Lihottaako stressi?

STRESSI LIHOTTAA? | PSYKOLOGISET TEKIJÄT: SYÖMINEN

Stressistä jutellessa asiakkaideni kanssa tulee hyvin usein keskusteltua siitä, kuinka stressi aiheuttaa keskivartaloon lisätavaraa. On hankala sanoa, onko nimenomaan stressi tuonut vyötäröön lisää (hormonaalinen vaikutus) vai onko taustalla psykologiset tekijät (stressin aiheuttaman syömiskäyttäytymisen muutos).

Käytännössä tätä voit selvittää hieman tarkastelemalla omaa tämän hetkistä elämänrytmiäsi, arjen kuvioita sekä syömistottumuksiasi.

Me ihmiset nimittäin olemme erilaisia: stressaantuneena sinulle saattaa kertyä painoa lisää, koska saatat esimerkiksi syödä tunteisiisi siirtääksesi jotain epämiellyttävää tunnetta.

Tai sitten saatat sen kummemmin miettimättä vähentää syömistä, koska ei vaan maistu.

 

stressi

 

Joskus taas stressaavina kausina voi käydä niin, että ei ole samalla tavalla aikaa kokkailla, tehdä eväitä tai käydä syömässä. Tai aikaa oikeastaan on, kun sitä järjestää – mutta energiaa ei välttämättä.

Aina ei kuitenkaan huvita järjestää aikaa. Täysin ymmärrettävää. #inhimillinenote

Stressaantuneena nimittäin ei aina jaksa syödä ”oikein”.

Voidaan toki myös kysyä: tarvitseeko aina syödäkään oikein? Olen sitä mieltä, että ei. 80/20 -periaate toimii vallan mainiosti. Elämä on ja rokatessa roiskuu! <3

Stressaavina kausina saattaa kuitenkin käydä niin, että skippailet aterioita ja välipaloja (koska et kerkiä syödä tai et priorisoi ruokataukoja), jolloin nälkä iltaa myöten kasvaa. Ja illalla sitä sitten voisi vetäistä vaikka pienen kylällisen pikku-ukkoja (sillai suklaalla, sipsillä, leivällä ja juustolla, kekseillä ja oikeastaan ihan millä hyväskällä vaan valeltuna). 😀

Tai jos ei pikku-ukot maistu, niin yleensä suustaan voi bongasta harkitsematta sinne sujahtaneena jotain äkkimakeaa tai suolaista/rasvaista. Tällöin energiaa saattaa hulmahtaa koneeseen melkoisesti kertalaakilla.

Mut hei: näitä sattuu. Ja monelle. Et ole yksin. <3 Nyt on vain tärkeintä, että saat jonkin punaisen langan touhuun ja voit henkisesti ja fyysisesti hyvin saaden tasattua stressin tuomia muutoksia ruokailuissasi.

On hyvä myös huomata, että stressaantuneena nukkuu huonommin. Huonounisuus liittyy stressihormoni kortiosolin lisääntyneeseen eritykseen. Kortisolista lisää alla.

Väsymys on omiaan lisäämään vettä kiukaalle, sillä aivomme haluaa serotoniinia ja sitä se saa jostain makeasta mielihyvää tuottavasta ruoasta.

 

stressi

 

Miten sinä muuten koet stressin? Tunnistatko edellisestä itseäsi vai miten sinulla vaikuttaa stressi? Koska kuten sanottu, olemme erilaisia. <3

 

STRESSI LIHOTTAA? | HORMONALISET TEKIJÄT: KORTISOLI

Kun stressitasot ovat koholla, niin keho varastoi rasvaa herkemmin.

Kortisoli on stressihormoni, joka saa kropan varastoimaan rasvaa. On hyvä huomata se, että sopiva määrä stressiä saattaa auttaa painonpudotuksessa. Liiallinen stressi sen sijaan ei.

Myöskään hetkittäiset ja lyhyet stressipätkät eivät paljoa hetkauta tässä mielessä. Pitkittyneenä stressi alkaa olla jo painonkin kannalta merkitsevä. Mikä siinä kortisolissa sitten oikein on?

Kortisoli on itseasiassa elintärkeä hormoni. Sen lisäksi, että se estää verensokeriasi putoamasta liian alas se myös vapauttaa kehosi lihaksista ja rasvakudoksesta energiaa mahdollista haastetilannetta varten (taistele tai pakene -reaktio).

Kortisoli voi myös vähentää T3-kilpirauhashormonin määrää elimistössä. Sillä on siis vaikutusta kilpirauhasen toimintaan. Kilpirauhasen vaikutus elimistösi kulutukseen on jopa 40%.

