Inhimillinen ote | Oletko laiska?

Laiska vai mukavuudenhaluinen?

Pidin tänään kolme Mindfulness-luentoa, josta sain kimmokkeen pohtia vielä enemmän eilistä snäppiäni (snapchat: kipatiivola – käy lisäämässä!) laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Jäin lisäksi pohtimaan näihin liittyen tietynlaista uskallusta ja rohkeutta. Ennen kaikkea, olemmeko me ihmiset laiskoja?

Seuraa sitä yksisarvista!

 

Pohjustuksena tälle kaikelle haluan tuoda esiin itsestäni puolen, jota olen monet kerrat ihmetellyt. En tiedä, mistä ihmeestä se tulee ja pitkän aikaa se tuntui minusta siltä, että tämä ominaisuus itsessäni saa minut vain hakkaamaan päätäni seinään ja menemään asioissa aina vaikeimman kautta. Olenko siis vain yksi hiton pönttöpää?

Se ominaisuus on epämukavuuselueelle hakeutuminen.

Olen pitänyt itseäni useat kerrat ihan outona tyyppinä siinä, että en vain osaa mennä siitä, missä aita on matalin. Aikoinaan valitsin tietoisesti työpaikkoja ja positioita sitä kautta, että ne väkisinkin veivät minut epämukavuusalueelleni. Hyvänä esimerkkinä B2B-ala ja yritymyynti. En koskaan tykännyt siitä niissä muodoissa, kuin silloin niitä tein. Ja silti hakeuduin niihin – miksi?

Koska tiesin niiden kasvattavan minua henkisesti.

Tiesin löytäväni niistä myös sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat minua tulevaisuudessa työelämässäni. Yritysmyynti on todella monipuolista ja värikästä puuhaa parhaimmillaan. En vielä vain silloin aikoinaan B2B-puolella touhutessani tiennyt, että tajuaisin joku päivä olevani yrittäjä. En osannut kuunnella itseäni tarpeeksi toteuttaakseni sitä, mikä minulle itselleni on tärkeää ja mikä on minun tavoitteeni tässä elämässä.

En siis kuunnellut itseäni ja vaimensin oman sisäisen ääneni. Siitä syystä tein sellaista työtä, joka uuvutti minut. Tein sikapitkiä päiviä enkä saanut henkisesti mitään. Palkka oli tietysti ookoo, mutta raha se kun ei merkkaa itselleni kaikkea. Sen sijaan oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveyden edistäminen merkitsevät – enemmän, kuin rahalla ikinä saisin hankittua.

Tästä pääsinkin tämän päivän blogipohdintaan. Haluan, että me ihmiset ajattelemme itseämme terveen itsekkäästi: mikä minulle itselleni on tärkeää? Siten oppisimme tekemään myös omien tavoitteidemme ja arvojemme mukaisia valintoja. Siihen olennaisesti liittyy perusymmärrys siitä, millainen ihminen itse olet. Ja miten itsestäsi puhut.

 

laiska

Tunnetarkastelua: mikä tunne minulle tulee, kun mietin olevani laiska?

Sitten päivän aiheeseen. 😀

Itse en tykkää käyttää sanaa laiska. Mielestäni siinä on negatiivinen viba ja negatiivinen viba aiheuttaa yleensä sen, että se a) homma on hajottavaa tai b) se ei ole eteenpäin vievää. Mielestäni asioita on hyvä tarkastella sitä kautta, vievätkö ne sinua eteenpäin vain jarruttavatko tahtiasi kohti tavoitettasi tai vievätkö sinua siitä poispäin.

Tämä liittyy olennaisesti siihen, mistä usein puhun ihmisille: omaan sisäiseen puheeseemme. Haluan korjata aina ihmisen oman sisäisen puheen laiskuudesta mukavuudenhaluun, sillä niissä on erilainen tunnelataus. Esimerkkinä seuraavat kaksi esimerkkiä:

a) Mietin, että olen laiska. Siksi en saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan tai panostettua ruokailuun. – koska olen laiska, olen saamaton. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani laiska?
b) Mietin, että olen mukavuudenhaluinen. En saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan, koska sohvalla oleminen tuntuu mukavalta. En saa panostettua ruokailuun, koska tykkään että ruoka on helposti saatavilla ja pidän astetta tuhdimmasta ruoasta. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani mukavuudenhaluinen?

 

Tämä ei automaattisesti toimi kaikilla, mutta huomasitko eron?

Sen sijaan, että lähtisit ruotimaan itseäsi ja syyllistämään itseäsi siitä, että olet laiska pyritkin lisäämään ymmärrystä omaa käytöstäsi kohtaan toteamalla ja ymmärtämällä sen, että oletkin mukavuudenhaluinen.

 

Miten tämä liittyy mitenkään siihen, että olen pitänyt tänään Mindfulness-luentoja? 😀

Paljonkin.

