Arkiliikunta | Tsekkaa, kuinka aktiivinen olet ja mistä tulee 10 000 askeleen raja?

Treeni ei ole tehokasta, jos ei siinä tule hiki!

Arvaa, kuinka paljon tätä muuten kuulee. 🙂 Meillä on jotenkin hassunhauskoja uskomuksia siitä, mikä on oikea tapa liikkua. Just viimeksi tänään valmennuksessa tuli esille se, että salilla tulee treenata ainakin tunnin tai puolitoista.

Ilme vähän muuttui, kun kysyin valmennettavalta miltä kuulostaisi maksimissaan 45 minuutin treeni? 😀

Ei siellä salilla asustaa tarvitse! Vielä vähemmän mennä salille, jos ei vaan ole sun juttu. Liikkua ihmisen pitää, se on fakta. Se ei silti tarkoita sitä, että sun pitää lähteä suorittamaan hampaat irvessä jotain hoocee-ohjelmaa, johon sulla ei ole motivaatiota – sitä kuuluisaa sisäistä draivia juu knou.

Jokainen askel on kotiin päin: tärkeintä on, että on aktiivinen. Suurin hyöty tulee jo siitä, kun nouset sohvalta tai tuolilta ja liikehdit.

 

arkiliikunta
Suhtaudu niin, että arkiliikunta on sun kaveri. Se jeesaa sua mm. saamaan paremman mielialan. Liikunnan pitää tuoda sulle energiaa – ei viedä sitä. <3

 

ARKILIIKUNTA | MISTÄ TULEE 10 000 ASKELTA PÄIVÄSSÄ -”SÄÄNTÖ”?

Huomaan sellaisen seikan, että 10 000 askelta on iskostunut sekin meidän päähän sellaisena pakotteena. Taas yksi merkki, josta me voidaan päätellä olevamme epäonistuneita tai onnistuneita ihmisiä. Tosi helposti mollaat itseäsi siitä, että ”vaan 7689 askelta, no ei tullut se kymppitonni täyteen – surkea päivä!”

Eihän se päivä surkea ole. Ei vain tullut 10 o00 askelta täyteen.

Mistä tää 10 000 askelta tulee? Se näyttää saaneen alkunsa olympiavuodelta 1964. Japanilaiset struuttasivat markkinoille askelmittarin nimeltä manpo-kei eli kymmenen tuhannen askeleen laskuri. Perinteisesti 10 000 on pidetty japanilaisten keskuudessa onnea tuottavana lukuna.

Eli ei se sun ihmisarvoon kyllä vaikuta ja sun päivä on varmasti ollut tosi kiva. <3 #inhimillinenote

Sitä voidaan kuitenkin pitää hyvänä tavoitteena, koska askeleen pituudestasi riippuen 10 o00 askelta on sellaiset 7-7,5 km. Musta se on aika hyvin. 🙂

 

arkiliikunta
Jos ei askelia kerry muutoin tarpeeksi, niin ala tekemään liikuntaa työksesi…tsik tsik. (Kuva: mä)

ARKILIIKUNTA | MITEN LASKET MINKÄ VERRAN KILOMETREJÄ SINULLE KERTYY 10 000 ASKELEESTA

Musta tää oli mielenkiintoista laskea. Koska me olemme yksilöitä tässäkin, niin meillä on eri askelpituus. Meikäläinen on vielä tällainen persjalkainen, että mun 10 000 askelta on noin 6,6 km. 😀

 

Tsekkaa seuraavat laskukaavat, paljonko sun on? 🙂

 

Naiset: oma pituus x 0,413

Miehet: oma pituus x 0,415

 

Eli mä kun olen 160 cm ja nainen (joo, ylläri 😀 ), niin laskin 160 x 0,413 = 66 cm. 10 000 askeleella kuljen
10 000 kertaa 66 cm: 10 000 x 0,66 m = 6600 m eli 6,6 km.

 

arkiliikunta

 

ARKILIIKUNTA | TESTAA KUINKA AKTIIVINEN OLET + OTA VINKIT TALTEEN

Askelien seuranta on motivoivaa siksi, että liikkumisemme konkretisoituu. Ihminen on tavoitehakuinen olento, joten selkeän tavoitteen asettaminen (esim. just 10 000 askelta per päivä) ja sen seuraaminen takaa paremmat tulokset.

Askelmittari on siksikin älyttömän hieno juttu, koska me suomalaiset olemme todela tunnollisia: jos jotain on mainittu tavoitteeksi, niin haluamme toteuttaa sen. Olemme tunnollisia myös mittareille. 😀 On itseasiassa tutkittu, että askelmittarin käyttö lisää päivittäisten askelten määrää jopa 2500 askeleella.

Askelmittaria käyttämällä on mahdollista, että saat päivittäin parin kilometrin verran lisää askelia arkeesi ja kokonaisliikuntasuorittamisesti kasvaa ainakin 27 %.