Ajattelepa, kun tuon perhosen muotoisen ja noin 20 grammaa painavan rauhasen toiminta häiriintyy. 🙂

 

stressi

 

Sanottakoon vielä, että pitkittynyt stressi ei suoraan aiheuta kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ennemminkin se ensin hidastaa aineenvaihduntaa. Siksi stressaavina aikoina kannattaa panostaa myös lepoon – ethän halua homman kroonistuvan. <3

Kortisolihormoni vaikuttaa myös kehon testosteronitasoihin. Vaikka testo tunnetaan mieshormonina, niin myös naisten kehossa sitä erittyy. Testosteronin vaikutus aineenvaihduntaan (eli kokonaiskulutukseen) on yleensä 5-10 % luokkaa.

Tämä on toki aika marginaalinen määrä, mutta voit kuvitella mitä tapahtuu, kun stressaantuneena ei jaksa/kerkiä liikkua, saattaa syödä jo lähtökohtaisesti vähän sinne päin, kilpirauhasella on omat bileet ja sitten vielä testo.

Tämä on siis aika kokonaisvaltaista eikä yhtä tekijää juurikaan voida osoittaa sormella.

Kun kortisolia erittyy liikaa, niin tiedetään sen myös heikentävän verensokerin tasaisuutta ja lisäävän insuliiniresistenssiä. Näillä saattaa siten olla omat kätösensä sopassa ja painon nousussa.

Stressaavina aikoina kannattaakin panostaa säännölliseen syömiseen, vaikka se haastavalta saattaa tuntuakin. Lisäksi nauti kasviksia, hedelmiä ja marjoja ja hyvälaatuisia rasvoja.

 

stressi

STRESSI | SYÖMISEEN LIITTYY NEGATIIVISIA TUNTEITA

Osittain hommaan vaikuttaa sympaattinen hermosto. Se on meidän aktiivinen hermostomme, eli sen ollessa hallitseva saamme asioita aikaan. Stressitilassa se on helposti ylivirittynyt.

Parasympaattinen hermosto on taas rauhoittava, se saa stressitasojamme alas.

Jos haluat lukea lisää hermostosta, niin olen sivunnut aihetta kirjoituksessani Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

Liikunta on ihanaa! <3

Mutta asiaan. 😀

Kun aivojesi sympaattinen hermosto jatkuvasti jyllää, niin sinulta katoaa voimavaroja. Uuvut. Uupuneena ei jaksa panostaa. Tämä muuten havaittiin meillä Suomessa tehdyssä Eliksiirit-tutkimuksessa (tässä tutkimuksessa ovat mukana Helsingin, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä Työterveyslaitos ja VTT).

 

Mitä tutkimuksessa huomattiin syömiseen liittyen oli se, että kaikkein stressaantuneimmat ihmiset saattoivat harventaa syömistään, mutta kun söivät niin söivät: kerran aloitettuaan syömistä on vaikea lopettaa.

 

Oletko itse huomannut samaa?

Mitä tutkimuksessa myös huomattiin oli se, että tunnesyöminen lisääntyi. Alakuloinen olo, riittämättömyyden tunne tai väsyminen aiheuttaa stressaantuneilla helposti ylensyömistä. Syöminen erityisesti liitettiin kielteisiin tunteisiin.

 

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että:

 

Stressaantuneella ihmisellä vähenee salliva asenne syömiseen. Kuvaan astuu kieltoja, rajoituksia ja sääntöjä tai pysyttelemistä tietyissä ruoissa.

 

Kuulostaako tutulta? Saatat joo ”sallia” itsellesi jotain hyvää, koska olet väsynyt ja kaipaat piristystä. Oikeastaan sana ”sallia” sisältää jo negaation, rajoituksen ja kiellon: olet jo lähtökohtaisesti ajatellut jonkun hyväskän syömisen olevan huono juttu, koska sille pitäisi olla jokin erityinen ”lupa”.

 

stressi

STRESSI | KOITAMME HALLITA SYÖMISTÄ

Minusta tässä piilee homman ydin. Hallinnassa. Kontrollissa.

Ja believe me, tiedän mistä puhun. Kontrolloin itse omaa syömistäni nuorempana, jopa liikaa. (Minun tarinastani lisää täällä.)

Syömisen hallinnan vaikeus on mielestäni juuri siinä, että yritämme hallita syömistä. Keskitämme energiamme väärään asiaan. Ennemminkin tulisi puhua tunteiden hallinnasta.

Syöminen on monelle usein reaktio johonkin tunneperustaiseen seikkaan.