Mindfulness on tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Se on asioiden tarkastelua ja toteamista –asioita ei pyritä arvottamaan tai arvostelemaan saatika kategorisoimaan sarjaan ”hyvä” tai ”huono”.

Sen sijaan, että jatkaisimme oman itsemme ruotimista siitä, että olemme laiskoja tai saamattomia haastankin sinut vain puhtaasti tarkastelemaan sitä, miksi kenties sinne lenkille, salille tai keittiöön tekemään ”laaturuokaa” ei yksinkertaisesti huvita mennä?

Tässä itseasiassa tullaan myös hieman arvokeskusteluun.

 

Arvot ohjaavat toimintaamme

Yleensä haastan ihmisiä myös toden totta pohtimaan, mikä itselleen on elämässään tärkeintä. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mitkä tuottavat sinulle hyvää oloa tai mielihyvää?

Mietin kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. Mieti, että ne otetaan sinulta pois. Miltä sinusta tuntuisi?

Sen sijaan, että keskittyisit omiin puutteisiisi tai vaikka laiskuuteesi haluaisinkin haastaa sinut miettimään erilaisia asioita valintoina. Valintoina, jotka vievät sinua kohti sitä, mikä sinulle itsellesi on tärkeää.

Esimerkiksi jos sinulle on tärkeää se, että voit hyvin, niin täsmennä itsellesi mitä sinulle käytännössä tarkoittaa se, että voit hyvin.

 

Kun voit hyvin, niin
• Millaisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyy?
• Miten puhut itsestäsi, ulkomaailmasta tai muista ihmisistä?
• Miten suhtaudut asioihin?
• Millainen on perusolemuksesi?

 

Palauta tavoitteesi siis mahdollisimman konkreettisesti mieleesi ja mutustele sitä. <3

 

laiska

 

Ihmisellä on taipumus pyrkiä kohti mukavuutta pois kaikesta epämukavasta

Tunnetusti ihminen on aina ohjautunut ja tulee aina ohjautumaan kohti mukavuutta, positiivisia tunteita sekä palkkiota pyrkien pois kaikesta epämukavuudesta ja voimavaroja syövistä tunteista. Ei ole täysin tuulesta temmattu se viisaus, että suurimmat tulokset tapahtuvat mukavuusalueemme ulkopuolella.

Se on kieltämättä totinen tosi, sillä epämukavuusalue haastaa meidät kohti meidän pelkojamme, esimerkiksi epävarmuuttamme ja hylätyksi tulemisen tai epäonnistumisen pelkoa.

Toisaalta toivon ihmiseltä itseltään ja itseään kohtaan ymmärrystä siitä, että on ok tuntea olevansa turvassa mukavuusalueella. Se on sinuun sisäänrakennettu toiminto. Olet täysin inhimillinen.

Uskalla kuitenkin haastaa itsesi positiivisella fiiliksellä siinä, että kurkkaa ennakkoluulottomasti aidan toiselle puolelle ilman odotuksia ja uskomuksia siitä, miten homma mahdollisesti voi mennä pieleen.

Unohda epäonnistumisen pelko, sillä epäonnistumista ei ole: on vain oppimista. Unohda se, että et osaa: on vain kehittymistä. Unohda se, että et pysty: sinä pystyt mihin tahansa.

 

Sinä olet tähti.

 

#inhimillinenote

 

Aurinkoa kaikille!

<3 Kipa

 

Mitkä ovat sinun suurimmat pelkosi? Kommentoi alle. <3

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

Taltuta hiilihydraattikammo | 8 myyttiä ruokavaliosta

Hiilihydraattikammo | Totaalivälttely

”Nyt mä aloitin sitten katsomaan syömieni hiilihydraattien määrää. Kun siitä niin paljon puhutaan, että ne ovat pahasta ja kun ne lihottavat”.

Jep, aika klassinen setti, jota kuulen paljon liikunta-alan työssäni. Minulta kysytään usein, mitä mieltä minä olen hiilihydraateista. Yllättävän monella on ajatus, että ne tulisi karsia kokonaan ruokavaliosta. Tämä lähinnä siksi, jotta paino putoaisi.

Noh, tästähän nyt ei saa lyhyttä tekstiä millään, mutta kokeilen pikkuisen tiivistää. Varoitus, seuraa melko pitkä rimpsu tekstiä. 😀

 

Kuinka montaa hiilihydraatit kammottavat? Miksi? Pitääkö ruokavaliosi olla vähähiilihydraattinen? Miksi?

 

hiilihydraattikammo
Kippis hiilareille – niitäkin tarvitaan!

 

Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio | Dieetti vai elämäntapa?

Ensiksi haluan korostaa sanaa ruokavalio dieetin sijaan. Haluaisin nähdä, että VHH on henkilön oma valinta, joka on lähtenyt terveydellisistä syistä.