Se on muuten aika paljon se!

 

Kuinka aktiivinen olet? Tsekkaa listaus.

Miksi arkiaktiivisuus on tärkeää? Koska gainsit. Eli terveyshyödyt. Tumppu pumpissa ja pulleena on toki ihan kiva, mutta ei se välttämättä terveyshyötyjä tuo. Siksi on tärkeää keskittyä siihen, että aktiivisuus on säännöllistä ja sitä löytyy siitä tärkeimmästä: arjesta.

Mä diggaan mennä näissä asioissa terveys edellä ja terveyden kannalta vähäinenkin säännöllinen liikkuminen on parempi kuin ei ollenkaan. Unohda suorittaminen ja hashtagelämäntapanafitness tässä mielessä: terveysliikunnan vaikutukset on ennemmin yhteydessä siihen, kuinka usein liikuntaa harrastetaan – ei suoranaisesti sen tehoon.

Laitoin tuohon alle askelmääriä, joihin voit peilata oma arkiaktiivisuuttasi. Osaan niistä laitoin apukysymyksiä ja vinkkejä erityisesti sitä silmällä pitäen, miten saisit liikettä lisättyä päiviisi.

 

Alle 5000 askelta | Elämäntapasi on passiivinen: omaksu uusia tapoja

Elämässäsi on tällä hetkellä paljon paikallaan olemista. Oletko miettinyt, mistä se voisi johtua? Mikä auttaisi sua olemaan hieman aktiivisempi: mitä tietoja, taitoja tai apua tarvitset? Keneltä tai mistä saat sen?

Osasyy saattaa olla työn luonne, kuten toimistotyö. Askelmääräsi voi jäädä vähäiseksi, jos lisäksi käytät tarjolla olevia erihienoja systeemejä liikkumiseen: auto/julkinen, hissi, parkkihallit, sähköpostin mailaaminen viereiseen huoneeseen, telkkarin katselu tai vaikka istuen tehtävät käsityöt.

Onko jotain sellaista, mihin voisit tehdä pieniä satsauksia: hissin vaihtaa portaisiin, parkkeerata auton vähän pidemmälle parkkiruutuun tai hypätä pois yhtä pysäkillistä aikaisemmin bussista?

Entä työpaikalla: voitko kävellä työtoverin luokse kertomaan asiasi tai ottamaan pientä työn tauotusta väliin hakemalla keittiöstä vaikka kupillisen vettä?

Elämäntavassa on kyse juurikin tavoista: aseta itsellesi niin ”naurettavan” helppoja rutiineja, että ne ovat toteutettavissa joka päivä. Ei kannata koittaa kurkottaa kuuseen, jos takapihalla on vaan mäntyjä. 🙂

 

arkiliikunta

 

5000 – 7500 askelta | Elämäntavassasi on jonkin verran aktiivisuutta: mitä pientä vielä kekkaisit?

Arjessasi on jonnin verran liikuntaa ja se on upea juttu! Miten saisit pienen annoksen lisää arkiliikuntaa päiviisi? Voitko käydä esimerkiksi kävellen kaupassa tai 20-30 minuutin minihappihyppelyllä ennen lempitelkkariohjelmaasi? Saat hienosti askeleesi nousemaan jopa reilusta muutamalla tuhannella askeleella.

Tai voitko jäädä yhden-pari pysäkillistä aikaisemmin määränpäästäsi ja tepastella loppumatkan? Tauotatko työtäsi? Entä lounasajat: onko ruokalaan mahdollista mennä ja sieltä tulla portaita pitkin?

Mitä kohtia arjessasi itse huomaat, joita voisi hyödyntää?

 

7501 – 10 000 | Elämäntapasi on aktiivinen: anna hyvän olon kantaa

Oikein hyvä, arjessasi on aktiivisuutta kivasti. Hyödynnät pitkin päivää kohtia, joissa on arkiliikunnan mahdollisuus. Käyt vielä todennäköisesti treenaamassakin muutamana päivänä viikossa tai sitten työnkuvasi on jonkin verran liikkuvaa.

Mikä on tavoitteesi aktiivisuutesi suhteen? Mikäli sinulla on jotain tavoitteita, niin miten pääset tavoitteisiisi: mitä asioita tarvitset lisää päästäksesi tavoitteeseesi? Minkä pienen aktiivisuusvalinnan voisit kekkasta vielä arjessasi?

Mitä konkreettisia hyötyjä huomaan arkiaktiivisuudella olevan? Anna niiden kantaa ja keep going!

 

10 010 –  12 500 askelta | Suositeltava määrä askelia ja aktiivisuutta täyttyy

Topsi upeeta! Kun tavoite on lähinnä terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, niin tekeminen saa olla teholtaan ja vauhdiltaan maltillista – ja siitä saa nauttia.

