Inhimillinen ote | Oletko laiska?

Laiska vai mukavuudenhaluinen?

Pidin tänään kolme Mindfulness-luentoa, josta sain kimmokkeen pohtia vielä enemmän eilistä snäppiäni (snapchat: kipatiivola – käy lisäämässä!) laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Jäin lisäksi pohtimaan näihin liittyen tietynlaista uskallusta ja rohkeutta. Ennen kaikkea, olemmeko me ihmiset laiskoja?

Seuraa sitä yksisarvista!

 

Pohjustuksena tälle kaikelle haluan tuoda esiin itsestäni puolen, jota olen monet kerrat ihmetellyt. En tiedä, mistä ihmeestä se tulee ja pitkän aikaa se tuntui minusta siltä, että tämä ominaisuus itsessäni saa minut vain hakkaamaan päätäni seinään ja menemään asioissa aina vaikeimman kautta. Olenko siis vain yksi hiton pönttöpää?

Se ominaisuus on epämukavuuselueelle hakeutuminen.

Olen pitänyt itseäni useat kerrat ihan outona tyyppinä siinä, että en vain osaa mennä siitä, missä aita on matalin. Aikoinaan valitsin tietoisesti työpaikkoja ja positioita sitä kautta, että ne väkisinkin veivät minut epämukavuusalueelleni. Hyvänä esimerkkinä B2B-ala ja yritymyynti. En koskaan tykännyt siitä niissä muodoissa, kuin silloin niitä tein. Ja silti hakeuduin niihin – miksi?

Koska tiesin niiden kasvattavan minua henkisesti.

Tiesin löytäväni niistä myös sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat minua tulevaisuudessa työelämässäni. Yritysmyynti on todella monipuolista ja värikästä puuhaa parhaimmillaan. En vielä vain silloin aikoinaan B2B-puolella touhutessani tiennyt, että tajuaisin joku päivä olevani yrittäjä. En osannut kuunnella itseäni tarpeeksi toteuttaakseni sitä, mikä minulle itselleni on tärkeää ja mikä on minun tavoitteeni tässä elämässä.

En siis kuunnellut itseäni ja vaimensin oman sisäisen ääneni. Siitä syystä tein sellaista työtä, joka uuvutti minut. Tein sikapitkiä päiviä enkä saanut henkisesti mitään. Palkka oli tietysti ookoo, mutta raha se kun ei merkkaa itselleni kaikkea. Sen sijaan oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveyden edistäminen merkitsevät – enemmän, kuin rahalla ikinä saisin hankittua.

Tästä pääsinkin tämän päivän blogipohdintaan. Haluan, että me ihmiset ajattelemme itseämme terveen itsekkäästi: mikä minulle itselleni on tärkeää? Siten oppisimme tekemään myös omien tavoitteidemme ja arvojemme mukaisia valintoja. Siihen olennaisesti liittyy perusymmärrys siitä, millainen ihminen itse olet. Ja miten itsestäsi puhut.

 

laiska

Tunnetarkastelua: mikä tunne minulle tulee, kun mietin olevani laiska?

Sitten päivän aiheeseen. 😀

Itse en tykkää käyttää sanaa laiska. Mielestäni siinä on negatiivinen viba ja negatiivinen viba aiheuttaa yleensä sen, että se a) homma on hajottavaa tai b) se ei ole eteenpäin vievää. Mielestäni asioita on hyvä tarkastella sitä kautta, vievätkö ne sinua eteenpäin vain jarruttavatko tahtiasi kohti tavoitettasi tai vievätkö sinua siitä poispäin.

Tämä liittyy olennaisesti siihen, mistä usein puhun ihmisille: omaan sisäiseen puheeseemme. Haluan korjata aina ihmisen oman sisäisen puheen laiskuudesta mukavuudenhaluun, sillä niissä on erilainen tunnelataus. Esimerkkinä seuraavat kaksi esimerkkiä:

a) Mietin, että olen laiska. Siksi en saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan tai panostettua ruokailuun. – koska olen laiska, olen saamaton. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani laiska?
b) Mietin, että olen mukavuudenhaluinen. En saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan, koska sohvalla oleminen tuntuu mukavalta. En saa panostettua ruokailuun, koska tykkään että ruoka on helposti saatavilla ja pidän astetta tuhdimmasta ruoasta. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani mukavuudenhaluinen?

 

Tämä ei automaattisesti toimi kaikilla, mutta huomasitko eron?

Sen sijaan, että lähtisit ruotimaan itseäsi ja syyllistämään itseäsi siitä, että olet laiska pyritkin lisäämään ymmärrystä omaa käytöstäsi kohtaan toteamalla ja ymmärtämällä sen, että oletkin mukavuudenhaluinen.

 

Miten tämä liittyy mitenkään siihen, että olen pitänyt tänään Mindfulness-luentoja? 😀

Paljonkin.