Dieetillä tuppaa olemaan negatiivinen lataus ja mielestäni dieetti viittaa lyhytjänteiseen toimintaan. Ruokavaliolla taas käsitän pitkän tähtäimen arkipäiväisiä ravintovalintoja.

Hiilihydraattikeskustelu on pitkälti johtanut siihen, että monet pelkäävät syödä hiilihydraatteja. Hiilareita kyllä menee, mutta jestas sitä morkkiksen määrä!

Haluan nostaa muutaman myytin aiheesta ottamatta kantaa tai valitsematta puolia. Tässä kirjoituksessa en myöskään käsittele sokeria tai sen terveysvaikutuksia sen tarkemmin.

Meitä ihmisiä on moneen lähtöön ja Sinä olet ainutlaatuinen. Siksi haluan korostaa, että kokeilemalla löydät Sinulle sopivan ruokavalion. Kyllä kehosi kertoo. Kokeilethan kenkäkaupassakin kenkiä jalkaasi ennen ostoa. Kyllä jalkasi sanoo puristaako kenkä vai ei. Luota siis kehoosi, se on yllättävän viisas.

 

hiilihydraattikammo
Palan kasvamiseen tarvitaan hiilaria!

 

Mitä ikinä valitsetkaan tee sitä luontainen elintapa, koska haluat ja se tekee sinulle hyvää. Ei siksi, että ”on pakko dietata”. Vähähiilihydraattinen ei automaattisesti tarkoita ensinnäkään terveellistä ruokavaliota. Toisekseen vähähiilihydraattinen ruokavalio ei takaa, että paino laskee.

 

 1. Ilman hiilihydraatteja ei selviä hengissä

Osittain totta, osittain tarua. Elämästä nyt ei selviä hengissä anyway. 😀 Kannattaa silti optimoida hyvinvointinsa sen aikaa, kun täällä palloilee. On toki väitetty ja tutkittu, että ihminen ei ole täysin riippuvainen hiilihydraateista. Aivojen pääasiallinen energianlähde on glukoosi (verensokeri), jota saamme syödessämme hiilihydraatteja.

Ihmisen kehitysvaiheessa (esimerkiksi kivikaudella) elettiin kuitenkin aikaa, jolloin hiilihydraattien saanti ruokavaliossa oli hyvin niukkaa. Kuinka nämä epelit ovat voineet jatkaa eloaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta huolimatta? No ainakin jo siksi, että heillä elämä oli lähtökohtaisesti vähän chillimpää.

Totta on, että elimistö pystyy muuntamaan proteiineista (aminohapoista) ja rasvoista glukoosia glukoneogeneesiksi kutsutun prosessin kautta. Näin elimistö varmistaa sen, että muun muassa hermosoluille on tarpeeksi energiaa elimistössä.

Kun nautimme hiilihydraatteja erittäin niukasti seuraa kuitenkin usein järkyttävä väsymys ja vetämättömyys. On lisäksi hyvä muistaa, että tarvitsemme kaikki hiilihydraatteja eri tavalla: mikä sopii kaverille ei päde sinun kohdallasi.

Kyllä hiilihydraatteja tarvitaan myös hormonitoiminnan kannalta. Esimerkiksi kilpirauhanen ei tykkää liikaa siitä, että hiilareita vedetään minimeihin pitkäksi aikaa.

 

 2. VHH ruokavalio johtaa ketoosiin ja ketoositila on ihmiselle myrkyllinen

Ei koko totuus. Usein vähähiilihydraattisuus ruokavaliossa yhdistetään sanaan ketoosi. Ketoosi on tila, jossa elimistö käyttää pääenergialähteenään sekä ruokavaliosta, että elimistöstä saatavaa rasvaa.

Vähärasvaisessa ja paljon hiilihydraatteja sisältävässä ruokavaliossa elimistömme polttaa rasvavarastojaan suhteessa hyvin vähän, sillä ruoasta saatava pääenergianlähde on hiilihydraatti (glukoosi+fruktoosi). Ketoosi kääntää rasvanpolttovaihteen elimistössä rasvaperusteiseen hiilihydraattiperusteisen sijaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rasvanpolton ollessa tavoitteena ketoosissa suurempi osa menetetystä painosta on rasvaa. Ketoosi itsessään ei ole ihmiskeholle vieras tila. Ihmiskunta on kokenut sitä aikana, jolloin hiilihydraatteja oli heikosti saatavilla. Se ei itsessään ole suoranaisesti luonnoton tila, vaan itseasiassa elimistön yksi tapa saada ja käyttää ravintoa energianlähteenään.

On kuitenkin muistettava, että nykypäivänä tahti on hieman eri ja aivomme käyvät ihan eri tavalla kierroksilla, kuin kivikaudella. Lisäksi meillä on liikunnan suhteen tavoitteita – ja usein ne tavoitteet tarvitsevat koneistoon hiilihydraatteja. Ei keho vain jaksa liian minimimäärällä hiilihydraattia pitkällä aikavälillä.