Käyt ilmeisesti treenaamassakin. Notta homma jatkuu ja on mielekästä, niin panosta hyviin treenivarusteisiin (kengät, hyväntuntuiset ja säähän sopivat vaatteet jne.).

 

12 501 askelta ja yli | Elämäntapasi on erittäin aktiivinen

No ni, jätkä senkun porskuttaa – mitkä on kisatunnelmat? 😀

Pidä tämä linja. Koska olet selkeästi aktiivinen ihminen ja treenaat useana päivänä viikossa, niin muista rytmittää treeniä ja sen rasitusta. Löytyyhän treenistä sekä kovaa että kivaa? Pidä myös huoli kehonhuollosta, koska rokatessa roiskuu ja se joskus vähän jää. 🙂

 

arkiliikunta

 

ARKILIIKUNTA | ÄLÄ ODOTA ITSELTÄSI LIIKAA, VAAN JAA TAVOITE PIENEMPIIN OSIIN

Odotukset. Just ne, jotka aiheuttavat rimakauhua ja rakkautta.

Tänään eräs toinen valmennettavani sanoi, kun kehoitin häntä lomailemaan nyt syysloman rauhassa ja keskittymään sen jälkeen salitreeniin, että ”joo, mutta kyllähän ihmisellä niitä tavoitteita pitää olla”.

Just näin! Niin pitää, amen! Mutta tavoitteiden tulee olla ensinnäkin omia tavoitteitasi, ei kenenkään muun asettamia. Toisekseen niiden pitää olla realistisia. Toisekseen sun tavoitteiden pitää peilata sun omaa lähtötilannetta ja -tasoa.

Ei kande lähteä vitosvaihteella pyrkimään siihen kymppitonnin askelmäärään, jos sun askeleet ovat tällä hetkellä jatkuvasti 5000 tai alle askeleen hujakoilla.

Kuten aina tavoitteita asetettaessa, niin myös tässä asiassa: jaa tavoite pienempiin osiin.

 

Aloita ensin siitä, että lisäät askelia pikkuhiljaa.
Tyyliin 500 askelta päivässä viikon ajan. Seuraavalla viikolla voit lisätä uudet 500 askelta. Jatka tätä samaa rataa, kunnes esimerkiksi
10 000 täyttyy.

 

Ja sanotaan tähän vielä lopuksi se, että ei tietenkään pelkkä askeleiden mittaaminen riitä tuomaan auvoista autuutta. Myös ruokavalioon ja uneen, ylipäätään kokonaisuuteen,  on kiinnitettävä huomiota. 😉

 

Hei tuli muuten mieleen, että mua kysyttiin pitämään Unisport Kluuvissa pe 27.10. klo 19 maksuton ”Hyvinvoinnin priooriteetit” -luento (sijainti: Tiedekulma). Tuu kuuntelemaan! <3

 

Ihanaa arkea kaikille,
x Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

Edellinen kirjoitukseni:

Hifistely | Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Hifistely | Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

HIFISTELY | MEILLÄ VAAN ON NIIN PALJON KAIKKEA?

Tää on sellainen aihe, johon törmään jatkuvasti – ja varmaan kirjoitan siitä jatkuvasti. 😀 Hifistely, aikamme ultimateharrastus.

En nyt tartu siihen sen enempää, koska aiheesta saa lukea jo muutenkin aika paljon: ruoka- ja treenihommat on joko aika tosikkotouhua tai sitten lautaselta etsitään yhtä pääpirulaista.

Lähinnä siis koko terveys- ja hyvinvointitouhu on hassuissa sfääreissä nykypäivänä.

Mä oikeastaan mietin sitä, kuinka aikuisena kaikesta tulee tosi paljon raskaampaa. Miksi kaikesta tulee niin paljon raskaampaa? Kaikesta.

Tänään jotenkin pysähdyin miettimään tätä kaikkea maailman menoa. Tulin keskustasta Bossen kanssa postittamasta kasaa treenivaatteita (kyllä, elän yltäkylläisyydessä, treenivaatteiden yltäkylläisyydessä
😀 ) tonne ympäri ämpäri Suomea, kun vastaani tuli kourallinen päiväkotilaisia.

Heillä oli ns. seikkailupäivä menossa: kyseltiin ohiulkijoilta kysymyksiä ja vastaukset piti jatkossa muistaa.

Älyttömän ihana hoitotäti kysyi multa ”mikä sinun mielestäsi Helsingissä on parasta?” Lapset pörräsivät iloisesti ympärillä ja rapsuttelivat Bossea.

Vastasin luonto. Helsingin luonto on käsittämättömän kaunis! Hehkutin Keskuspuistoa ja Töölönlahtea. Kiva täti komppasi valintaani.