Syömisellä on tänä päivänä aivan erilainen merkitys, kuin esimerkiksi silloin, kun ruokaa oli hyvin niukasti saatavilla ja se oli itse metsästettävä ja kerättävä. Näinä aikoina syöminen oli suoranainen primitiivireaktio nälkään ja eloonjäämisen turvaamiseen.

Tänä päivänä se on moniulotteisempaa, sillä tiedon ja teollisen taidon karttuessa ruoasta ja ruokailusta on tehty järjettömän iso numero. Jostain niin yksinkertaisesta asiasta ollaan saatu käsittämättömän monimutkainen.

Suurin syy tähän lienee valtaisasti kehittynyt terveydentilan optimointi.

Olemme paljon tietoisempia allergioista ja yliherkkyyksistä, gluteenin seurauksista suolistonukkaan, stressin vaikutuksista suolistoon, makeutusaineista, lisäaineista, syöpää aiheuttavista tekijöistä, unenlaadun vaikutuksesta koko ruoansulatusjärjestelmään, lihaskasvun ja rasvanpolton optimoinnista ja meille on muodostunut käsitys ”oikeasta” ja ”väärästä” syömisestä.

Hei. Ei ole oikeaa tai väärää syömistä.

Vaikka meillä on tietoa enemmän, kuin koskaan niin kykymme selvitä ja suoriutua ravitsemuksesta on heikentynyt. Komppaatteko?

Ei me tiedetä enää, miten sitä pitäisi syödä. Tai siis tiedetään, muttei tiedetä miten tehdä käytännössä.

Toki syömiseen liittyy paljon hyviä fiiliksiä ja sen ympärille rakennetaan juhlia ja get togehtereitä ystävien kanssa. Kuitenkin samalla siihen liittyy paljon negatiivisia tunteita: pelkoa, häpeää, noloutta, epävarmuutta ja jopa inhoa.

Miksi on näin?

Onkin tärkeää miettiä asiaa omalta kantiltasi: mitä stressi tuo sinulle? Mitä sinä siitä saat? Vastaako se niitä asioita, joita haluat elämältäsi tai elämääsi?

Jos kyllä, niin hyvä. Jos ei, niin mitä ja miten sinun pitää muuttaa?

 

Voi siis olla, että stressi lihottaa. Todennäköisesti niin tekeekin.

Mutta muista olla itsellesi myös inhimillinen ja unohda rajoitukset, kiellot ja ei-eit.

Syöminen on nimittäin myös mahdollisuus saada tilalle jotain positiivista:
terveyttä, hyvinvointia, parempaa unenlaatua, treenituloksia, energiaa ja päivittäistä jaksamista ja kepeämpää mieltä.

 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille,
x Kipa

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Kasvissyöjä ja vegaani | Parhaimmat proteiininlähteet

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3

KASVISSYÖJÄ JA VEGAANI | PARHAIMMAT PROTEIININLÄHTEET

KASVISSYÖJÄ | MINKÄ VERRAN JA MISTÄ LÄHTEISTÄ PROTEIINIA?

Mitä proteiininlähteitä kokoat ruokalautasellesi silloin, kun et syö punaista lihaa? Entä jos treenaat etkä syö punaista lihaa? Mitäs jos et syö punaista lihaa, mutta syöt kalaa? Miten sitten, jos olet vegaani?

Kauheasti kysymyksiä! 😀


Kasvikunnan tuotteiden proteiinipitoisuus saattaa tuottaa jollekin aina vähän päänvaivaa, joten avataan hieman omia ehdotuksiani ruokalautasellesi. 

Mikäli kaipaat tarkkoja määriä ruoka-aineista ja siitä, paljonko missäkin on proteiinia, niin suosittelen lämpimästi Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämää Fineliä.

Fineli on elintarvikkeiden kansallinen koostumustietopankki. Eri ravintoarvot ja -määrät ovat helposti löydettävissä elintarvikkeen tai ruoka-aineen nimellä hakemalla.

Alla olen koonnut hieman erilaisia proteiinivaihtoehtoja sinulle. Voit hyödyntää listauksia, vaikka et olisi kasvissyöjä tai vegaani – vaihtelu virkistää! 🙂

Mikäli et treenaa (tavoitteellisesti) tai käy aktiviisesti salilla, niin sinulle riittää 0,8-1,0 g proteiinia painokiloasi kohti.

Treenailijat ja salillakävijät voivat kahmia lautaselleen 1-1,8 g proteiinia per painokilo. Riittää. 🙂

kasvissyöjä

 

KASVISSYÖJÄ | HUOMIOI NÄMÄ RUOKAVALIOSSASI!