Mindfulness on tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Se on asioiden tarkastelua ja toteamista –asioita ei pyritä arvottamaan tai arvostelemaan saatika kategorisoimaan sarjaan ”hyvä” tai ”huono”.

Sen sijaan, että jatkaisimme oman itsemme ruotimista siitä, että olemme laiskoja tai saamattomia haastankin sinut vain puhtaasti tarkastelemaan sitä, miksi kenties sinne lenkille, salille tai keittiöön tekemään ”laaturuokaa” ei yksinkertaisesti huvita mennä?

Tässä itseasiassa tullaan myös hieman arvokeskusteluun.

 

Arvot ohjaavat toimintaamme

Yleensä haastan ihmisiä myös toden totta pohtimaan, mikä itselleen on elämässään tärkeintä. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mitkä tuottavat sinulle hyvää oloa tai mielihyvää?

Mietin kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. Mieti, että ne otetaan sinulta pois. Miltä sinusta tuntuisi?

Sen sijaan, että keskittyisit omiin puutteisiisi tai vaikka laiskuuteesi haluaisinkin haastaa sinut miettimään erilaisia asioita valintoina. Valintoina, jotka vievät sinua kohti sitä, mikä sinulle itsellesi on tärkeää.

Esimerkiksi jos sinulle on tärkeää se, että voit hyvin, niin täsmennä itsellesi mitä sinulle käytännössä tarkoittaa se, että voit hyvin.

 

Kun voit hyvin, niin
• Millaisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyy?
• Miten puhut itsestäsi, ulkomaailmasta tai muista ihmisistä?
• Miten suhtaudut asioihin?
• Millainen on perusolemuksesi?

 

Palauta tavoitteesi siis mahdollisimman konkreettisesti mieleesi ja mutustele sitä. <3

 

laiska

 

Ihmisellä on taipumus pyrkiä kohti mukavuutta pois kaikesta epämukavasta

Tunnetusti ihminen on aina ohjautunut ja tulee aina ohjautumaan kohti mukavuutta, positiivisia tunteita sekä palkkiota pyrkien pois kaikesta epämukavuudesta ja voimavaroja syövistä tunteista. Ei ole täysin tuulesta temmattu se viisaus, että suurimmat tulokset tapahtuvat mukavuusalueemme ulkopuolella.

Se on kieltämättä totinen tosi, sillä epämukavuusalue haastaa meidät kohti meidän pelkojamme, esimerkiksi epävarmuuttamme ja hylätyksi tulemisen tai epäonnistumisen pelkoa.

Toisaalta toivon ihmiseltä itseltään ja itseään kohtaan ymmärrystä siitä, että on ok tuntea olevansa turvassa mukavuusalueella. Se on sinuun sisäänrakennettu toiminto. Olet täysin inhimillinen.

Uskalla kuitenkin haastaa itsesi positiivisella fiiliksellä siinä, että kurkkaa ennakkoluulottomasti aidan toiselle puolelle ilman odotuksia ja uskomuksia siitä, miten homma mahdollisesti voi mennä pieleen.

Unohda epäonnistumisen pelko, sillä epäonnistumista ei ole: on vain oppimista. Unohda se, että et osaa: on vain kehittymistä. Unohda se, että et pysty: sinä pystyt mihin tahansa.

 

Sinä olet tähti.

 

#inhimillinenote

 

Aurinkoa kaikille!

<3 Kipa

 

Mitkä ovat sinun suurimmat pelkosi? Kommentoi alle. <3

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

Lempi proteiinipatukkani | Terveelliset- ja herkutteluvaihtoehdot

Snäppitoive | Lempi proteiinipatukkani

FF:n snäppiviikolla tuli toive, että kirjoittaisin omista lempiproteiinipatukoistani. Syön patukoita kahdesta eri syystä: välipala, jolla saan näpsäkästi proteiinia sekä herkkupalana makean sijaan.

Edellinen kirjoitukseni oli yleisesti siitä, mitä kannattaa huomioida proteiinipatukan valinnassa. Lisäksi proteiinipatukan valintaa ohjaa käyttötarkoitus: mihin tarkoitukseen haet patukkaa (tsik tsik).

Yleisön pyynnöstä esittelen omat lempparini ensin siitä näkökulmasta, että olen valinnut patukan ainesosaluettelon perusteella ja proteiinin tarpeeseen. Lähinnä ns. ”järkikäyttöön”.

Toisessa näkökulmassa en niinkään mene terveys edellä eli ainesosaluettelon kanssa en ole mikään nihilisti. Olen valinnut patukan vaan ihan puhtaasti siksi, että se vaan on sika hyvää ja siinä ei ole liiaksi lisättyä sokeria tai ylimääräistä energiaa. Aina kun ei tarvitse olla täydellinen ja pupeltaa kaikkea niin tip top. Joskus sitä siirappia tai muuta hässäkkää menee kurkusta alas ja sellaista se elämä on. <3

On myös aina kiva tietää sinun suosikkisi, joten kommentoi ja kerro! Näitä on aina kiva vertailla, sillä makunystyrät ovat todella yksilöllisiä.

