Saako luvan olla lihava PT | Tarvitaanko ulkonäköön lupa?

Lihava PT | Saako PT olla lihava?

Olen henkilö, joka ei yleensä lähde pinnalla olevaan keskusteluun ja kirjoitteluun kommenteillani tai kirjoituksillani mukaan. Tällä kertaa lähden, en tiedä miksi. Tai tiedänpäs. Minua hermostuttaa, kun puhutaan koko ajan siitä, että ”saako PT olla lihava”. Saako PT olla ylipainoinen? Läski? Pullukka? Ja mitä näitä nyt on.

Miksi tämä hermostuttaa?

Koska mistä tuli ajatus, että kenenkään pitää pyytää lupaa olla ylipainoinen? Tai vastaavasti normaalipainoinen? Tai hoikka? Ruskeatukkainen? Sinisilmäinen? Lyhyt? Pitkä? Mies? Nainen?

Mistä on siis tullut ajatus, että ylipainoon tulisi pyytää lupa? Aiheen muotoilu suoraan sanottuna ihmetyttää minua. Ymmärrän, mikäli teini-ikäisen kasvatukseen kuuluvat kotiintuloajat. Silloin tällöin, kun aikarajat ylittyvät pyydetään kotoa lupa olla pidempään poissa. Ymmärrän, että alaikäisen nuoren vanhempien on pyydettävä kirjallinen lupa lapsensa koulusta poissaolemiselle.

Kun tavaroita otetaan lainaan kysytään lupa. Kun käytetään toisten takapihaa omaan käyttöön kysytään lupa. Kun pyydetään jotain tanssimaan kysytään ”saanko luvan”. Jne.

Lihava PT? Se, että sallitaanko PT:lle ylipainoa puhuttaa nyt kohta jo miltein maitotuotteiden ja gluteenin lailla. Herättää siis tunteita.

Yksi tunne, joka tätä ”saako”-keskustelua leimaa on negatiivisuus. Arvostelu. Ammattitaidon kyseenalaistaminen ulkonäön perusteella. Enkä halua kirjoittaa tekstiäni arvostelevasti etenkään heitä kohtaan, jotka todella haluavat PT:nsä olevan ”hyväkuntoinen”.

Kaikilla saa olla mielipiteensä (!) eikä nyt olla arvostelemassa mielipiteitä. Arvosteluun minulla ei ole oikeutta. Minun kysymys onkin tämä: tuoko keskustelu PT:n ulkonäöstä mitään konkreettista lisäarvoa? Viekö se oikeasti mihinkään? Tai kysytääns näin: mihin se oikeastaan vie?

Ja vielä kiinnostaisi tietää millainen PT sitten on oikea”sallitunlainen” tai ”oikeanlainen” PT?

 

lihava pt

”Luvanvaraista toimintaa!”

Noh – nyt kun kysytään, että saako PT olla jotain haluaisin seuraavaksi tietää, kuka tämän luvan antaa? Kuka on oikeutettu antamaan ihmisille ulkonäköön ja olemukseen liittyviä lupia? Tsekkasin huvikseen Poliisin Lupapalveluiden yhteispisteet. Ei löytynyt sieltä.

Olenko ainoa, joka ihmettelee miksi tästä niin paljon keskustellaan. Mitä ajatuksia teillä on? Miksi meidän ihmisten pitää aina arvottaa asioita ja leipoa näitä eipäs-juupas -keskusteluita. Milloin opimme, että on monenlaista hahmoa ja tallaajaa eikä PT:t muodosta poikkeusta?

Ja nyt kun keskustellaan siitä, mitä PT saa tai ei saa olla, niin haluaisin muistuttaa, että PT ei muuten edes yritysmaailman termein ole luvanvaraista toimintaa. Omaa henkilökohtaista valmentajaansa hankkiessa vastuu on kuluttajalla: ostajan pitää olla tarkkana, koska kyseessä ei ole luvanvarainen ammatti.

Eli kuka tahansa voi kutsua itseään personal traineriksi. (Sen sijaan Koulutettu personal trainer -nimikettä ei saa käyttää, kuin varsinaisen koulutuksen käynyt PT.)

Että se siitä lupakeskustelusta. Näin alkujaan.

 

Lihava PT | Uskottavuus on mielipide

Huh. Helpottaa jo vähän. Kiitos ja anteeksi, että saan avautua. Mistä ajatukseni koko tekstille lähti on siis jonkinmoisen luvan myöntäminen: lihava PT – saako PT olla lihava.