On hyvä huolehtia siitä, että proteiinikirjo on tarpeeksi laaja. Kasvissyönnin haaste nro 1 on se, mistä keho saa välttämättömät aminohapot eli proteiinit.

Haaste nro 2 on se, että kasvissyöjän täytyy yhdistellä sekasyöjää enemmän erilaisia (kasvi)proteiinin lähteitä. Tämä siksi, että keho hyödyntää kasvikunnan proteiineja heikommin, kuin lihasta saatavia proteiineja.

Aminohapoista 20 on välttämättömiä ihmiselle: tarvitsemme niitä. Miksi proteiinikirjo sitten kannattaa pitää laajana on se, että elimistö pystyy valmistamaan näistä 20 välttämättömästä aminohaposta yhtätoista. Yhdeksän siis pitää saada ruokavaliosta.

Mikäli sinulle maistuvat kananmunat ja maitotuotteet, niin niistä saat kaikkia välttämättömiä proteiineja. Mikäli ei, niin silloin kannattaa kiinnittää erityishuomio erilaisten proteiininlähteiden yhdistämiseen:

  • palkokasvit + vilja
  • palkokasvit + siemet/pähkinät
  • vilja + siemenet/pähkinät

 

 

kasvissyöjä

Palkokasveista valkkaa papuja, herneitä ja linssejä.

Viljoista valkkaa esim. vehnä, kaura, maissi, riisi, ohra ja durra.

Pähkinöistä esim. hasselpähkinä, saksanpähkinä, pistaasipähkinä, Macadamia-pähkinä, pekanpähkinä, parapähkinä ja manteli.

Siemenistä seesamin siemen, kurpitsansiemen, pellavansiemen, , auringonkukansiemen, kvinoa, hampunsiemen, chia-siemen ja granaattiomenan siemen.

Kun syöt monipuolisesti erilaisia proteiininlähteitä, niin takaat riittävän ja monipuolisen aminohappokoostumuksen lisäksi raudan, B12-vitamiinin ja sinkin saannista. 

Ohessa vielä listaus kasvissyöjän proteiininlähteistä:


– pähkinät
– siemenet
– linssit
– pavut
– herneet
– täysjyvätuotteet

– nyhtökaura
– härkis
– tofu
– erilaiset juustot (rasvaa 10-30%), muut maitotuotteet
– kananmuna
– soijarouhe

kasvissyöjä
Itseltäni löytyy kaapista Bethover B12. Vaikka olen sekaravinnon syöjä, niin syön hyvin vähän punaista lihaa. Siksi syön B12-vitamiinia lisänä.

 

KASVISSYÖJÄ JA LIIKKUVA NAINEN | TARVITSET ERITYISESTI B12 -VITAMIINIA, KALSIUMIA JA MAGNESIUMIA


Liikkuvalle naiselle suositellaan erityisesti laadukasta B-vitamiini- ja kalsium-valmistetta. Monipuolinen ruokavalio on totta kai a ja o, mutta liikkuessasi aktiivisesti kehosi tarpeetkin ovat erilaiset.

B12 -vitamiinia kannattaa suosiolla suosia, sillä sitä saa vain eläinperäisestä ruoasta. 🙂 B12 -vitamiini osallistuu veren puna- ja valkosolujen muodostukseen ja siksi sen puutos aiheuttaa anemiaa.

Kalsium auttaa lihasta supistumaan treenin aikana, joten siksi sitä on hyvä löytyä ruokavaliosta.

Edellisten lisäksi kannattaa panostaa laadukkaaseen magnesium-lisään, mieluiten sitraattimuodossa. Sitraatti imeytyy tehokkaammin.

Magnesium osallistuu moneen kehon toimintaan. Se edistää hermoston, immuunijärjestelmän ja lihasten toimintaa, rentouttaa lihaksia ja voit vähentää sillä myös kramppeja.

kasvissyöjä


KASVISSYÖJÄ | KUN SYÖT KALAA MUTTA ET PUNAISTA LIHAA


Kun syöt kalaa, mutta et punaista lihaa, niin valkkaa listasta esim.
– nyhtökaura
– härkis
– erilaiset juustot (rasvaa 10-30%), muut maitotuotteet
– soijarouhe
– tofu
– kalat
– pähkinät
– siemenet
– linssit

Viimeisimmät protskuhittiuutuudet, nyhtökaura ja härkis, ovat erinomaisia proteiininlähteitä.

