan tehdä tai saavuttaa tässä elämässä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä rasvaprosenttini kanssa.

 

Voimaannuttavaa pääsiäistä, ihanat! Pitäkää huoli itsestänne.
x Kipa

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kilpirauhasen vajaatoiminta | Treenivinkit

Kilpirauhasen vajaatoiminta | Ruokavaliovinkit

 

 

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

 

Miksi kaloreiden laskeminen ei toimi?

”Mä kaipaisin, että vielä kertoisit mulle tarkkaan paljonko
kaloreita päivässä mun pitää syödä.”

 

Mä tunnen itteni välillä vähän kukkahattutantaksi kaiken fitneksen, hyvinvoinnin ja liikunnan kentällä. Olen varmaan liikaa vaan opiskellut ja tehnyt kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin valmentamista suhtautuakseni ollenkaan myönteisesti esimerkiksi kaloreiden laskemiseen.

Itsekin kertaalleen fanaattisen ruoan tarkkailun ja kalorien tarkkaan laskemisen suon tahkonneena voin sanoa, että kaloreiden laskeminen ei tuo onnea. Päinvastoin: se rajoittaa elämää.

Puhun nyt pitkälti nimenomaan valmentamisen näkökulmasta: olishan helppo tehdä joku dieettiplääni asiakkaalle ja stikata keittiövaaka käteen. Antaa joka kolmas viikko joku vähän fiksattu kaloripohjainen ravintorunko vihreäteeuute- ja CLA-kapseleineen, sitrulliinimallaattijauheineen ja lesitiinirakeineen.

Että ”ota tästä, tää toimii!”

Mutta parannanko mä asiakkaani elämänlaatua pysyvästi vaikuttamalla suotuisasti elintapoihin ja ajatusmaailmaan sisälähtöisestä motivaatiosta? En usko.

 

Kyllä mä ymmärrän, että painoa halutaan pudottaa. Halutaan kiinteämpi kroppa ja halutaan olla itseensä tyytyväisempiä. Niin moni ihminen on itseensä tyytyväinen, kunhan saa omien sanojensa mukaan painoa sen 5-10 kiloa pois – sitten on tyytyväinen.

 

Kuulostaako tutulta omista ajatuksistasi tai ystäväsi ajatuksista?

Valmentajana en tietenkään ole ehdoton: joku menetelmä sopii toiselle paremmin, kuin jokin toinen. Eihän kaloreiden laskemisessa mitään väärää ole, mutta se ei vain IMO ole tarkoituksenmukaista eikä pitkäjänteistä. Usein ei edes realistista.

Ja jos olen työssäni jonkun käsityksen muodostanut jostain asiasta, niin tykkään perustella sen miksi näin on. Joten tämä blogautus on nyt siitä, miksi kaloreiden laskeminen ei usein toimi pitkällä aikavälillä.

 

kaloreiden laskeminen
Yhdessä omenassa muuten on kaloreita ompusta riippuen keskimäärin 65-85 kcal.

 

 

Ennen kuin jauhan kaloreista lisää ja siitä, miksi niiden laskeminen ei pitkällä aikavälillä haluan heittää yhden kysymyksen ilmaan:

 

Mistä tulee ajatus, että voit olla tyytyväinen itseesi vain tietyn painoisena tai näköisenä?
Kuinka mahdollista olisi saavuttaa tyytyväisyys itseesi jollain muulla, kuin ulkonäköseikoilla tai painolla? 

 

Näitä on mun mielestä hyvä pohtia. Kaikilla meillä on omat tavoitteemme ja tahtomme eikä kyse ole siitä, etteikö ulkonäköä olisi ok tavoitella. Totta kai on! Mutta voisiko ihminen ajatella olevansa tyytyväinen itseensä jollain muilla meriiteillä, kuin painolla tai rasvaprossalla?

 

kalorien laskeminen
Kävin viime viikon lauantaina Lahdessa jumppakeikalla ohjaamassa Les Mills Sprintin, BodyAttackin ja BodyCombatin. Ohessa aamun evääni. 🙂

KALORIEN LASKEMINEN – MIKSI SE EI TOIMI?

Kalorien laskeminen on itseasiassa hitokseen vaikeaa: mistä tiedät, mitä missäkin tuotteessa satatasan on? Hulkuksi tulee, jos kaikkea koittaa tarkkaan laskea ja lopputuloksena on ahdistus, epätoivo tai luovutus.