Mielestäni täysin eri asia keskustella uskottavuudesta, kuin siitä saako jollekin olo- tai ulkomuodolle olla lupa. Se, onko jokin ihmisen mielestä uskottavaa vai ei perustuu mielipiteeseen. Ja tästä on vähän haastava lähteä vääntämään: joku haluaa PT:n, joka on tikissä. Joku haluaa PT:n, joka on helposti lähestyttävä, eikä välttis niin tikissä.

News flash: on hyvä olla kaikille kaikkea.

Joku haluaa PT:n, joka tietää mitä konkreettisesti on jojo-laihduttajan maailma. Joku hakee PT:n tämän ”selviytymis-” tai inspiroivan elämänkokemuksen vuoksi. Joku löytää PT:stään tarkat fitness-ruokavalio-ohjeet ja saliohjelmat, toiset kaipaavat vain sauvakävelyseuraa.

On totta, että personal traineriksi kehittyy myös oman kehon tuntemuksen kautta. Jos ei PT liiku, ei kehon tuntemus ole välttämättä vahvin mahdollinen. Mutta valmennukseen voi liittyä muutakin, kuin ulkonäkö tai treeni: monille valmennettaville valmennukseen liittyy henkinen tuki. Se, että joku kulkee matkaa heidän kanssaan ja jollekin voi raportoida tekemisiään. Joku, jolle purkaa fiiliksiään. Joku, jolle on ”vastuussa tekemisistään”.

 

lihava pt

 

Lähtökohtaisesti asiakashan on se, joka päättää palkkaako PT:n vai ei. On ihan toissijaista oikeastaan koko keskustelu siitä saako PT olla ylipainoinen, lihava, pyylevä, runsas, läski, whatever on lähtökohtaisesti vähän turhauttavaa. Siinä ei päästä juuta eikä jaata pidemmälle, sillä lopputulos on kuitenkin se, että mielipiteitä on erilaisia ja kaikille on hyvä olla kaikkea.

 

Joten rauhoitutaan ja nautitaan käsillä olevasta kesästä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. <3 Se, että joku toinen on jonkun kokoinen ei ole keneltäkään pois eikä toisaalta kotiinkaan päin.

 

Olette ihania,
Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Ihmeidentekijä | Miten taiotaan ihmeitä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

Ihmeidentekijä | Miten taiotaan ihmeitä?

Ihmeidentekijä | Viisasten neuvosto

Viime lauantaina meillä oli Yrittäjän ammattitutkintokoulutuksen itselleni selkeästi kiinnostavin ja antoisin koulutuspäivä. Aiheena oli kiireen ja stressin selätys sekä yrittäjän omien voimavarojen varmistaminen.

Meitä oli kouluttamassa Anja Kulovesi ja hän on kehittänyt työelämään kiireenkesytys-konseptin.

Iltapäivästä saimme superkivan pienryhmätehtävän! Saimme ryhmässämme pohtia, että jos saisimme kysyä ihan mitä tahansa ”Viisasten neuvostolta”, niin mitä kysyisimme. Kysymykset kirjoitettiin fläppipaperille. Sen jälkeen Anja tuli luoksemme toisen ryhmän fläppipaperi kädessään.

Seuraava tehtävänanto kuului jotakuinkin näin: ”Nyt ajatelkaa, että te olette suuri ja kaikkitietävä Viisasten Neuvosto ja saatte vastattavaksenne kysymyksen. Mitä vastaatte?

Levitimme sohvalle toisen ryhmän fläppipaperin ja paperilla luki kysymys:

 

miten taiotaan ihmeitä?

ihmeidentekijä

Ihmeidentekijä | Mikä ihme on ihme?

Viikonlopusta intoutuneena Googlettelin hieman, että miten ihme määritellään. Wikipedian mukaan se määritellään seuraavasti:

Ihmeeksi kutsutaan tavallisesta poikkeavaa ilmiötä, jonka aiheuttajana pidetään jumalallista hahmoa.[1] Arkikielessä ihmeenä voidaan pitää myös saavutettua tulosta tekniikassa, tieteissä, urheilussa jne.

Sivistyssanakirjassa määritelmiä oli useampia, mm.