 

hifistely

 

Mä katselin niitä lapsia siinä, kuinka fiiliksissä ne oli Bossesta ja Bosse niistä. Koko kööri eli länsä tässä hetkessä ja muu maailma se vaan pyöri heidän tarttumatta siihen. Ei ne varmaan edes tajunneet, että me aikuiset fiilisteltiin siinä sitä, että luonto on niin hieno, mutta katoava voimavara. Että kun me ihmiset ei osata nauttia siitä.

Samaan aikaan yksi pojista heittäytyi kyljelleen Bossen viekkuun hiekalle.

Ensimmäisenä itselleen tuli mieleen, että nonni – nyt ne vaatteet likaantuu. 😀 Mutta pikkukundi oli ihan muina miehinä ja vaihtoi toiselle kyljelle.

Mä jäin vallan miettimään, miksi me aikuiset huolehditaan ja stressataan niin paljon kaikesta? Me stressataan niin paljon vähän kaikesta, että tämä hetki menee liian helposti ohi.

 

HIFISTELY | OSATAANKO ME OLLA KIITOLLISIA TÄSTÄ KAIKESTA?

Lähinnä jäin tämän asian suhteen pohtimaan sitä, että meillä vaan on nykyään kaikkea todella paljon. Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Ei meidän tarvitse kärvistellä esimerkiksi sokerin tai kahvin kanssa. Lämpimät vaatekerrastot ovat itsestään selviä, vaikka talvet eivät edes ole verrattain enää kylmät.

Meillä on kaikki niin hiton hyvin, että ollaan saatu hienoilla jutuillamme maapallo keinahtamaan omalla akselillaan ja ilmasto lämpenemään. No joo. Lähdin ilmeisesti vähän pidemmän kautta, mutta itseasiassa totta toikin on. 😀

Tähän liittyy mun mielestä yksi hyvin tärkeä kysymys: osataanko me oikeasti olla kiitollisia siitä mitä meillä ympärillämme on?

 

Siitä, että ruokaa on enemmän, kuin tarvitsemme. Siitä, että yhtä vaatekappaletta on tilattavissa vähintään viidessä eri värissä? Siitä, että suihkuun mennessä meiltä tulee puhdasta vettä koko suihkuttelun ajan, ja voimme säädellä veden lämpötilan? Osaammeko olla kiitollisia siitä, että kahvia on saatavilla ainakin neljällä eri maitovaihtoehdolla? Ja että oikeasti elämme maassa, joka on hiton turvallinen.

 

hifistely
Töölönlajden nurtsi on, kuin kultainen meri aina syksyisin. Tätä maisemaa katsoo kiitollisuudella. <3

 

Meillä on ihan sikana kaikkea. Mun pappa täyttää nyt lokakuussa 94 vuotta. 94 VUOTTA! Tyyppi taisteli kahdessa sodassa ja menetti isoveljensä sodan käsiin. Kävi tunnistamassa veljensä ruumiin alle 2-kymppisenä. Sai sokeria vaan silloin, kun valtio oli sitä mieltä, että nyt sitä taas saa. Kahvi kuului vain harvalle.

Skype oli muuten käsittämättömän hauska opetella, kun pappa oli niin pähkinöissään omasta kuvastaan ruudun alareunassa ja vilkutteli lapsenmielisesti itselleen. <3

Työtä jatkettiin perheyrityksessä. Ei silloin mietitty itsensä toteuttamista ja sitä, mitä unelmia pikku pojalla on. Silloin mentiin sinne, minne vanhemmat sut pukkas. Tai mihin nyt ees oli saumaa päästä. Kouluun mentiin hiihtäen tai pyörällä.

Ja nykyään jengi hifistelee tyyliin perunoilla lautasella, koska hiilarit. Me syödään sokeria niin paljon, että terveysviranomaiset jo kieltää meitä syömästä sitä. Me kikkaillaan älypuhelimilla ja riidellään siitä, kumpi on pahempi, rasvaton maito vai gluteeni. Ja törsätään Hulluilla Päivillä kosmetiikkapurkkeihin – tai jonotetaan kallista läppäriä, niin kuin mä tein viime perjataiaamuna. 😀

 

hifistely

HIFISTELY | KUN RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNE MUUTTUU PINGOTTAMISEKSI

Kun kaikkea on, niin on helppo hifistellä. Mä en sano, että tästä kaikesta tulisi potea huonoa omaatuntoa. Tai syyllisyyttä. Onhan se käsittämättömän siistiä, että meillä on kaikkea.

Onhan tää kaikki järjettömän upeeta. Mä vain välistä mietin, muistetaanko me olla kiitollisia? Vai otetaanko asiat itsestään selvinä? Ja vaan murehditaan kaikesta?