 

On pari muuttujaa, jotka tekevät tarkasta kalorien laskemisesta haastavan:

 

1. Miten tietää tarkkaan päivän kokonaiskulutuksesi?

Kalorit menee sen mukaan mikä on päivän kokonaiskulutus. Tosiasiassa on todella vaikea arvioida päivittäistä kulutustasi tasan tarkkaan. Esimerkiksi erilainen liikehdintä päivästä toiseen tekee sen, että joka päivä ei kulu kaloreita saman verran. Emme me liiku/istu/elehdi/puuhaa/eipuuhaa samalla tavalla joka päivä.

Me ihmiset olemme erilaisia temperamentiltamme: joku toinen ei pysy juuri koskaan paikoillaan ja joku toinen taas on rauhallinen. Ihmisten välillä liikehdintä voi poiketa kulutuksena jopa 100-600 kcal, kelaa!

Milläs arvioit esimerkiksi tätä? Miten tiedät päivittäisen kokonaiskulutuksesi, jotta voisit sopeuttaa kalorinsaantisi tavoitteesi mukaiseksi?

 

 2. Paljonko missäkin on tarkkaan kaloreita?

Toinen tekijä on se, että ellei ruoka mene tarkkaan vaa’an kautta tai ole suoraan laskettavissa tyyliin purkissa olevian kaloreiden ja annoskoon mukaan, niin homma on laskettavissa suuntaa-antavasti.

Tottakai voit turvautua ns. turvaruokiin eli tuokiin, joista varmasti tiedät paljonko niissä on energiaa. Monestihan se on myös helppo laskea tai se on yhden annoksen osalta ilmoitettu. Mutta entä sitten, kun menet ystävien kanssa ulos tai vietät iltaa ja pitäisi arvioida syömisiään? Entä perhedinnerit, muut yhteiset illanvietot tai vaikka leffanapostelut?

 

 3. Kalorien laskeminen rajoittaa elämääsi

Kalorien laskeminen väistämättä vähentää ruokailuistasi spontaaniutta ja monipuolisuutta. Tämä johtuu mm. jo mainitusta haasteesta eli siitä, että tarkkoja kalorimääriä on tosi vaikea arvioida. Tällöin ”turvallisinta” painontarkkailun tai -pudotuksen kannalta olisi pysyä suppeassa valikoimassa ruokia ja vain sellaisissa, joista tiedät kalorit tarkalleen.

On meinaan aika haastavaa mennä esim. ulos syömään ystävien kanssa, tilata Woltista ruoka-annos tai vetästä spontaanisti take away -salaatti messiin. 😉

 

 4. Näetkö itseäsi laskemassa kaloreita koko loppuelämäsi?

Viimeinen mainitsemisen arvoinen tekijä on realiteetti: onko sinun mahdollista laskea kaloreita koko loppuelämäsi? Kalorit voidaan kontrolloida hetken aikaa, mutta lopun elämää ei välttämättä. Kun vihdoin päästetään kalorien laskemisesta irti, tulee painoa todennäköisesti lisää.

Miksi? Koska kyseessä ei ole ollut sisälähtöinen ajattelutapa muuttaa elintapoja, vaan ulkoinen motiivi eli kalorit. Olet juuri ehkä vetänyt tiukkaa linjaa ja kun vihdoin hölläät syötkin yhtäkkiä enemmän, kuin ennen.

Siksi minusta siihen ei edes kande lähteä. Lisäksi usein näkee myös sitä, kuinka jossain vaiheessa syöminen ja kalorit rupeavat ahdistamaan ja ruokailusta tulee peikko. Joskus ruokaa jopa ruvetaan pelkäämään sen energian takia ja sitten sitä tarkkaillaan entistä tiukemmin.

Ei ruoan tarkoitus ole aiheuttaa stressiä, vaan varmistaa, että sinä jaksat. <3

 

IMO kalorien laskeminen edustaa dieettiajattelua. Se on lyhytnäköistä eikä keskitä ajatusta itse olennaiseen eli kehon ja mielen ravitsemiseen ja jaksamiseen. Jos aiheesta kiinnostaa lukea lisää, niin lue postaukseni aiheesta ”Miksi en enää laske tarkkaan kaloreita asiakkailtani”.

 

Oisko se hyvä päättää homma hieman kärjistettyyn sanontaan, että elämän tarkoitus on ”E=mc2” eikä ”E=kalorit”. 😛

 

Energiaa pääsiäisviikkoonne, ystävät!
x Kipa

 

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