1 Substantiivi a. yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma, jumalallinen tunnusteko

b. ihmetystä herättävä, hämmästyttävä esine tai asia, merkillisyys, erikoisuus, kumma

2. Adjektiivi ihmeellinen, kummallinen, merkillinen, ihmeteltävä

 

Ja kertaalleen ihme substantiivina:

1. tapahtumien kulku luonnonlakien vastaisella tavalla

2. hyvin harvinainen tai epätodennäköinen tapahtuma

3. ihmetystä tai hämmästystä herättävä asia

 

Itseasiassa nyt kun katsoo näitä määritelmiä, niin tekisi mieli miltein olla uskomatta ihmeisiin: yliluonnollinen, selittämätön, jumalallinen, erikoisuus, kumma, luonnonlakien vastainen, epätodennäköinen, hyvin harvinainen

Tiedättekö mitä? En silti suostu uskomaan, ettei ihmeitä voisi tehdä, taikoa tai toteuttaa. Koska arkikielessä me yleensä tarkoitamme ihmeellä suurimmaksi osaksi jotain sellaista, jolla on ehkä vähän utopistinen luonne, mutta se on mahdollista toteuttaa. Sillä kyllähän me kaikki tiedämme, että ihmisinä meidän ei tarvitse pystyä jumalallisiin tekoihin siinä merkityksessä, kuin esimerkiksi uskonto sen käsittää (esim. Jeesuksen tekemät ihmeet).

Me olemme ihmisiä. Mutta mahdollistaaksemme maailman mahdollisuudet itsellemme meidän tulee uskoa yksisarvisiin. Meidän on laajennettava ajatusmaailmaamme ”en pysty, en osaa” -moodista ”minä pystyn, minä osaan” -moodiin. Ja, kaverit, tämä on voimaannuttava ihmeteko – olla oman elämänsä mahdollistaja!

ihmeidentekijä

Ihmeidentekijä | Miten taiotaan ihmeitä?

Meidän viisasten neuvosto nyt sitten kokoontui ja mietti syviä viisauksia. Miten taiotaan ihmeitä? Tulimme vanhoina viisaina Vaka vanha Väinämöisinä siihen tulokseen, että ihmeiden taikominen vaatii viittä asiaa:

  1. Luota ja usko itseesi
  2. Ole itsellesi armollinen, hyväksy epäonnistumisen mahdollisuus
    – ota oppia tapahtuneesta ja hyödynnä siitä saatua tietoa
  3. Ei yksin, vaan yhdessä
  4. Avoin mieli, uteliaisuus

ihmeidentekijä

 

Näillä eväillä eteenpäin, ystävät! Viikkoa ja vuotta on vielä jäljellä – kerkiät taikomaan ihmeitä!

 

Rakkaudella,
Kipa
#inhimillinenote

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Muutosten vuosi 2017 | Koira tulee taloon

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

Muutosten vuosi 2017 | Koira tulee taloon

Muutosten vuosi 2017 | Perheenlisäys | Koira 

Kirjoitin tällä viikolla pikkuriipaisun tulevista häistämme elokuussa. Olisi kiva tietää, että ketkä kaikki ovat menossa tänä vuonna naimisiin? Ja aina on muutenkin tervetullutta kuulla millaiset häät teillä oli tai millaiset häät sinä haluaisit. Kertokaa, jakakaa – jeee!!

Noh, toki häät ovat yksi iso muutos. Tai tavallaanhan se ei muuta mitään parisuhteessa juurikaan: homma jatkuu aika lailla samaan tahtiin. On siinä kuitenkin aina oma fiiliksensä olla aviovaimo ja aviomies, kuin kihlattuja. 🙂

Toinen muutos on perheenlisäys, nimittäin koira. <3 Tulen aina muistamaan sen pelästyneen ilmeen Esportin fitness-vastaavan, Harrin, kasvoilla, kun ilmoitin jääväni kesällä ”äitiyslomalle”. 😀 😀 Harrin ilme ehkä vähän jopa kalpeni. Mutta siis täsmennyksenä: koira tulee taloon. <3

 

Koira tulee taloon | Ranskanbulldoggi

Jeee, olen niin fiiliksissäni – meille tulee RANSKIS! Tämä on jo useamman vuoden unelma, ja nyt siihen on enää puolitoista kuukautta. Puolitoista! Jee – come to mama. 😀

Ranskanbulldoggimme tulee olemaan niin siisti pallura, ettei mitään järkeä! Ruttupyllyn kuumottava odotus on jo alkanut ja tällä hetkellä tietoa tankataan joka suunnasta: seuraan Facessa ranskisryhmää, luen netistä oppaita ja kaverin suosituksesta hankin Tuire Kaimion kirjoittaman Pennun kasvatus -kirjan.