Ja se taas, onko ketoosi tarkoituksenmukaista on aivan oma lukunsa.

 

3. Liiallinen rasvan saanti tuhoaa dieetin ja verisuonet

Totta ja tarua, riippuu miten asiaa tarkastellaan. Rasvan nauttiminen on elimistön hyvinvoinnille perusedellytys.

Elimistömme tarvitsee rasvaa muun muassa rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen, vastustuskyvyn ylläpitämiseen, kolesteroliarvojen säätelyyn ja solukalvojen rakennusaineeksi.

Lisäksi rasvojen saanti takaa elimistölle välttämättömien rasvahappojen, kuten Omega-rasvojen, saannin. Rasvat ovat myös elimistön tärkeä energian varastomuoto. Tämä koski erityisesti aikaa, jolloin ravintoa oli aika ajoin niukalti saatavilla.

Koska rasva sisältää paljon energiaa verrattuna proteiiniin ja hiilihydraattiin se on kautta aikojen kirjattu painonhallitsijan mustalle listalle. Sääli, vähän turhaan. Kyllä olemme varmasti kuulleet, että rasva polttaa rasvaa. Jos haluat rasvavarastoistasi eroon, ruokavaliosi on hyvä sisältää laadukkaita ravintorasvoja. Ravintorasvoilla on elimistön rasvanpoltossa siis olennainen rooli.

Sitten siihen kauhuskenaarioon ja hiilaripelotteluun: syöt hiilihydraatteja, ne nostavat elimistösi insuliinitasoa. Insuliini aiheuttaa sen, että kehosi käyttää ensisijassa energianlähteenään hiilihydraatteja. Tämä hidastaa rasvanpolttoa. Lisäksi sanotaan insuliinin olevan hormoni, joka saa elimistön varastoimaan rasvaa. Näin ollen insuliinin vaikutuksesta rasvahapot varastoituvatkin verestä rasvakudokseen. Eli juuri sinne, minne et niiden haluaisi varastoituvan! Iik!

Näinkö? No joo – ystävät. Täytyy muistaa, että tässäkin maalaisjärki käteen.

Liika on aina liikaa ja muistetaan aina suhteuttaa hiilihydraatin saantimme liikuntaan, arkiaktiivisuuteemme sekä jopa geeniperimäämme. Ihan näin mustavalkoisesti homma ei mene, sillä asia on monen tekijän summa.

Tähän vain perustuu VHH:n ja matalahiilihydraattisten ruokavalioiden ns. idea: nauttia korostetusti proteiineja ja rasvoja samalla, kun vähentää hiilihydraatteja ruokavaliosta. Näin ollen elimistö alkaa pikkuhiljaa käyttämään energiaa olemassa olevista rasvavarastoistaan. Täytyy muistaa, että kaikille homma ei vain sovi – ja se on ok. Ne taas, jotka VHH:sta kokevat saavansa hyötyä, niin annetaan heidänkin kukkia. <3

Mutta ei aktiivisen ihmisen tarvitse pelätä hiilihydraatteja – päinvastoin, ne ovat kavereitasi.

 

 4. Kyllähän ihmisen keho on jo sopeutunut nykyajan ruokavalioon

On ja ei. Evoluutio ei ole muutaman vuoden aikana tapahtuva muutos, vaan kyseessä on pitkän ajan luomisprosessi, totta. Maanviljelyn synty suunnilleen ajalla 10 000 – 11 000 eea. muutti ihmiselossa paljon. Tällöin kivikautinen, eli tämä niin kutsuttu paleoliittinen ruokavalio (monipuolisesti kasviksia/juureksia, siemeniä, pähkinöitä, mukuloita, kalaa ja muita merinisäkkäitä, harvemmin riistalihaa) joutui hieman syrjään.

Eläinvoimaa valjastettiin maanviljelyn käyttöön, jolloin ruokavalion muuttuessa myös ihmisen ruumillinen työ muuttui. Teollisesti prosessoitu ruokakin löysi tiensä ihmiskuntaan vasta hitusen reilu 100 vuotta sitten.

Me ihmiset ovat erilaisia ja siedämme sokereita, vehnää, maitotuotteita jne. eri tavalla. Pääpiirteittäin evolutiiviselta pohjaltaan ihmiselimistö on kuitenkin vähän vielä menneisyydessä ruokailun suhteen – ja tämä rakkaat ihmiset on tarjonnut tilaa vähän pelotella meitä hiilareilla.