 

Lue myös keritettäsi vinkkini siitä, että mitä kannattaa huomioida proteiinipatukkaa valitessa.

 

Lempi proteiinipatukkani | Ravintoarvoiltaan perushyvät patukat,
joissa ainesosaluettelo on suht terveellinen

Haluan käyttää otsikossa sanaa ”suht” terveellisen edessä, sillä ainahan proteiinipatukka on teollinen luomus eikä sillä tule korvata täysipainoista ja monipuolista ruokavaliota. Täsmennetään tämä nyt, ettei kukaan ajattele minun elävän patukoilla – vaikka joskus niitäkin ajanjaksoja on, kun niitä kuluu enemmän.

 

Terveys edellä nro 1: Quest Nutrition Questbar

Questbarit kuuluvat kastiin, jotka jakavat mielipiteitä. Questeissa nimittäin joissain käytetään sukraloosia makeutusaineena. Kannattaa siis lukaista ainesosaluettelo, mikäli siltä haluaa välttyä. Questit aikoinaan olivat koostumukseltaan vähän toisenlaisia (kuka muistaa?) ja reseptin uusimisen jälkeen moni Questin vannoutunut kuluttaja hieman pettyi. 

Aikaisempi kuitu korvattiin liukoisella maissikuidulla ja lisäksi patukoihin tuli palmuöljy. Myös makeutusaineiden suhteita hieman muutettiin ja tästä syystä koostumus & maku vähän muuttuivat.

Myönnän, että omalla kohdallani tämä on yksi suuri syy Questien vähentyneeseen käyttöön.

Mutta yhä ainesosaluetteloltaan patukka rokkaa: patukkaan mahtuu kanssatovereitaan vähemmän höttöä eli turhia lisäaineita. Lisäksi liikkuvalle ja paljon hikoilevalle Questbar on toimiva. Se nimittäin sisältää hyvät määrät myös merisuolaa ja herkkäkielisimmät maistaa sen todella helposti. 🙂

Questille plussaa myös siitä, että niissä käytetään markkinoiden laadukkainta heraproteiinia. Tämä toki näkyy patukan hinnassa, mutta I’m worth it. 😉

 

 

Terveys edellä nro 2: Leader Softbar, stevialla makeutettu

Leaderiltä on useampaa Softbaria ja niistä jos pitäisi terveys edellä valita lempparit, niin ne ovat stevialla makeutetut Softbarit. Näitä ovat suklaakakku (kuvassa ylimpänä), banaani-muffinssi (ei kuvassa), sitruuna juustokakku (kuvassa keskellä) ja valkosuklaa (kuvassa alimpana).

Lisäksi heillä on Softbareja, joissa makeutukseen on käytetty paljon mainitsemaani mielipiteitä jakavaa sukraloosia (omenapiirakka, punaiset marjat ja toffee-suklaa). Itseasiassa stevialla makeutetut Softbarit tuotettiin vastaamaan kuluttajien tarvetta siitä, että sukraloosia haluttiin ruokavaliossa välttää.

Mantelikrokantissa on sukraloosin lisäksi hivenen glukoosisiirappia, mikä on kiva tieto silloin, jos siirappeja välttelee.

 

Terveys edellä nro 3: Lidlin Smooth Bar

Tykkään jokseenkin näiden vanilja-mantelipatukoiden mausta. Lidliltä on myös suklaan makuinen Smooth Bar, mutta maku jää itselleni hieman hailakaksi. Puhtaaseen proteiinin tarpeen täyttämiseen patukka on loistava eikä nämä ole proteiinipatukaksi pilattu liiaksi lisäaineilla. Näissä on jonkin verran glukoosisiirappia sekä sokereista täysruokosokeria, mutta kokonaisuudessaan sokerit jäävät tässä patukassa 2,3 g:aan. Energiasisällöltään patukka on hyvä.

 

 

Lempi proteiinipatukkani | Ehdoton suosikkini

Terveys edellä nro 4 ja naminäkökulma edellä nro 1: Barebells Caramel Cashew

No nyt on kaverit löytynyt se oikea. 😀

Tämä on toistaiseksi patukka, johon olen täysin rakastunut. Koostumus ja suutuntuma ovat miellyttävät, patukka on pehmeä eikä siitä mitään puutu – ei edes teennäistä makua ikenissä! Lisäksi se ei edes ole mikään siirappiseosmötikkä – hurraa!

Kuvan lähde täällä.

 

Mistä tykkään maun lisäksi patukasta on se, että siinä on energiaa 199 kCal per patukka. Se ei siis ole mikään syntien äitisynti, sillä sokereita siinä on patukkaa kohden 1,8 g totaalihiilareiden ollessa 14 g/patukka.