 

koira

Miksi ranskanbulldoggi?

Tämä on hyvä kysymys ja tästä on itseasiassa moni kysellyt Snapchatissa (käy kurkkaa muuten mun snäppi: kipatiivola) – kiitos siitä! Ranskis siitä syystä, että se on pienikokoinen. Asumme kerrostalossa ja isokokoinen koira vaatii vähän enemmän speissiä. Koiralla on tulee olla hyvä kotona ja tilaa pitää saada olla pitkin poikin puuhasteluun. 🙂

Toinen syy on ehdottomasti luonne: ranskis on luonteeltaan aivan hurmaava – suuri persoona! Tässä useamman vuoden Instagramini feedin ranskisvideoilla ja -kuvilla täyttäneenä voin sanoa, että tää on meidän koira. 😀

Luonteessa tärkeintä on sosiaalisuus, ihmis- ja lapsirakkaus. Lisäksi ranskis on aivan hurmaavan hellyydenkaipuinen mötikkä ja rakastaa rapsutuksia. Ja minusta on ihana jakaa hellyyttä ja rapsutuksia. 🙂

 

koira

 

Nooooh, yleensähän tulee aina esiin ranskiksen jääräpäisyys. Nyt on muuten dogi, joka ei sitten liikahda, ellei halua. 😀 Tämä ei kammoksuta ollenkaan, otetaan se positiivisena haasteena. Terveisin toinen jääräpää.

Odotan innolla koiran kasvatuksen ja koulutuksen aikaa. Koira on kaiken lisäksi vielä uros. Ymmärrän, että jääräpäisyyttä tästä tyypistä saattaa lähteä enemmän, kuin laki sallii. Mutta otetaan vastaan se mitä tulee ja siksi haluankin koiran tullessa omistaa aikani täydellisesti kasvatukselle.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä puhuttaa aina terveys. Jep, mikään ei takaa, että juuri meidän bullamme pysyy terveenä. Pohjatutkimusta on saanut tehdä ihan hurjat määrät. Kasvattajalla on todella suuri rooli ja kasvattajan etsinnässä on ollut muutamia merkittäviä seikkoja:

Yksi. Haluan nähdä livenä koiria kyseiseltä kasvattajalta. Jutella omistajien kanssa koiran terveydestä ja luonteesta.

Kaksi. Omistajan on oltava itse omistautunut asialle. On myös todella tärkeää, että kasvattaja on todella kiinnostunut siitä, minkälaiseen perheeseen koira annetaan. Joten olen vain onnellinen, jos joku tenttii tyyliin meidän mielenterveydestä ja kyseenalaistaa sen tyylin, että ”oletteko nyt aivan varmoja päätöksestänne”.

On iso asia ottaa toisen olennon elämä käsiin ja sitä ei tule ottaa aivan heppoisin päätöksin tai hetken mielijohteesta.

Kuten sanottu me olemme miettineet tätä yhdessä nyt pari vuotta. Itselläni ajatus ranskiksesta syntyi ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten.

Toki plussaa on myös se, että pääsee paijaamaan livenä tulevan koirulin äitiä. Tsekata, osuuko kemiat niin sanotusti yhteen ja minkäluontoinen tulevan koiran äiti on. Meillä osui Nasun (Bossen äiti – ja joo, meidän patukan nimi on Bosse <3) kanssa kemiat tosi hyvin ja äippä oli rapsutettavana harvasen hetki viekussani ollessamme kasvattajan luona kylässä.

 

koira

 

Että sellaisia pikkujuttuja luvassa tälle vuodelle. Keillä kaikilla on ranskis? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja olisi kiva kuulla miten teidän koira on voinut. Onko kukaan muuten ollut ranskistapaamisissa? Viimeisin tapaaminen oli Turussa 13.5.2017. Me missattiin se nyt, koska Bosse synti 12.5., oli vähän liian aikaista. 😀

Aurinkoa päiväänne, kohta alkaa uusi viikko ja uudet ihanat kujeet!

<3 Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Sielunmaisema ja hyvä olo | Lisää mielihyvää elämääsi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3