Tässäkin täytyy muistaa se, että hiilareita on monenlaisia. On eri asia syödä teollisesta sokeria lisättyä ruokaa, kuin luonnollisia sokereita sisältävää ruokaa. Tottakai. Nykyään tuntuu menevän vähän kaikki vaivat hiilihydraattien syyksi, sillä aina pyritään löytämään syntipukki. Kaikkea liikaa on aina pahasta – mutta tarpeisiisi mukautettu hiilihydraattimäärä on ihan varteenotettavan viisasta nauttia.

 

 5. Maitotuotteet eivät sovi ihmiselle

Osittain totta, osittain tarua. Perinteisestihän ihmisen ruokavalioon maitotuotteet eivät ole kuuluneet.

Maidon laktoosin hajoittamiseen tarvitsemme erityisestä entsyymiä, laktaasientsyymiä. Suurimmaksi osaksi menetämme tämän entsyymin sen jälkeen, kun meidän rintaruokintamme on lopetettu. On kuitenkin tutkittu, että esimerkiksi pohjoiseurooppalaisilla, kuten suomalaisilla, ruotsalaisilla, tanskalaisilla on laktaasientsyymi. Tämä tarkoittaa sitä, että siedämme maitotuotteita ilman suurempia laktoosi-intolerantikoiden kärsiviä sivuvaikutuksia.

Teollisesti käsiteltyjä maitotuotteita on sanottu olevan hyvä välttää teollisuutensa vuoksi. Mutta esimerkiksi rasvaisten maitotuotteiden, kuten kerman, juustojen, voin, crème fraichen ja rasvaisten jogurttien rasvahapporakenteen katsotaan olevan meille suotuisa.

Maitotuotteiden ja painonhallinnan yhteyttä on tutkittu. Kalsiumin, jota maitotuotteissakin on, on huomattu olevan yhteydessä onnituneempaan painonhallintaan. On sanottu, että ravinnosta saatu kalsium vähentää aterianjälkeistä veren rasvapitoisuutta.

Lisäksi maitotuotteiden on tutkittu vähentävän rasvasolujen taipumusta varastoida päivän aikana saadut kilokalorit. Maitotuotteisiin pätee sama ”totuus”, kuin moneen muuhunkin: kokeile, sopiiko sinulle.

Perimmäistä totuutta maitotuotteista saamme vielä pitkään kaivaa. <3

 

 6. Hedelmiä ei saa syödä niiden sisältämän sokerin vuoksi

Ei koko totuus. Toki hedelmät sisältävät fruktoosia eli hedelmäsokeria. On kuitenkin muistettava kokonaisuus: hedelmissä on kuituja ja vitamiineja, joita elimistö ja me ihmiset tarvitsemme jo ihan vastustuskyvynkin takia.

Jos oikeasti pidät hedelmistä ja nautit niistä, niin kyllä muutama hedelmä silloin tällöin passaa kuvioon! Pääosia on, että kokonaisuudessaan elimistö saa (hiilihydraattien, proteiinien sekä ravintorasvojen ohella) tärkeitä vitamiineja, hivenaineita ja suojaravintoaineita. Siksi ruokavaliopaletti kannattaa pitää monipuolisena. Rehellisyyden nimissä ei hedelmiä ehkä nyt kilotolkulla kannata pupeltaa, ja myös kasviksia kannattaa suosia.

 

 7. Ilman hiilihydraatteja ei jaksa treenata

Todennäkoisimmin totta. Tämä myös riippuu pitkälti siitä, mitä treenaat. Peruskuntoa, joka on kävelyä tai muuta matalasykkeistä treeniä tai arkiaskareita, harrastettaessa ensisijainen energiantuotto-järjestelmämme on rasva-aineenvaihdunta. Silloin vähemmällä hiilihydraattimäärällä voi kun jonkin aikaa jaksaa.

On hyvä muistaa myös kokonaisuus: mitä muuta arkeesi kuuluu? Oletko aktiivinen tai toimelias arjessasi? Silloin ei tämäkään asia ole ihan yksiselitteinen, sillä meillä ihmisillä on erilainen temperamentti. Joku paahtaa menemään jo lähtökohtaisesti enemmän arjessa, kuin toinen.

Lisäksi mikäli mielii saada esimerkiksi kuntosalilla tuloksia lihasmassan kasvatuksessa, niin homma ei toimi ilman hiilihydraatteja. Myöskään joukkuelajeja, kuten sählyä, fudista, koripalloa ja vastaavia intensiivisiä lajeja harrastettaessa jaksamisen ja palautumisen kannalta hiilarit ovat erittäin perusteltuja.

Palautuminen tarvitsee käynnistyäkseen hiilihydraatteja. Punttisalipäivinä kovan salitreenin jälkeen on hyvä nauttia hiilihydraattipitoista palautusjuomaa, jolloin hiilihydraatit hyötykäytetään lihasten palautumisprosessissa.