Ainesosaluettelokin kannustaa mutustelemaan, sillä tämä patukka sisältää hyvin vähän epäterveellisiä ainesosia. Kuitenkin mikäli olet makeutusaineiden kanssa tarkka, niin on hyvä huomata patukan makeutetun asesulfaami-K:lla ja sukraloosilla. Voit lukea patukasta lisää esim. Fitnesstukun sivuilta täältä. (Ei muuten ole sponssattu mainos.)

 

Naminäkökulma nro 2: Tupla+, Leader So Much Taste, Puls Bite, Teho Sport

Ja sitten ihan vaan puhtaasti suklaan korvikkeeksi voisin ajatella -ja joskus ajattelenkin, mutta rehellisesti tykkään suklaasta ihan puhtaasti suklaana ja sitä menee sitten mieluummin- näitä patukoita.

Miksi kuitenkin nämä jäävät useimmiten hyllyyn on se, että näissä ei juurikaan olla mietitty patukan tarveellisyyttä vaan lähinnä ravintoarvoja. Ja energiathan näissä ovat kohdillaan, joten ei nokan koputtamista.

Sen sijaan, mistä esim. Tupla+ Salty Caramelissa en tykkää on se, että se sisältää sokeroitua maitotiivistettä, glukoosisiirappia sekä karamellisoitua siirappia. Yhdessä patukassa on 14 g sokeria.

Toisaalta en pääse sen yli, että valmistaja on Cloetta ja Cloetta edustaa minulle makeisvalmistajaa. Makeisvalmistaja valmistaa makeisia ja periaatesyystä proteiinipatukkaa, joka sisältää näin paljon sokeria ei tulisi nimittää proteiinipatukaksi. 😀 On siis vähän oma päänsisäinen uskomusjuttukin: miksi en ostaisi sitten suklaapatukkaa…? 😀

 

Leaderin So Much Taste -linja taas on suoraan sanottuna halpissoijaproteiini-isolaattipatukoita, ja sen huomaa patukoiden hinnassakin. Ei hyvää vaan saa halvalla. Usein sukraloosin lisäksi näissä on myös maltitolia ja sokeria ja ”ihan vaan muutama” lisäaine. Siitä syystä syön todella harvoin, myöskään So-Lo Carb-patukoita.

Plus Nutritionin Puls Bite on söpön pieni, siinä on vain 115 kCal per patukka ja sokereita 1,3 g:n luokkaa. Patukassa on myös lisättyjä vitamiineja, joka on kiva ajatus – sääli, että synteettisesti valmistetut ja lisätyt vitamiinit eivät oikein kehossa mene hyötykäyttöön. Eli lähinnä myyntikikkailun puolelle menee. Tämä patukka ei muuten ole gluteeniton, sillä se sisältää vehnägluteenia.

Teho Sport Proteiini 40% on ihan jees maku, mutta patukka jää hyllyyn sen ollessa kovin soijapohjainen. Pyrin pitkälti välttämään soijaproteiini-isolaattia, sillä siitä vaan helposti tulee iho-oireita, vatsaoireita ja turvotusta kroppaan. Ja tämä on vain omat fiilikseni – jollekin toiselle soijaproteiinipohjaiset patukat vaan toimivat. 🙂

 

Tässä vaiheessa voisi sanoa, että näillä eväillä eteenpäin! Kysy tai kommentoi, mikäli sinulle tulee aiheesta mitä tahansa mieleen.

Nyt nautitaan auringosta, ihanaa alkuviikkoa kaikille!

<3 Kipa

 

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3

Miltä näyttää mun viiden (kiireisen) päivän ruokapäiväkirja?

Ravintopäiväkirja | Miksi?

Ensiksi haluan sanoa, että tahdoin tulla editoimaan hieman ensimmäistä tekstiäni. Kiitos kaikille kommentoineille – olen todella kiitollinen kommenteistanne, ja teillä on ihanan järkevä ajatusmaailma! <3 Kiitos siitä.

 

Ohessa ruokapäiväkirja, johon lisätty myös määrät.

Mikä on myös ravintopäiväkirjan julkaisemisen ”pointti” on se, että onnistuuko kiireisinä aikoina terveellinen syöminen? Voiko proteiinipatukoita syödä väipaloiksi ”oikean ruoan” sijaan?

Olemme kaikki yksilöitä. Ja joskus tulee skipattua lounas tai välipala – byhyy. 😉 Mutta itselläni lähtökohtaisesti ajatus on se, että jos ei ruokaa saa koneeseen, niin mielelläni syön ensihätään edes jotain – vaikka sitten proteiinipatukan.

 

Ravintopäiväkirja | Miksi en laittanut konkreettisia ruokamääriä ruokapäiväkirjaani?