Nyhtökaurassa proteiinia on noin 31 g/100g ja härkiksessä on 17g/100g. Nyhtökaura sisältää kauran lisäksi palkokasveja. Härkis koostuu härkäpavuista ja herneproteiinista.

kasvissyöjä


VEGAANI | TÄRKEIMMÄT PROTEIININ LÄHTEET

Mikäli noudatat vegaanista ruokavaliota eli et syö mitään eläinkunnasta peräisin olevaa (lihaa, kalaa, kananmunia, maitotuotteita tai niiden johdannaisia), niin tällöin sinulle sopivia kasviproteiinin lähteitä ovat:

– soijarouhe (tumma ja vaalea), soijapapu, muut pavut
– tofu
– nyhtökaura
– härkis
– pähkinät
– siemet
– kaurahiutaleet ja kuitupuuroseokset
– linssit
– tumma makaroni (esim. kaura- ja ruismakaroni)
– täysjyväviljat
– merilevä (nori)
– vehnänalkio

Edit.
Eräs lukija ihanasti kommentoi yhdessä Facebook-ryhmässä vegaanille hyviä vaihtoehtoja olevan myös tempeh, seitan, kikherneet sekä oumph. (Toki nämä ovat vegetaristille ja sekasyöjälle hyviä yhtä lailla.)

Quornia taas erään toisen lukija mukaan löytyy nuggetteina vegaanisina!

Kiitos teille, tarkkasimmut! Pus!


kasvissyöjä

Kysy ja kommentoi vielä, mikäli sinua askarruttaa jokin tai jokin olennainen tiedonjyvänen puuttuu. <3

Toivottavasti sait lisäidiksiä ruokalautasellesi, olit sitten sekasyöjä, kasvissyöjä tai vegaani – tai jotain sieltä välistä! 🙂

Ihanaa päivää kaikille,
x Kipa

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Body Positive | Minun tarinani (häiriintyneestä) kehonkuvasta

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3

Body Positive | Minun tarinani (häiriintyneestä) kehonkuvasta

Kaikkein hirveintä, mitä mulle voisi tapahtua olisi sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Koska silloin lihoisin. Silloin en pystyisi liikkua (=kuluttaa kaloreita). Silloin kaikki mitä söisin lihottaisi.
Kipa 16 v.

Olin 16-vuotias, kun asuin kuusi viikkoa englannissa perheessä, jossa perheen äidillä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Tunteet heittivät myrskyä hänellä päivittäin. Hänen fiiliksensä vaihtelivat painon mukaan, sillä paino vaihteli päivästä toiseen. Hän oli aina ennen ollut hoikka.

Aina ennen kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Eräänä iltana kuulin hänen huutavan itkua miehelleen hänen käytyään vaa’alla. Edellisenä päivänä hän oli syönyt 2 rasvatonta ja sokeritonta jogurttia, 1 kananrintafileen, salaattia ja kauhallisen riisiä sekä 500 g kirsikoita ja hänen painonsa näytti puoli kiloa enemmän.

Lihomiskammoisena minä ajattelin, että kaikkein hirveintä olisi sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Lihoisin.

Miksi teen sitä mitä teen ja kirjoitan siitä, mistä kirjoitan?

Mistä olen kekkassut ajatuksen #inhimillinenote?

Mikä on minun tarinani? Haluan jakaa osan minua teille. <3

 

BODY POSITIVE | VÄHÄN PULLEA TYTTÖ

En ole aina ollut tyytyväinen kehooni. Kaikillehan tulee varmasti se aika jossain vaiheessa, että jokin kohta kehossa ei miellytä. Joillain se näkyy lievempänä ja joillain se menee ääripäähän.

Pelasin nuorempana fudista 11 vuotta. Olin kentällä kone. Jaksoin 3 matsia peräkkäin turnauspäivinä. Olin hiton nopea. Olin määrätietoinen luupää. Jos päätin, että minusta topparina kukaan ei mene ohi, niin kukaan ei todella mennyt ohi.

Olin siis kuusi ja puoli vuotiaasta asti urheilullinen. Identiteettini rakentui teininä paljon sen varaan: se oli se, missä minä olin hyvä. En kokenut olevani missään muussa niin hyvä.

 

body positive

Koulussa olin keskivertoa. Olen aina ollut kasin oppilas. Paitsi liikunnassa. Olen aina saanut vain kymppejä ja kiitosta.

Lukion ekalla fudis loppui, koska jengimme hajosi. Ikähajontaa oli liikaa.

Olisin voinut jatkaa HJK:n naisiin, mutta hommasta olisi tullut niin vakavaa. Eikä naisfudiksessa menestyminen ei ole ihan itsestään selvää, joten toinen vaihtis oli opiskella itselleen kunnon koulutus.