Mikäli vähääkään kammoat palkkariajatusta, niin muistele silloin vaikka tätä: heti kovan salitreenin jälkeen nautitut hiiliydraatit eivät imeydy yhtä helposti rasvavarastoiksi. Anna siis palaa vaan! 😉

Ja koska tässä nyt mennään, niin mennään kunnolla: myöskin unenlaatu saattaa helposti heikentyä liian vähäisillä hiilihydraateilla.

Ja viimeisenä on hyvä muistaa, että mikäli olet normaalisti tottunut syömään runsaasti hiilihydraatteja ja pudotat hiilarimäärät lyhyessä ajassa todella alas, niin varmasti uuvuttaa. Siksi kaikenlaiset merkittävät muutokset kannattaakin tehdä vähitellen askel askeleelta ja katsoa miten kehosi sopeutuu. Näin vältytään myös valtavilta mieliteoilta ja yllättäen iskeviltä himoilta jatkossa.

Itse tykkään muistuttaa asiakkaitani tavoitteistaan ja ajattelemaan terveys edellä: a) mikä on tavoitteesi ja b) millä ”hinnalla” haluat pudottaa painoa tai kiinteytyä: oman jaksamisen ehdoilla vai maltilla katsoen, mikä sinulle ja kehollesi sopii?

 

 

hiilihydraattikammo

 

8. Leipä lihottaa

Miten niin? Tehdessäni ravintopäiväkirja-analyyseja huomaan usein, että syömme kyllä laadukkaasti. Mikäli nopeita hiilihydraatteja löytyy, se tulee usein leivosten, murojen, leivän ja makeisten muodossa. Moni tuntuu pelkäävän leipää ja siitä saakin keskustella pitkät pätkät.

Haluan huomauttaa tuosta leivästä sen, että siitä on tullut nykyaikana melkoinen peikko. Pelkäämme syödä leipää, sillä pelkäämme lihomista. Yksinään pelkästään leipä ei meitä lihota.

Elintavat ovat aina kokonaisuus ja nykypäivän kiire & stressi yhdistettynä vähentyneeseen arkiliikuntaan on enemmänkin se juttu – ei leipä.

Mikäli kiellämme itseltämme totaalisesti leivän, niin usein sitä alkaa tekemään vielä enemmän mieli. Kun sitä sitten syömme, niin tulee morkkis ja helposti ajattelemme ”homman olevan jo pilalla”. Joten ehkä sitä menee vielä lisää – ihan kuten rajoittaessamme makeaa.

Siksi välillä toivoisimme, että osaisimme höllätä otetta leivän – ja ylipäätään syömisen – suhteen siinä, että ottaisimme hieman rennomman asenteen. Kokonaisuus ratkaisee eikä aina voida osoittaa yhtä tiettyä tekijää sormella.

 

Hiilihydraattikammo | Kokonaisuus ratkaisee, ota asia omiin käsiisi

Omille asiakkailleni puhun harvemmin pelkästään hiilihydraateista ja niiden rajoittamisesta. Ravintoseikat ovat kokonaisuus.

Hiilihydraatteja en hyljeksi, sillä mielestäni ne ovat ruokavalion yksi perusta jo usein kuitujensakin puolesta. Toki kehoitan kuitenkin asiakkaitani tutustumaan syömänsä tuotteen ravintosisältöön ja esimerkiksi katsomaan (lisätyt) sokerit. Mitä vähemmän tuotteessa on (lisättyä) sokeria, sitä parempi.

Ole terveellä tavalla utelias ja kokeile rohkeasti – ota asia omiin käsiisi!

Loppupeleissä tavoitteemme on voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Aina vastauksia emme saa ulkopuolelta, vaan joskus ne pitää itse kokeilla ja todeta.

Totta maar itsekin miellän, että kaikki mikä on lähellä luonnollista muotoa ja niin sanotusti ihmistä lähellä (tämä poissulkee jo itsessään teollisesti tuotetut ruoat ja einekset sekä muut käsitellyt moskat) on nro 1 ruokaa. Se ei silti tarkoita, etteikö koneeseen voisi joskus hulmahtaa jokin eines.

Paljon puhdasta ruokaa, kasviksia, hedelmiä, vaaleaa lihaa, kalaa, kananmunia, siemeniä ja pähkinöitä. Mikäli maitotuotteet sopivat sinulle eikä aiheuta oireita, niin anna palaa! Lähde leikittelemään ja syö muutama pala leipää! Elämä on!

Ja mitä esimerkiksi vähänhiilariseen ruokavalioon tulee, niin kaikille vähähiilihydraattisuus ei sovi, joillekin se sopii kuin nenä päähän. Pääasia on, että löydämme itsellemme toimivan menetelmän tuomitsematta muiden ruokailuja tai valintoja. <3

 

Mitä sinä olet mieltä?