En mä edes tiedä, miksi välistä ajattelen tätä asiaa: pääasiahan on, että itse on kiitollinen siitä kaikesta mitä on. Miksi mä murehtisin onko muut kiitollisia?

Mä mietin siksi, koska tää kaikki saa meidät tosi ahdistuneeksi ja stressaamaan. Meillä ei ole enää sisäistä rauhaa ja balanssia. Kaikkea on vaan ympärillä tosi paljon. Hiljaisuus on asia, jota joko paetaan tai sitten siitä on tullut harvinainen herkku.

Siksi mä mietin tätä, koska mun niin moni asiakas stressaa. Voi huonosti ja haluaisi voida paremmin. Ja mä haluaisin, että he voisivat paremmin.

Onko meillä vaan liikaa vaihtoehtoja ja siten me tiedostetaan se, ettei kaikessa ole mahdollista olla mukana tai saada kaikkea? Ja se rassaa: me tunnetaan riittämättömyyden tunnetta koko ajan vähän kaikessa.

 

Me tunnetaan riittämättömyyden tunnetta, vaikka vähempikin riittäisi.

 

Ei yltäkylläisyydessä ole mitään vikaa. Mutta jos se aikaansaa sen, että me aletaan stressaamaan – silloin sitä on liikaa. ”Syö sitä, älä tätä”, ”treenaa näin, älä näin”, ”nuku silleen, vältä tälleen”, ”osta tää, mut älä tota”, ”hengitä näin, elä näin”, ”muista istua tällä lailla, vältä istumasta tolla lailla”…

 

…syö se hiton peruna siltä lautaselta, jos se on sun juttu! Mutta arvosta myös sitä, mitä sulla on: terveys ja kroppa eivät ole itsestään selviä. Ei oteta niitä sellaisina. Ja mikä tärkeintä: ota selvää, mikä oikeasti on sulle tärkeintä tässä elämässä.

Pidetään toki huolta, mutta ei asioista stressata tai niitä murehtia kande. Eikä kaikkea pidä optimoida.

Miksi mä puhun riittämättömyyden tunteesta on se, että ihminen haluaa kelvata, kuulua joukkoon. Ja niin moni kokee, ettei kuulu joukkoon, koska ei elä tietyllä tavalla. Jotenkin täydellisesti.

Vaikka kyllä sinä kuulut joukkoon – sä olet yksi meistä. <3

Se tekee myös sen, että tyytymättömyys poikii ilottomuutta: bussista poistuessa emme enää kiitä kuskia, emme muista jättää ovea auki takanatulijalle, emme väistä kaduilla tai kiitä autolijaa saadessamme tietä ylittää katu, ojennamme pyöräilijöitä, jalankulkijoita tai koiranulkoiluttajia.

Me pingotetaan.

 

hifistely
Kyllä sitä välillä ajattelee, että ei meiltä oikeasti mitään puutu. Itse olin ihan yhtä lailla jonottamassa bränikkää läppäriä just siellä, missä krääsä lentää. Aka Hulluilla Päivillä. Todellakin. Olin ulko-ovella hyvissä ajoin jo seiskaa! 😀

HIFISTELY | KOSKA SÄÄNNÖT

Ja tää: me suomalaiset ollaan käsittämättömän tunnollista porukkaa. Niin tunnollista jopa, että me pidetään huoli siitä, että naapurikin noudattaa sääntöjä. Ja niistä säännöistä on aina kiva muistuttaa – vähän joka paikassa ja ajassa.

En nyt tarkoita sitäkään, että tässä pitäisi ruveta elämään pellossa. Mutta ehkä hitusen lisätä siimaa. Jos me lisättäis siimaa me saataisiin otettua himppasen enemmän happea. Ehkei me ahdistuttaisi niin paljon?

En mä tiedä, mitä mieltä te olette? Mikä meitä auttaisi hifistelemään vähän vähemmän ja elämään hetkessä enemmän? Kiitollisuus? Hiljaisuuteen hakeutuminen?

Vai pitäisikö meidän vain hyväksyä itsemme sellaisina, kuin me olemme – vajaina yksilöinä, jotka tarvitsevat muiden ihmisten tukea ja lämpöä? Vaikka joskus emme tykkäisi jostain voimme silti toimia kivasti heitä kohtaan.

 

Koska kun hifistely otetaan pois, niin me voidaan huomata, että samalla viivalla me täällä kaikki ollaan.

 

Tämmöistä mietin tässä – mitä teille kuuluu? 🙂
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Proteiinipatukat | Huomioi ainakin nämä 5 seikkaa proteiinipatukkaa valitessasi

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Proteiinipatukat | Huomioi ainakin nämä 5 seikkaa proteiinipatukkaa valitessasi

PROTEIINIPATUKAT | TARJONTAA ON!