Joku ihana ihmetteli hieman sitä, miksi en laittanut ruokamääriä ruokapäiväkirjaani. Siihen on yksi syy: en halua, että joku vertailee omia syömisiä omiini. Ymmärrän tämän olevan vähän ”höhlä” syy, sillä väistämättähän jossain määrin sitä tapahtuu, luonnollisesti. 

Olen työssäni PT:nä vain huomannut, kuinka ihmiset ovat irrallaan oman kehonsa kuuntelusta: jalo taito kuunnella sitä, mitä minun kehoni tarvitsee ja mitä minä todella tarvitsen tai mikä tekee minulle oikesti hyvää on hieman hukassa. Tästä en syytä ihmistä itseään, vaan lähinnä tiedon määrä.

Ruokatietoa, erilaisia koulukuntia sekä ”sääntöjä” on niin julmetusti, että emme tunnu suurimmaksi osaksi tietävän mitä ruokaa on ”oikein” syödä, paljonko sitä tulisi syödä ja kuinka usein.

Lisäksi tieto saattaa olla ihmisen silmään hyvin ristiriitaista. Olen blogannut vuodesta 2012 ja tämä on ensimmäinen kerta, kun laitan ruokapäiväkirjan näkyviin. Miksi?

Vaikka käytän ruokapäiväkirjoja ravintokonsultaatiotyössäni todella paljon on niistä huomattava yksi seikka: ne eivät kerro pitkään aikavälin syömisiä – ne kertovat hetkittäisiä lyhyitä pätkiä.

 

Mitä ruokamääriin tulee, en laittanut niitä siksi, koska minun ruokamääräni ei päde kenenkään muun ruokamäärien kanssa. Meillä ihmisillä on erilainen geeniperimä, erilainen aktiivisen lihaskudoksen määrä (lihasmassa), erilainen perusaineenvaihdunta, erilainen temperamentti (joku on menevämpi, joku rauhallisempi), erilainen elämänrytmi ja tapa liikkua. Emme voi kopioida toinen toisiltamme ruokamääriä, sillä silloin emme keskity siihen mitä minä tarvitsen.

 

Vuodessa on 365 päivää – 5 päivää on peanuts

On syytä myös muistaa, että viisi päivää on hyvin lyhyt hetki. Siitä ei voi vetää johtopäätöstä pitkän linjan ruokailuun tai elämänrytmiin. Tässä mielestäni kulminoituu PT-työn olemus: se on pitkäaikainen asiakassuhde, jossa opin tuntemaan, miten sinun elämänrytmisi, liikkumisesi ja ruokailusi pitkällä aikavälillä muotoutuvat, ja mitä ne tarkoittavat sinun tavoitteesi kannalta.

Haluan oman ruokapäiväkirjani kohdalla korostaa sen, että se osui yhteen kiireisimpään hetkeen. 😀 Olin juuri tullut lomalta la-su välisenä yönä ja minulla oli lanseerattavana kuusi Les Millsin erilaista jumppaa sekä päivätyöt kolmelta päivältä joista kaksi niistä oli aika hc-tahtista.

Kerroinkin snäpissä tiistaina (?), että ruokavaliota ei aina vaan voi vakioida. Esimerkiksi minä en harrasta fitnesstä, enkä ole rukannut elämäntahtia sen ympärille miten ruokailuni ja treenini liikkuvat. Tästä syystä saattaapi olla, etten kiireiselle päivälle ole paistanut esimerkiksi omaa suolatonta kanaa, höyrystettyä parsakaalia ja keittänyt riisiä rasiaan, vaan menen hyvin paljon työtahdin mukaan.

En voi tehdä yksilövalmennusta yrityksessä ja kahmia samanaikaisesti kanaa ja riisiä vasempaan poskeen. 🙂 🙂

 

Ruokapäiväkirja | Tarkennuksia ruokamääriin 

Kiitos kaikille myös huolestuneista kommenteista siitä, että kuinka jaksan tai jaksanko. Minusta on lämmittävää se, että sinä välität. <3

Koska en halua, että kukaan tämän enempää huolestuu omasta jaksamisestani, niin laitoin ruokamäärät (niin hyvin, kuin muistan) päiväkirjaan.

Ja totta on: syön paljon kasviksia, sillä tykkään niistä. Saan niistä henk koht paremman olon, kuin raskaasta ruoasta. Lisäksi tuntini, joita vedän ovat melko intensiivisiä enkä valitettavasti voi syödä kovin raskasta ruokaa päivällä, jos illalla on tunnit. Ohjatessa syke on todella paljon korkeammalla, kuin omaa treeniäni tehdessä ja olen ongelmissa, mikäli vatsa on turvoksissa tai ruoka ei ole sulanut. 😀

Tämä ruokapäiväkirja osui nyt tältä osin vähän sellaiseen kohtaan, että työtahtini oli tämä. Tahtini ei ole joka päivä tallaista ja rentoa aikaakin löytyy. Silloin luonnollisesti vietän enemmän aikaa kotona ja tulee syötyä enemmän. Eli nyt täytyy muistaa myös se, että ruokapäiväkirja on hyvin lyhyeltä aikaväliltä.