<3 Kipa

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

 

Lempi proteiinipatukkani | Terveelliset- ja herkutteluvaihtoehdot

Snäppitoive | Lempi proteiinipatukkani

FF:n snäppiviikolla tuli toive, että kirjoittaisin omista lempiproteiinipatukoistani. Syön patukoita kahdesta eri syystä: välipala, jolla saan näpsäkästi proteiinia sekä herkkupalana makean sijaan.

Edellinen kirjoitukseni oli yleisesti siitä, mitä kannattaa huomioida proteiinipatukan valinnassa. Lisäksi proteiinipatukan valintaa ohjaa käyttötarkoitus: mihin tarkoitukseen haet patukkaa (tsik tsik).

Yleisön pyynnöstä esittelen omat lempparini ensin siitä näkökulmasta, että olen valinnut patukan ainesosaluettelon perusteella ja proteiinin tarpeeseen. Lähinnä ns. ”järkikäyttöön”.

Toisessa näkökulmassa en niinkään mene terveys edellä eli ainesosaluettelon kanssa en ole mikään nihilisti. Olen valinnut patukan vaan ihan puhtaasti siksi, että se vaan on sika hyvää ja siinä ei ole liiaksi lisättyä sokeria tai ylimääräistä energiaa. Aina kun ei tarvitse olla täydellinen ja pupeltaa kaikkea niin tip top. Joskus sitä siirappia tai muuta hässäkkää menee kurkusta alas ja sellaista se elämä on. <3

On myös aina kiva tietää sinun suosikkisi, joten kommentoi ja kerro! Näitä on aina kiva vertailla, sillä makunystyrät ovat todella yksilöllisiä.

 

Lue myös keritettäsi vinkkini siitä, että mitä kannattaa huomioida proteiinipatukkaa valitessa.

 

Lempi proteiinipatukkani | Ravintoarvoiltaan perushyvät patukat,
joissa ainesosaluettelo on suht terveellinen

Haluan käyttää otsikossa sanaa ”suht” terveellisen edessä, sillä ainahan proteiinipatukka on teollinen luomus eikä sillä tule korvata täysipainoista ja monipuolista ruokavaliota. Täsmennetään tämä nyt, ettei kukaan ajattele minun elävän patukoilla – vaikka joskus niitäkin ajanjaksoja on, kun niitä kuluu enemmän.

 

Terveys edellä nro 1: Quest Nutrition Questbar

Questbarit kuuluvat kastiin, jotka jakavat mielipiteitä. Questeissa nimittäin joissain käytetään sukraloosia makeutusaineena. Kannattaa siis lukaista ainesosaluettelo, mikäli siltä haluaa välttyä. Questit aikoinaan olivat koostumukseltaan vähän toisenlaisia (kuka muistaa?) ja reseptin uusimisen jälkeen moni Questin vannoutunut kuluttaja hieman pettyi. 

Aikaisempi kuitu korvattiin liukoisella maissikuidulla ja lisäksi patukoihin tuli palmuöljy. Myös makeutusaineiden suhteita hieman muutettiin ja tästä syystä koostumus & maku vähän muuttuivat.

Myönnän, että omalla kohdallani tämä on yksi suuri syy Questien vähentyneeseen käyttöön.

Mutta yhä ainesosaluetteloltaan patukka rokkaa: patukkaan mahtuu kanssatovereitaan vähemmän höttöä eli turhia lisäaineita. Lisäksi liikkuvalle ja paljon hikoilevalle Questbar on toimiva. Se nimittäin sisältää hyvät määrät myös merisuolaa ja herkkäkielisimmät maistaa sen todella helposti. 🙂

Questille plussaa myös siitä, että niissä käytetään markkinoiden laadukkainta heraproteiinia. Tämä toki näkyy patukan hinnassa, mutta I’m worth it. 😉

 

 

Terveys edellä nro 2: Leader Softbar, stevialla makeutettu

Leaderiltä on useampaa Softbaria ja niistä jos pitäisi terveys edellä valita lempparit, niin ne ovat stevialla makeutetut Softbarit. Näitä ovat suklaakakku (kuvassa ylimpänä), banaani-muffinssi (ei kuvassa), sitruuna juustokakku (kuvassa keskellä) ja valkosuklaa (kuvassa alimpana).

Lisäksi heillä on Softbareja, joissa makeutukseen on käytetty paljon mainitsemaani mielipiteitä jakavaa sukraloosia (omenapiirakka, punaiset marjat ja toffee-suklaa). Itseasiassa stevialla makeutetut Softbarit tuotettiin vastaamaan kuluttajien tarvetta siitä, että sukraloosia haluttiin ruokavaliossa välttää.

Mantelikrokantissa on sukraloosin lisäksi hivenen glukoosisiirappia, mikä on kiva tieto silloin, jos siirappeja välttelee.