Valitsin koulun fudiksen sijaan.

Jäin jotenkin tyhjän päälle. Kaikki lähti, koska niin suuri siivu itsestäni lähti. Mitä mä nyt teen?

 

Kuka mä nyt olen?

 

Mä en ollut enää sitä, missä olin parhaimmillani. Mä en voinut enää toteuttaa itseäni siinä, mikä oli ollut osa mua 11 vuotta elämästäni.

Identiteettipakka hajosi.

Jo fudisaikaan viimeiset pari vuotta alkoi tiimissämme jokin outo buumi: useammat tytöt vain hoikistuivat. Lopettivat syömästä.

Minä en. Tykkäsin syödä. 🙂 Tosin tunsin sisimmässäni pientä pakotetta laihtua. Sillä sai siihen aikaan paljon huomiota ja kommentteja, huomasin. ”Ootpa sä laihtunut! Siis vitsi sä oot laihtunut, mäki haluan!”, joukkuetoverit huutelivat toisilleen.

Sitä ihannoitiin, joka oli hoikistunut.

Samaan aikaan kotoa tuli painetta, sillä vain hoikat ihmiset pärjäävät: koska he ovat tehokkaita ja aikaansaavia he eivät kerkiä syödä. Ylipaino on laiskuutta ja laiskuus on tuomittavaa. Riittämätöntä.

Karkit olivat suoraan helvetistä, sillä karkit lihottavat. Lihavuus on tuomittavaa.

Opin syömään karkkia salaa. Enhän halunnut olla riittämätön. Enkä halunnut, että minua tuomitaan.

 

body positive

 

Oli hiihtoloma ja olimme Suomulla laskettelemassa isäni ja ystäväni kanssa. Ystäväni oli hänkin laihtunut tosi paljon ja omalla tavalla ihannoin sitä. ”Miksi minä en pysty tuohon? Miksi minä en pysty olla syömättä?”

Minä tarvitsin uudet housut ja kävimme sillä reissulla ostamassa sellaiset. Tuskailin pukukopissa jalkojeni kokoa. Housut kiristivät, mutta toisaalta ne olivat tosi ihanat. Inhosin pieniä ylimääräisiä kilojani, joskin housut ostettiin.

Mutta kyllä mä tiesin, että en ollut hoikka.

Samana iltana pyörin peilin edessä kaverini kuunnellessa musiikkia alakerrassa ja kysyin vanhemmaltani, ”olenko minä pullea?”

Sain vastaukseksi ”no oot sä vähän”.

(Piti ottaa strateginen kirjoitustauko, sillä purskahdin juuri itkuun. On ihanaa itkeä! <3)

BODY POSITIVE | MÄ EN HALUNNUT OLLA ENÄÄ PULLEA

Mä päätin siltä seisomalta, että kukaan ei sano mua enää ikinä pulleaksi. Kyllä mä tiesin, etten ollut superhoikka. Toisaalta olen aina ollut vahva. Urheilullinen. Toisaalta tykkäsin kyllä myös syödä. 😀

Kun fudis loppui piti keksiä jotain muuta. Aloin juoksemaan. Siihen kylkeen vähensin syömistä. Huomasin, että tässähän laihtuu!

Aloin juoksemaan nilkkapainot jaloissa. Juoksin myös talvella, kunnes into hommasta meni kun pakotin itseni jäätävällä pakkasella juoksemaan puntit jaloissa ulos. Reisiä kangisti ja pisteli, keuhkoja piiputti se kylmyys.

Treenasin omassa huoneessani ja kodin alakerrassa. Bongasin kaapista Cindy Crawfordin jonkun kiinteytysvideon. VHS:n kulta-aikaa. 🙂 Puuhastelin sen tahtiin.

Joskus treenasin huoneeni lattialla lihaskuntoliikkeitä. Se oli aika tylsää.

Piti keksiä jotain muuta. Löysin erään kuntokeskuksen, itseasiassa Esport Centerin. (Hassua, että vuonna 2008 aloin ohjaamaan siellä. 🙂 ) Aloin käymään trimmissä. Se oli ”kivaa”, koska siinä kului kivasti kaloreita.

Jos ei treeni ollut tehokasta ja kuluttanut, niin se oli ajanhukkaa.

Tein trimmiä päivästä päivään, pakotin itseni treenaamaan. Jos en treenaisi, lihoisin. Kerran olin niin väsynyt, että itkin polkiessani ylämäkeä matkalla treenaamaan. Olin niiiin väsynyt. En olisi halunnut mennä treenaamaan. En olisi millään jaksanut.