Tällä hetkellä syön todella fiiliksen mukaan. Rakastan värejä lautasella ja ruokavalioni on kasvoisvoittoinen. Snäpissä joku kysyikin, olenko vegaani.

En kuitenkaan ole vegaani, vaikka syön paljon kasviksia. Yleensä pyrin syömään punaista lihaa kerran viikkoon, koska siitä saa hemirautaa ja B12-vitamiinia. Jos syön lihaa syön hyvin usein kanaa tai kalkkunaa. Viimeaikoina olen tykästynyt falafeleihin ja hummukseen, joten niitä löytyy ruokapäiväkirjasta paljon. 🙂

 

Fodmapia ei (välttämättä) tarvitse noudattaa pilkun tarkasti

Fodmapista tulee kysymyksiä myös, että eikä jokin syömäni asia ole fodmapilla kielletty. Fodmapissa on todella hyvä listaus sitä, mitä ”saa” ruokavaliota noudatettaessa syödä ja mitä ”ei”. Haluan tässäkin muistuttaa, että itselläni ei ole ärtyvää suolta, joten minulla on hieman joustovaraa ruokavaliossani.

Olen herkkävatsainen ja vatsani reagoi erityisesti stressiin, kovaan treeniin ja matkustamiseen. Itselläni fodmap auttaa erityisesti tällaisina aikoina. Vatsaoireita ole itselläni ollut vähään aikaan, ja syön mielelläni punajuurta, avokadoa ja hummusta, jotka fodmapilla ovat ”kiellettyjä”.

 

Fodmap on ruokavalio, jota suositellaan kokeiltavan mikäli on vatsaoireita. Sitä voi noudattaa sellaiset 4-6 viikkoa, kunnes voi pikkuhiljaa kokeilla ruokavalioonsa pieniä määriä joitakin ”kiellettyjä” ruoka-aineita. Fodmap ei siis ole elämän kestävä dietti tai laihdutusmenetelmä, vaan se tarjoaa loistavan työkalun vatsaoireiden tarkasteluun ihmisen itsensä kohdalla. Fodmapissa korostetaan, että jos jokin ”kielletty” aine sopii vatsallesi voit syödä sitä. 🙂

Mitä tahansa kysymyksiä ja kommentteja tuleekin, niin laittakaa toki! <3 Kiitos jo kommentoineille, olette supereita!

 

Viiden päivän ruokapäiväkirja | Mitä meni koneeseen? 

 

Sunnuntai 12.3.

Aamupala 🙂

 

Aamupala:

4 kpl maissikakkuja, 80 g tuorejuustoa, 8 kpl HK:n kylmäsavuhärkäleikettä sekä 4 kpl kookosöljyssä paistettuja kananmunan valkuaisia

Lounas:

Salaatti, jossa jäävuorisalaatin lisäksi 3 isoa kourallista paistettuja kananrintapaloja, 2 kauhallista maissia, 2 avokadoa, 1/2 rasiaa kirsikkatomaatteja, 1 kauhallinen porkkanaraastetta

Välipala:

Questbar Oatmeal Chocolate Chip -proteiinipatukka

 

 

Illallinen:

Salaatti, jossa salaatin lisäksi 1 avokado, 150 g hummusta, 4 rkl punajuurisalaattia, 1/2 purkillista minisuolakurkkuja, 1/2 rasiaa miniluumutomaatteja, kourallinen rusinoita, 1 rkl salaatinkastiketta, 8 falafel-pyörykkää sekä kourallinen kurpitsansiemeniä

 

Omat tunnit: BodyPump & BodyAttack sekä Grit Strength

 

Ruokapäiväkirja – lounas. Näitä lautasellisia siis kaksi. Lounas sujui opetellessa Les Mills -ohjelmia. <3

 

Maanantai 13.3.

Aamupala:

2 dl Elovena-puuroa (kuivapaino) 2 tl voisilmällä

Lounas:

8 kpl maissikakkuja lisäaineettomalla kinkkuleikkeleellä (12 kpl) sekä purkillinen Tommies miniluumutomaatteja (250 g)

Välipala:

3 pientä mandariinia ja kuppi kahvia

Illallinen:

Salaatti, jossa salaatin lisäksi samat ainekset, kuin edellisen päivän iltana (mutta falafelejä 4 kpl ja punajuurisalaattia 1 1/2 rkl) + 2 kpl maissikakkua 4 kpl kinkkuleikkeleellä

 

Illallinen. Nommom. <3

 

Itseasiassa tämä päivä oli sellainen, että stressasin illan tuntien opettelua. Minulla oli uusi BodyStep, Grit Plyo ja BodyCombat ohjattavana ja opeteltavana ja huomasin, että ruoka ei vaan maistu. Aika poikkeuksellista, sillä usein maistuu. 😀

 

Omat tunnit: BodyStep, Grit Plyo, Spin Cardio45 ja BodyCombat

 

Tiistai 14.3.