 

Terveys edellä nro 3: Lidlin Smooth Bar

Tykkään jokseenkin näiden vanilja-mantelipatukoiden mausta. Lidliltä on myös suklaan makuinen Smooth Bar, mutta maku jää itselleni hieman hailakaksi. Puhtaaseen proteiinin tarpeen täyttämiseen patukka on loistava eikä nämä ole proteiinipatukaksi pilattu liiaksi lisäaineilla. Näissä on jonkin verran glukoosisiirappia sekä sokereista täysruokosokeria, mutta kokonaisuudessaan sokerit jäävät tässä patukassa 2,3 g:aan. Energiasisällöltään patukka on hyvä.

 

 

Lempi proteiinipatukkani | Ehdoton suosikkini

Terveys edellä nro 4 ja naminäkökulma edellä nro 1: Barebells Caramel Cashew

No nyt on kaverit löytynyt se oikea. 😀

Tämä on toistaiseksi patukka, johon olen täysin rakastunut. Koostumus ja suutuntuma ovat miellyttävät, patukka on pehmeä eikä siitä mitään puutu – ei edes teennäistä makua ikenissä! Lisäksi se ei edes ole mikään siirappiseosmötikkä – hurraa!

Kuvan lähde täällä.

 

Mistä tykkään maun lisäksi patukasta on se, että siinä on energiaa 199 kCal per patukka. Se ei siis ole mikään syntien äitisynti, sillä sokereita siinä on patukkaa kohden 1,8 g totaalihiilareiden ollessa 14 g/patukka.

Ainesosaluettelokin kannustaa mutustelemaan, sillä tämä patukka sisältää hyvin vähän epäterveellisiä ainesosia. Kuitenkin mikäli olet makeutusaineiden kanssa tarkka, niin on hyvä huomata patukan makeutetun asesulfaami-K:lla ja sukraloosilla. Voit lukea patukasta lisää esim. Fitnesstukun sivuilta täältä. (Ei muuten ole sponssattu mainos.)

 

Naminäkökulma nro 2: Tupla+, Leader So Much Taste, Puls Bite, Teho Sport

Ja sitten ihan vaan puhtaasti suklaan korvikkeeksi voisin ajatella -ja joskus ajattelenkin, mutta rehellisesti tykkään suklaasta ihan puhtaasti suklaana ja sitä menee sitten mieluummin- näitä patukoita.

Miksi kuitenkin nämä jäävät useimmiten hyllyyn on se, että näissä ei juurikaan olla mietitty patukan tarveellisyyttä vaan lähinnä ravintoarvoja. Ja energiathan näissä ovat kohdillaan, joten ei nokan koputtamista.

Sen sijaan, mistä esim. Tupla+ Salty Caramelissa en tykkää on se, että se sisältää sokeroitua maitotiivistettä, glukoosisiirappia sekä karamellisoitua siirappia. Yhdessä patukassa on 14 g sokeria.

Toisaalta en pääse sen yli, että valmistaja on Cloetta ja Cloetta edustaa minulle makeisvalmistajaa. Makeisvalmistaja valmistaa makeisia ja periaatesyystä proteiinipatukkaa, joka sisältää näin paljon sokeria ei tulisi nimittää proteiinipatukaksi. 😀 On siis vähän oma päänsisäinen uskomusjuttukin: miksi en ostaisi sitten suklaapatukkaa…? 😀

 

Leaderin So Much Taste -linja taas on suoraan sanottuna halpissoijaproteiini-isolaattipatukoita, ja sen huomaa patukoiden hinnassakin. Ei hyvää vaan saa halvalla. Usein sukraloosin lisäksi näissä on myös maltitolia ja sokeria ja ”ihan vaan muutama” lisäaine. Siitä syystä syön todella harvoin, myöskään So-Lo Carb-patukoita.

Plus Nutritionin Puls Bite on söpön pieni, siinä on vain 115 kCal per patukka ja sokereita 1,3 g:n luokkaa. Patukassa on myös lisättyjä vitamiineja, joka on kiva ajatus – sääli, että synteettisesti valmistetut ja lisätyt vitamiinit eivät oikein kehossa mene hyötykäyttöön. Eli lähinnä myyntikikkailun puolelle menee. Tämä patukka ei muuten ole gluteeniton, sillä se sisältää vehnägluteenia.

Teho Sport Proteiini 40% on ihan jees maku, mutta patukka jää hyllyyn sen ollessa kovin soijapohjainen. Pyrin pitkälti välttämään soijaproteiini-isolaattia, sillä siitä vaan helposti tulee iho-oireita, vatsaoireita ja turvotusta kroppaan. Ja tämä on vain omat fiilikseni – jollekin toiselle soijaproteiinipohjaiset patukat vaan toimivat. 🙂

 

Tässä vaiheessa voisi sanoa, että näillä eväillä eteenpäin! Kysy tai kommentoi, mikäli sinulle tulee aiheesta mitä tahansa mieleen.

Nyt nautitaan auringosta, ihanaa alkuviikkoa kaikille!

<3 Kipa

 

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3