Tajusin kerran seisovani kaupan prodepatukkahyllyllä, joka tuolloin oli miltein 10 metrin pituinen ja 2,5 m korkea. Halusin nopean ja näppärän suupalan – sitä kuitenkin kirjaimellisesti piti metsästää. Kirjoitin tästä aiemmin myös Terveysblogi.fi -kirjoituksen, joka kandee myös käydä tsekkaammassa.

Hyllyjen lomassa itselläni menti tunteroinen, kun aloin tutkailemaan suuhunpantavaa. Toivottavasti vinkkini jeesaavat sinua ostopäätöksessäsi. 🙂

 

 

PROTEIINIPATUKAT | TSEKKAA ENSIMMÄISENÄ AINESOSALUETTELO

Ainesosaluettelossa sisältö pitää olla esitettynä ainesten suuruusjärjestyksessä. Listaus antaa muutenkin yleiskuvaa patukasta, sillä siellä on lueteltuna suuruusjärjestyksessä

1) käytetty proteiini tai proteiiniseos

2) käytetty suklaa ja sokerit sekä

3) erilaiset sidos- ja makuaineet.

 

Rasvoja harvemmin proteiinipatukoista syynään, sillä mikäli patukka sisältää rasvaa, niin onhan se kyllä pitkälti tyydyttynyttä, kovaa rasvaa.

 

 

PROTEIINIPATUKKA | TSEKKAA NÄMÄ VIISI ASIAA

1. PROTEIININ LAATU

Proteiinipatukan idea on täydentää päivittäistä proteiinintarvetta ja tarjota jotain tyhjän rouskimisen tilalle. Siksi on hyvä varmistaa, että siitä saatava proteiini on laadukasta. Heraproteiini on itselläni ensisijainen valinta, sillä vatsani sietää maitoproteiinia.

 

Patukoissa käytettävät erilaiset proteiinit:

HERAPROTEIINI valmistetaan maidosta ja se on biologiselta arvoltaan paras olemassa oleva proteiinin lähde. Yleisesti ihmiselle ”parhaat” proteiinin lähteet löytyvätkin eläinkunnan tuotteista. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kehomme pystyy hyödyntämään parhaiten käyttöönsä eläinkunnan proteiineja.

Kasvikunnan proteiineissakin on laadukkaita lähteitä, kuten esimerkiksi riisiproteiini, joskin se on melko tyyristä.

SOIJAPROTEIINI-ISOLAATTIA näkee patukoissa paljon. Itse päädyn harvoin patukkaan, jossa proteiini on pelkkää soijapohjaista, muutamasta syystä.

Päällimmäisenä itselläni on (ja tämä voi toki olla yksillöllistä) ovat pitkäaikaisemmasta käytöstä johtuvat iho-ja suolisto-ongelmat sekä turvotus. Mikäli patukoiden hintoja vertaa, niin soijaproteiini-isolaattia pääosin sisältävät patukat ovat (jopa todella paljon) halvempia, kuin heraproteiinipohjaiset patukat. Tämä taas syystä että soijaproteiini-isolaatti on halpa ainesosa. Usein proteiinipatukoiden hinta korreloi laadun kanssa.

Mitä proteiinien lähteisiin yleisesti tulee, niin hifistelijöitä kiinnostanee tieto, että esimerkiksi soijassa ei ole leusiinia tai muita välttämättömiä aminohappoja aivan yhtä paljoa kuin heraproteiinissa.

Soijaproteiinin hyväksikäyttö kehossa ei ole myöskään yhtä tehokasta kuin maitoproteiinin.

Ja sitten ovat makukysymykset. Heraproteiini on haastava valjastaa järkevään muotoon, ja patukan koostumuksesta tulee helposti vähintäänkin mielenkiintoinen. Soijaproteiini-isolaatissa taas on helposti jauhomainen suutuntuma ja usein omanlaisensa sivumaku.

On myös patukoita, joista löytyy molempia proteiininlähteitä. Jotkut vannovat proteiiniyhdistelmien nimeen: saapa molempia proteiininlähteitä ja proteiinikirjo pysyy laajempana. Mielekkyyskysymys ja kokeilemalla löydät omasi!

2. ENERGIASISÄLTÖ

Koska proteiinipatukat sisältävät energiaa on hyvä vertailla myös energiasisältöjä.

Se, paljonko tuotteessa on energiaa per patukka ratkaisee ainakin omalla kohdallani paljon. On patukoita, joissa energiaa on 120 kCal/patukka ja patukoita, joissa on jopa 350 ja plus kCal/patukka. Arvioin aina myös patukan kokoa: kannattaako 50 g patukkaa syödä, jos se sisältää ruokaisan lounassalaatin tai lounaskeiton verran energiaa?