Pakotin itseni silti.

Muutoin olisin lihonnut ja olisin ollut laiska.

Kuulin mielessäni sanan pullea. Poljin kahta kauheammin. Ja itkin.

body positive

BODY POSITIVE | KUN SYÖMISESTÄ TULEE HÄIRIÖ

Elin pitkään sumussa. Yksi asia johti toiseen. Syömättömyys johti ahmimiseen, ahmiminen vatsan tyhjentämiseen. Olen todella pitkään vaiennut syömishäiriötaustastani. Viimeisen vuoden aikana olen saattanut sanoa siitä jollekin.

Mutta kyllä, minulla on ollut bulimia. Oli viisi vuotta.

Miksi en ole kertonut siitä?

Ajattelin aikoinaan, että kertoessani siitä kerron heikkoudestani. Siitä, kuinka minä en ole osannut tehdä paremmin. Kuinka sekaisin olen ollut, kuinka hukassa olen ollut.

Ja minut kun on kasvatettu olemaan vahva. Itkeä ei saa. Kipuja on vähätelty. Kouluun mennään, koska opiskelu ennen kaikkea huolimatta pienestä kuumeesta. Hoikkuudesta oli tullut uusi identiteettini.

Ja siitä mainittiin minulle: oletpa sä hoikka! Ahjes, vettä myllyyn. 😉

Opin tosi hyvin suorittamaan liikuntaa. Liian hyvin. Treenasin 5 vuotta orjallisesti sykemittarin kanssa, jotta tiesin tarkkaan kulutetut kalorit. Jos sykemittari jäin jostain syystä kotiin, treeni oli pilalla.

En itseasiassa voinut mennä treenaamaan! Koska sitä ei olisi tapahtunut, sillä en tiennyt kulutustani.

Jos ennen identiteettini oli urheilija, atleetti, niin 23-vuotiaaksi asti se oli hoikka. Halusin pitää siitä kiinni. Luulin syömishäiriötä kaverikseni. Meillä oli yhteinen salaisuus.

Ei. Ei syömishäiriö ollut ystäväni. Eikä se ollut salaisuus, kyllähän sen näki. Luulin kuitenkin, että minulla on kontrolli hommaan. Että minulla on valta. Että minä olisin se vahva, koska minä olen pysynyt hoikkana. Muu on heikkoutta.

Minä hanskaan tämän. Minulla on tähän kontrolli.

Ei ollut. Kyllä häiriintyneellä syömiskäyttäytymisellä on kontrolli sinuun. Välillä, kun mietin niitä aikoja mietin yhä, että miksi. Miksi minä tein niin?

Tein niin, koska en ollut kehooni tyytyväinen. Edes hoikimmillaan. Oikeasti ajattelin, että minusta ei ole mihinkään tässä maailmassa, jos en ole hoikka. Kyllä muut saivat olla minkä kokoisia tahansa. Kadehdin samalla heitä, jotka elivät ”niin normaalisti”.

Ilman rajoitteita. Ilman sääntöjä ja kurinalaisuutta. Samaan aikaan olin itsestäni ylpeä, sain kontrolloitua tiukasti jotain.

Ja koko ajan olisi pitänyt saada jotain pois: olisi pitänyt olla hoikempi. Punnitsin itseni joka päivä. Jos oli tullut grammaakaan lisää, niin seuraavana päivänä piti kiristää tahtia. Treenata lisää.

Hassua, että samalla tiesin olevani liian hoikka.

Ristiriitaisten tunteiden määrä ja ajatusten kaaos. Kaikki se oli omiaan lisäämään kontrollin tarpeen määrää.

Hassuinta koko touhussa on se, että luulin itseni olleeni voimaantunut. Mulla on tää homma hanskassa! Totuus on, että se oli raskasta ja hanskat oli hukassa.

Niin sairaan raskasta. Jokainen päivä on taistelua, koska päivällä ei saa syödä ja aina saa olla pelkäämässä milloin ”repsahtaa”.

Illalla sitten kotona odottavat tutut turvaruoat. Jes.

body positive

BODY POSITIVE | KUN VIHDOIN MYÖNNÄT OLLEESI ITSELLESI LIIAN ANKARA

Oli kesäilta. Taas yksi niistä kauan odotetuista illoista, jolloin saan olla kotona ja toteuttaa itseäni: syödä. Kun päivällä kontrolloi syömistä ja illalla antaa luvan, siitä tulee helposti pinttynyt tapa. Iltahetkestä tulee turva: nyt minä saan luvan syödä eikä kukaan näe tai tuomitse sitä.