Tämä oli päivä, jolloin olin työkeikalla ja silloin olen täysin eväiden varassa. Aamulla tuli himppasen kiire, joten kerkesin kahmaisemaan vain nopeiten napattavat eväät mukaan.

Aamupala:

6kpl maissikakkuja, jossa loput (6 kpl) lisäaineettomista kinkkuleikkeistä ja kourallinen miniluumutomaatteja

Lounas:

Yosa naturell -kaurajogurttivalmiste (400 g) ja Questbar Chocolate Chip Cookie Dough -proteiinipatukka

 

Työeväät. 🙂

 

Välipala:

Kaksi suklaahippukaurakeksiä ja Weider-proteiinipatukka

Välipala 2:

Barebell’s Caramel-Cashew -proteiinipatukka (ennen Grit-tuntia)

Illallinen:

4 kpl maissikakkuja 100 g hummuksella ja 100 g vuohenjuustolla

 

Päivä meni todella pitkäksi. Pääsin kotiin vasta noin 22.20 ja silloin ei vain yksinkertaisesti jaksanut väsätä enää mitään, koska seuraavana aamuna töissä piti olla 7.10. Halusin vain nukkumaan.

On hyvä muistaa, että joskus näinkin päin. Kokonaisuudessaan tiedän päivän ruokailun jäävän vähän köyhäksi. Aina vaan kaikkea ei voi vakioida ja se on ok. 🙂

Omat tunnit: BodyAttack ja Grit Strength.

 

Keskiviikko 15.3.

Aamupala:

Njie proteiinipudding

Lounas:

1 1/2 kauhallista uunipunajuurilohkoja rucolalla ja 1 rkl punajuurihummusta, 2 kauhallista uunissa paistettuja perunoita, 2 rkl porkkanaraastetta, ilmeisesti patana valmistettua munakoisoa ja kesäkurpitsaa 1 1/2 kauhallista sekä 2 kasvispihviä

Välipala:

1 kpl Barebell’s Caramel-Cashew -proteiinipatukka

Välipala 2:

Porkkanakakkua 1/2 palaa

Illallinen:

Salaatti, jossa salaatin ja rucolan lisäksi kauhallinen maissia, 2 kauhallista aurinkokuivattua tomaattia, 1 1/2 kpl avokadoa, 1 rkl porkkanaraastetta ja 7 kpl falafeleja

 

Omat tunnit: BodyPump

 

Torstai 16.3.

Kiire aamu luennon ja valmennusten merkeissä, joten aamupala jäi pois.

Lounas:

Härkäpapuja sellerillä, porkkanaraastetta, minisuolakurkkuja, uunissa paistettuja porkkanoita, puolukka-kaaliraastetta rucolalla, punajuuripaloja sekä paahdettuja cashew-pähkinöitä

 

 

Tämä itseasiassa oli päivä, jolloin oli tarjolla pääruokana pizzaa. En ottanut, koska yksinkertaisesti ei tehnyt mieli. Jos olisin ottanut vielä ison slaissin pizzaa olisin ollut aivan turvonnut päivän viimeiset yksilövalmennukset. Enkä halua oman huonon oloni verottavan asiakaspalvelua.

Välipala:

2 kpl Caramel-Cashew -proteiinipatukat

Huvikseen-pala:

Rasiallinen luomu miniluumutomaatteja ja Weider proteiinipatukka

Illallinen:

Salaatti, jossa salaatin lisäksi 1/2 rasiaa punajuurisalaattia, 100 g hummusta, 1 kpl avokadoa, 1/2 rasiaa miniluumutomaatteja, 6 kpl punajuuri-falafeleja sekä 100 g vuohenjuustoa

 

Illalla vielä So-Lo Carb Cookies & Cream -proteiinipatukka ja Njie -proteiinivanukasta – huomasin muuten syöväni proteiinipatukan janooni. Todellisuudessa tekisi mieli Pepsi Maxia. 😀

 

Tällaista.

Oma näkemykseni on, että ruokailun tulee olla rentoa ja siitä pitää nauttia. Omat ruokavalintani lähtevät puhtaasti siitä, mitä fiiliksiä haluan tuntea. Haluan tuntea olevani pirteä, ravittu ja haluan jaksaa. En jaksa, ellei ruoka ole puhdasta – puhdasta siinä mielessä, että uppopaistettuja, raffinoituja, friteerattuja, sokeritoituja tai valmisteita en kovinkaan suosi. Ne eivät vain tunnu hyvältä syödä ja ne jos mitkä häiritsevät päivärytmiäni.