Nämä valinnat ovat yksilöllisiä totta kai. Henk koht todella harvoin ostan patukan, jossa on yli 220 kCal. Tämä syystä että patukasta tulee kertalaakilla melkoisesti energiaa, ja mieluummin sitten syön jo varsinaista ruokaa – tai vaikka konkreettisen suklaapatukan, jos se kerta ei ole sillä kertaa niin justiinsa. 😛

Kiireiset päivät ovat asia erikseen: ei se maailma kaadu, jos muutaman päivän joutuu menemään kaikkien ruokaoppaiden ja terveyskirjojen suosituksia vastaan. Byhyyy, elämä jatkuu! 😀

Eväinä ja ensihätään patukat ovat kuitenkin loistavia, vaikka niitäkään ei juurikaan voi suositella pupellettavan yli tarpeen muun energiansaannin ohella erityisesti silloin, jos on painonpudotus tai -hallintatavoite.

 

 3. PROTEIININ MÄÄRÄ

Tsekkaan aina, että kyseessä on nimenomaan PROTEIINIPATUKKA. Tsekkaan erityisesti, että proteiinin määrä ylittää patukassa olevan hiilihydraatin määrän – muutoinhan koko ideassa ei ole ideaa (tarkennus: käsillä oleva tekstini käsittelee proteiinpatukoita, energiapatukat ovat sitten asia erikseen). 🙂

Tsekkaa, ettei hiilarit pompsahda proteiinimäärän yli

On proteiinipatukoita, joissa hiilihydraatin määrä on jopa kaksinkertainen proteiinin määrään verrattuna. Kysymykseni onkin, miksi niitä edes saa kutsua proteiinipatukoiksi😀 Ja kun vähän tutustuu ravintosisältöön, niin usein sokereitakin on proteiineja enemmän.

Tämä on silloin enemmän jo energia- tai välipalapatukka – tai karkki. Tässä mielessä olen vähän nipo, sillä en siedä kuluttajan harhaanjohtamista. Patukoita on markkinoilla paljon, aikaa niiden tarkasteluun on lopulta melko vähän. En halua, että joku ostaa hyvää uskoaan ”proteiinipatukan”, ja joutuukin tyytymään johonkin ihan muuhun. <3

Asiasta helppoa ei tee tietenkään se, että kaikki proteiinipatukkaa vähänkään muistuttavat välipalapatukat ovat proteiinipatukoiden kanssa hyvin usein samassa hyllyssä. Kuluttajan onkin itse tehtävä jonkinlaista etsivän työtä vertaillessaan proteiinipatukoiden sisältöjä. Itse olen seissyt ties kuinka monta kertaa ja kauemman aikaa hyllyn edessä ihan vaan tutkaillessa, että what’s going on. Näissä on kova opettelu, mutta työni vuoksi minua kiinnostaa. 🙂

 

On hyvä, että patukasta tulee vähintään tai yli 10 g proteiinia

Nyt kun proteiinin määrästä puhutaan, niin harvoin myöskään ostan patukkaa, jossa on yhdessä kappaleessa alle 10 g proteiinia. Naisen keho hyödyntää noin 15-20g proteiinia kerralla ja miehen keho 25-30g, joten noin 20 g hujakoissa liikkuvat proteiinit per patukka ovat itselleni todennäköisin valinta.

Ja kuten jo todettu: kaikki on tyhjää parempaa, vaikka patukassa olisikin 10 g tai alle protskua.

4. HIILIHYDRAATIT, SOKERIT JA MAKEUTUSAINEET

Viitaten äskeiseen kohtaan, tsekkaan myös hiilihydraattien ja makeutusaineiden määrän.

Itselläni ei ole intressiä syödä lisättyä sokeria, etenkin kun se patukoissa on usein jonkun sortin teollisuussiirappina tai vastaavaa. Huom! Näitäkin menee – en tässäkään ole nihilisti, sillä joskus valitsen patukan siksi, että se vaan on vietävän hyvän makuinen.

 

Patukoissa käytetyt sokerit

Useimmin käytetyt makeutusaineet, joita patukoissa käytetään ovat tavallinen sokeri: sakkaroosi (ruokosokeri), fruktoosi (hedelmäsokeri), glukoosi (rypälesokeri), laktoosi (maitosokeri) ja maltoosi (mallassokeri) sekä sokerialkoholit: maltitoli, sorbitoli, mannitoli, isomalto, xylitoli ja laktitoli.

Lisäksi nykyään näkee makeutukseen käytetyn myös erytritolia. Erytritolia löytyy luonnossa pieninä määrinä joissain hedelmissä ja sienissä, ja se valmistetaan teollisesti vehnä- tai maissitärkkelyksestä.

Steviaa näkee myös paljon. Sitä uutetaan makeastevia-kasvin lehdistä.

Lisäksi monista patukoista löytyy sukraloosia, joka on energiaa sisältämätön makeutusaine, ja sitä saadaan klooramalla tavallista sokeria (sakkaroosia).