Jos kukaan ei näe, minun ei tarvitse hävetä. Minun ei tarvitse hävetä sitä, että olen inhimillinen ja tarvitsen ruokaa.

Sinä iltana halatessani pää ja silmät turvoksissa vessanpönttöä vatsan krampatessa näin äitini kasvot. Ne moittivat minua tiukalla äänen sävyllä: ”tyttö sinun pitäisi pärjätä paremmin”.

Silloin tajusin.

En halua tehdä tätä enää. En halua elää sellaista elämää. Haluan rakastaa itseäni ja kehoani, en torua tai torjua sitä.

Ymmärsin, millä tavalla lapsuuteni oli vaikuttanut minuun. Älkää käsittäkö väärin, minulla on maailman parhaimmat vanhemmat ja lapsuuteni oli hieno.

On vain asioita, jotka niin helposti syöpyvät nuoren naisen mieleen. En syytä ketään – se ei ole ratkaisu eikä auta ketään tai mitään. En syytä edes itseäni.

Halusin oikeasti pärjätä paremmin. Halusin oikeasti voimaantua omassa itsessäni. Halusin siitä kierteestä eroon. Lopullisesti.

Vuodet olivat upea matka omaan itseeni. Ne tekivät minusta sen, mikä olen tänään.

Vaadin silloin itseltäni niin paljon. Vaadin olla hoikka, tehokas ja pärjäävä. Samaan aikaan olisi pitänyt olla terve, itsevarma ja hanskata oma elämä.

Nämä vaatimukset eivät olleet tasapainossa. En ollut edes saanut niitä balanssiin, koska ruoan ajatteleminen oli vienyt niin paljon tilaa elämässäni. Sisälläni oli kaaos.

Toisaalta tilaa elämästäni vei se, etten ollut halunnut kohdata itseäni: en halunnut tunnustaa itselleni, että minä teen virheitä. Minä olen inhimillinen olento, joka ei voi kontrolloida kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. 

On joskus vaan luotettava siihen, että kaikki tulee olemaan hyvin.

Ja niin minä tein. Lupasin itselleni luottaa itseeni. Lupasin itselleni luottaa prosessiin.

Lupasi luottaa siihen, että annan itselleni rakkautta.

Lupasin keholleni olla parempi ystävä ja pitää siitä parempaa huolta.

body positive

Halusin jakaa teille minun tarinani, koska sillä on syynsä miksi kirjoitan tiettyjä asioita ja tietyllä tavalla. #inhimillinenote -ajatukseni on syntynyt syystä.

Haluan myös kaikkien ymmärtävän sen, että ihmiskeho on hieno ja upea koneisto. Se ei ole vihollinen, vaan elämänkumppani. Se on porttisi tähän maailmaan, jolla kosket, koet, tunnet, kuulet, haistat ja maistat asioita.

Aarrearkku, johon keräät kokemuksia, opetuksia ja hienouksia.

Kehosi on ansainnut sen, että rakastat sitä sellaisena, kuin se on. Se on nimittäin täysin syytön siihen, millaisia päänsisäisiä ajatuksia sinulla on.

Ajatuksesi eivät ole sama, kuin kehosi.

Tämä on myös syy, miksi valmentajana ja ryhmäliikuntaohjaajana haluan liikuntaelämyksen asiakkailleni olevan kiva ja positiivinen elämys. Liikunnan pitää tuoda energiaa, ei viedä sitä.

Haluan, että tunneillani jokainen kokee pystyvänsä treeniin eikä mieti kaloreita tai kulutusta. Vaan hauskanpitoa, energiaa ja hyviä viboja.

Haluan, että jokainen nauttii ajastaan oman itsensä kanssa eikä murehdi hetkeäkään sitä, etteikö kuuluisi joukkoon.

Tämän vain halusin kanssanne jakaa.

Kiitos, kun luit. <3
x Kipa
#inhimillinenote

PS.
2012 vuoden lopussa minulle puhkesi kilpirauhasen vajaatoiminta. Kolmessa kuukaudessa painoni nousi 6 kiloa ja minulta hävisi kaikki energia liikkua. Voin sanoa, että se on ollut yksi parhaimmista asioista, mitä minulle on tapahtunut. Kyseinen aika oli uskomaton matka omaan kehooni ja ajatuksiini. Vaikka se joskus oli pahin pelkoni se ei ole sitä enää – se oli suuri lahja. <3

LUE MYÖS:

Henkinen kasvu | Tytöstä naiseksi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3