Ajattelen ruokaa usein solujen rakennusaineina. Solumme saavat kaikesta syömästämme ruoasta niiden rakennuspalikat. Vertaisin sitä vähän talon rakentamiseen: millaisen talon minä haluaisin rakentaa, vakaan ja vantteran, joka kestää tuulessa ja myräkässä vahvasti yli haasteiden ja kovan menon vai horjuvan ja tuulessa vaappuvan sekä romahtamiselle alttiin ja epävarman talon?

Syönkö koskaan makeaa tai herkuttelenko? Toki! Ne eivät nyt vain osuneet tähän ravintopäiväkirjaan. Minulta toivottiin, että laittaisin myös herkuttelupäivästä tai normimman rytmin päivästä ruokapäiväkirjaa. Onnistuu toki! 🙂

Lupaan julkaista näitä myös viimeistään omassa snäpissäni (löydät oman snäppini nimellä kipatiivola) sekä kaiken maailman kehoröyhkeyksiä. 😀  <3

 

Ei ole pakko syödä 5-6 kertaa päivässä

Tämän haluan vielä sanoa, sillä keskustelen tästä paljon asiakkaideni kanssa. Se, että ihmisen olisi pakko syödä 5-6 kertaa päivässä ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen tai näyttöön. Olen lukenut ja tutustunut ruoka-asioihin 17-vuotiaasta (olen nyt 33 v) enkä ole ikinä nähnyt missään viittausta tällaiseen tutkimukseen.

On hyvä muistaa, että se on suositus. Se on suositus sille, että verensokeri pysyisi tasaisena läpi päivän eikä esimerkiksi henkilöt, joiden tulee helposti naposteltua tai skipattua aterioita söisi yli kulutuksensa. Näin nimittäin vältytään illan ruokahimokohtauksilta ja ”syön kaapit tyhjiksi” -kohtauksilta iltaisin (ti päivällä).

Toisekseen sillä on merkitystä henkilöille, jotka ovat todella herkkiä verensokerivaihteluille. Silloin se on perusteltua pitää niistä tarkasti kiinni. Esimerkiksi diabeetikot ovat asia erikseen ja heillä on oma ohjeistuksensa.

Mutta että olisi sellainen juttu olemassa, että kehon aineenvaihdunta yhtäkkiä dramaattisesti hidastuisi, jos syö vain 4 tai 3 kertaa päivässä…ei. Kehosi aineenvaihdunta jyllää taustalla kyllä. Syömisrytmi on yksilöllinen.

 

Lopettakaamme jatkuva pyrkimys täydellisyyteen

Mistä tämä kaikki aineenvaihduntahöpötys on tullut on juuri siitä, kun karrikoidusti sanottuna me nykyään haluamme vain pudottaa painoa tai hallita sitä. Ruosta on tehty taas yksi väline, niin kuin liikunnastakin, pyrkiä täydellisyyteen. Ja siksi on olemassa normielämään kaikenlaisia kummallisia piirun tarkkoja ruokailusääntöjä.

Tottakai ruokailurytmien ollessa aivan keturallaan on syytä pureutua niihin. Tai jos ruoan laatu on ristiriidassa henkilön omien tavoitteiden kanssa. Lisäksi on syytä pureutua siihen, mitä taustalla tapahtuu: onko tunnesyömistä, millainen elämänrytmi, miten lapsuudessa opittiin syömismallit, millainen on ihmisen kehonkuva jne…Eli tämä ei ole ihan yksiselitteinen juttu.

Kaikkea ei vaan saa samaan muottiin. Tietenkin on perusteltua esimerkiksi opetella syömään säännöllisesti, jotta iltanapostelulta tai äkillisiltä mieliteoilta vältytään, mikäli henkilöllä on ylipainoa tai syömiseen on vaikea saada tervehdyttävää otetta.

Mutta kyllähän keho herranjestas selviää, vaikka se ei saisi kahden tunnin välein jotain!

Toivoisin, että lopettaisimme pyrkimästä täydellisyyteen. Kuinka monta täydellistä tyyppiä sinä tunnet tai tiedät?

Nykyään kaikki pitää olla ruokailussakin niin tiptop ja siitä on tehty ennennäkemättömän vaikeaa! Emme enää osaa kuunnella itseämme ja sitä, mikä tekee meille hyvää tai mikä on tavoitteidemme kannalta tarkoituksenmukaista.

Meille ihmisille sopii erilaiset rytmit ja se on täysin hyväksyttävää. Aina kaikkea ei tarvitse yrittää täydellistää. Aamupalan voit joskus jättää välistä. Joskus ei kerkiä lounaalle tai joskus tulee vetästyä bageli näkkärin sijaan tai jskus suuhun humpsahtaa donitsi. OHO! Olet silti ihminen ja täysin riittävä.

Ei se väärin oo.

 

<3 Kipa

 

 

*** Seuraa minua ***

FacebookInstagramYouTubeBloglovin

<3