Yleisesti vältän patukoita, joissa on sokerisiirrappeja, kuten fruktoosi- tai glukoosisiirappia.

 

FRUKTOOSISIIRAPPI ei ole sama, kuin hedelmien mukana tuleva fruktoosi. Fruktoosisiirappi valmistetaan maissista ja sitä käytetään parantamaan elintarvikkeen koostumusta (sakeuttaja).

Samaan tarkoitukseen on GLUKOOSISIIRAPPI, joka valmistetaan vehnästä (puhutaan myös tärkkelysmakeuttajasta). Eli ilman kyseistä siirappia patukat ja makeiset olisivat kiteisempiä ja kovempia.

 

Joissain patukoissa näkee vilahtavan myös sanan DEKSTROOSI. Tunnetaan myös maissisokerina. Dekstroosi on yksinkertainen hiilihydraatti jolla on korkea (138) glykeeminen indeksi, eli se nostaa verensokeria nopeasti.

Erilaisilla sokereiden ja siirappien yhdistelmien käyttämistä tuotteissa perustellaan sillä, että niillä voidaan vaikuttaa tuotteiden rakenteeseen, väriin, makuun ja säilyvyyteen.

5. AINESOSALUETTELO

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, lempihupini: ainesosaluettelon skannaus. Tässä oikeastaan kulminoituu koko idea postaukselleni.

Oletteko koskaan pistänyt merkille, kuinka monta eri ainesosaa jokin proteiinipatukka on syönyt? Oma nyrkkisääntöni on mahdollisimman lyhyt listaus ainesosista. Tähän pyrin, mutta joskus tulee ostettua sellaisia ”sekundääripatukoita”, että niissä ei varsinaisesti olla menty terveys edellä – ja se on ihan ok vetästä niitäkin silloin tällöin – elämä on!

Karrikoidusti mitä lyhyempi lista, sitä vähemmän höttöä. Hötöllä käsitän mm. teolliset lisä-, maku- ja sidosaineet. Tottakai proteiinipatukka on aina jonkin asteen teollinen luomus.

 

Jos et osaa lausua jotain ainesosaa jätä patukka hyllyyn??

Mieleeni juolahti eräs kauan aikaa sitten lukemani blogipostaus, jonka mukaan proteiinipatukan valintaperusteena kannattaa käyttää seuraavaa ohjenuoraa: ”jos et osaa sanoa ainesosaluettelon jotain sanaa ääneen, niin älä valitse patukkaa”. Voi ei, muru!

Tämä on tavallaan kiva ajatus, mutta otetaan esimerkkinä ISOMALTO-OLIGOSAKKARIDI. Saattaa olla (?) vaikea lausua – ainakni lennosta kiireessä. 😀 Näitä vastaavia “vaikeita” sanoja näkee paljon ainesosaluetteloissa.

Isomalto-oligosakkaridi prebioottinen ja makeahko kuitu.

Prebiootit ovat ruoassa olevia sulamattomia ainesosia, joita elimistö ei pysty suoraan käyttämään hyödyksi, mutta jotka stimuloivat hyödyllisten bakteerikantojen kasvua ja toimintaa. Edellisen lisäksi prebiootteihin lasketaan ainakin OLIGOFRUKTOOSI (no nyt on vaikea!) ja INULIINI. Nämä kaksi ovat vesiliukoisia kuituja, ne koostuvat sokerista ja ovat siten HIILIHYDRAATTEJA. Koska ne eivät sula elimistössä, niin monelle ne saattavat aiheuttaa suolistossa käymisensä seurauksena suolistovaivoja = ilmavaivoja.
Laitan oheen vielä muutaman patukkakuvan ”inhokeistani”. Ne jäävät minulta hyllyyn, sillä en lähtökohtaisesti diggaa niiden ravintosisältöä tai ravintoarvoja.

 

proteiinipatukkaa
Tsekatkaa huvikseen ensi kerralla kaupassa ollessanne näiden patukoiden aineisosaluettelo.

 

 

proteiinipatukkaa
Näistä ei oikein ole mitään hyvää sanottavaa. Nutraminon peanut caramel on ihan ok maku (vähän teennäinen). Nuo Delight-patukat ovat sellaisia, että mieluummin samalla terveys- ja kalorihinnalla ostaisin jo DaCapon tai Pätkiksen. 😀

 

Seuraavassa tekstissäni kokoan omat suosikkini proteiinipatukoista – ne terveellisemmät ja epäterveellisemmät. 🙂

Tämä aihe tuli viime viikon snäppitoiveena, joten nostin sen taas tulille. Kysykää ja kommentoikaa, jos jokin on jäi mietityttämään!

 

 

Mukavaa viikon alkua, herkkusuut!
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Lepopäivä | Onko yrittäjällä lepopäiviä – lue mun top-3 palautumiskeinot!

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3