Toiveaihe: Kehonkuva | Kun ulkonäkö muuttuu painonpudotuksen myötä

KEHONKUVA JA PAINONPUDOTUS

Tiedän, että olen saanut tuloksia aikaan, koska painoni on tippunut ja ystävät sanovat ulkonäköni muuttuneen. En silti kuitenkaan osaa ajatella tai nähdä itse itseäni hoikempana, vaan syvällä sisimmässäni olen vielä se sama pullukka.

 

Tätä aihetta on toivottu, ja ihme kyllä aiheesta kirjoitetaan yllättävän vähän. Käsitellään sitä siis tässä. Kiitos toiveesta! <3

Mikäli yllä oleva ajatus osui ja upposi, niin lue ihmeessä lisää! Et nimittäin ole kyseisten tunteiden ja ajatusten kanssa yksin.

On joskus todella vaikeaa antaa itselleen lupa tai sallia oman ulkonäkönsä muuttuneen. Saatat jopa  ajattella, ettet ole ansainnut olla hoikempi.

Mistä tämä kaikki johtuu? Miksi on niin haastava päästää irti menneisyyden haamuista ja vaan olla tyytyväinen saavutuksiinsa?

Saavutuksiinsa voi toki olla toki tyytyväinenkin, mutta niitä joskus saattaa varjostaa tällainen pikku seikka, kuin se vanha minä eli vanha kehonkuva.

 

kehonkuva

KEHONKUVA | SE JOUKON PULLUKKA

Aikaisemmin on todennäköisesti ollut niin, että sinä olet tottunut olemaan se joukon pyörein? Juuri sinä olet ollut ”se pullukka” niiden kaikkien muiden kauniiden ja hoikkien keskellä?

Ajatuksesi omasta itsestäsi ja kehostasi ovat saattaneet olla hyvin kriittisiä.

Ja koska olet se joukon pullein, niin olet ansainnut vähemmän hyvää, kuin ne muut. Et myöskään ole ansainnut painon putoamista, olethan se pullukka.

Olet siis kenties ollut kriittinen myös sen suhteen, mitä mielestäsi ansaitsisit?

Itsekriittisyyttä tarvitaan toki aina jonkin verran, muutoinhan meissä itsessämme ei koskaan olisi mitään vikaa – vaan aina vain muissa. 🙂

 

Ajatustyötä vaatii nimenomaan itse ajattelu: vievätkö omat ajatuksesi itsestäsi sinua kohti tavoitettasi vai siitä pois päin?

kehonkuva

AJATUKSET OHJAAVAT TOIMINTAAMME

Mitäs jos oletkin aina itse ajatuksinesi seissyt tavoitteesi jarruna: mitäs jos omalla sisäisellä puheellasi oletkin luonut sellaisen ajatuksen itsestäsi, että sinun kohtalosi on olla tällainen?

Koska kohtalosi on olla tällainen, niin miksi edes yrittää?

Tai ehkä omat ajatuksesi todella toteutuvatkin käytännössä: et teekään tavoitteidesi mukaisia valintoja, koska et kuitenkaan onnistu.

Tai et ole oikeutettu voimaan hyvin? Et ansaitse hoikempaa olomuotoa, koska olet tällainen tai tollainen?

Opi pysähtymään hetkittäin omiin ajatuksiisi. Mitä kaikkea itsellesi ja itsestäsi puhutkaan?

 

 Oman sisäisen puheen tarkastelu on tärkeää, koska mielemme toimii joko puolestamme tai meitä vastaan.

 

Opi vaimentamaan arvostelija pääsi sisällä. Oma sisäinen puheemme on oikeasti parhaimmillaan aika karua: emme varmana sanoisi kaikkia samoja asioita tärkeille ystävillemme. 😀

Ja hei – mikäli koet olevasi todella tuomitseva omaa itseäsi kohtaan, niin arvaa mitä? Jopa neljä viidestä on tuomitsevampi itseään, kuin ystäväänsä tai muita ympärillä olevia ihmisiä kohtaan.

Kuten sanottu, et ole yksin. <3

Nyt tärkeintä on vain oman sisäisen puheesi tiedostaminen ja sisäisen kriitikon pehmentäminen.

kehonkuva

KEHONKUVA | ERITYISESTI TUNNOLLISTEN, PERFEKTIONISTIEN JA SUORITTAJIEN HAASTE

Jos vielä luet tekstiä, olet todennäköisesti yksi seuraavan tyyppisistä henkilöistä:

Tunnollisena henkilönä otat paljon vastuuta hartioillesi. Heittäydyt helposti itsekriittiseksi, kun asiat eivät mene odotustesi mukaisesti: saatat jopa ajatella, että vika on sinussa.

Mietit oitis, mitä olet tehnyt väärin.

Perfektionisti ja suorittaja. Perfektionistina et ole koskaan tyytyväinen työsi hedelmään, vaan siinä riittää aina fiilattavaa. Et oikein kerkiä nauttia tehdystä työstä, sillä seuraavaa pitäisi jo aloittaa ja mieluiten sata lasissa.

Tai vähintään kaikki tai ei mitään -periaatteella, hommasi etenee lähinnä on-off. Inhoat keskeneräisiä asioita. Fiilaatkin asioita tiptop-kuntoon, vaikka seuraavat jutut painaisivat jo päälle.

Perfektionistina muistat aina nimenomaan virheet.

Usein perfektionistit rupeavat helposti suorittamaan asioita, sillä kaikki meneillään olevat projektit on tehtävä todella hyvin.

 

Mitä tämä kaikki tarkoittaa painonhallinnan kannalta?

 

kehonkuva

KEHONKUVA | TYYTYMÄTTÖMYYS, RIITTÄMÄTTÖMYYS JA ITSENSÄ RUOTIMINEN 

Lähinnä sitä, että et juurikaan pysähdy nauttimaan työsi hedelmistä tässä hetkessä: et salli itsellesi uutta ulkomuotoa. Et anna itsesi katsoa ja hyväksyä uutta kehonkuvaasi silmiin ja todeta, että vau – hyvä minä!

Uskalla siis tehdä se. Katso itseäsi peilistä vähemmän kriittisin linssein. Opi iloitsemaan ja kehumaan itseäsi pienimmistäkin onnistumisista, sillä ne ovat tärkeitä.

Unohda pienet takapakit – ne usein ovat sitä paitsi kokonaisuuden kannalta aivan merkityksettömiä. Mielemme on myös taitava paisuttelemaan asioita ja tekemään kärpäsistä härkäsiä.

Suhtaudu takapakkeihin hienoina oppimiskokemuksina – olet taas oppinut jotain lisää!

Ole itsellesi armollisempi ja odota itseltäsi vähemmän. Sen sijaan palkitse itseäsi enemmän. Tarkista aikajänteesi tai tavoitteesi realistisuus: ettet vain nyt odottaisi itseltäsi liikoja?

Muista, että olet ihminen – et kone. Riittämättömyyden tunne aiheuttaa sisäistä levottomuutta ja saa meidät kamppailemaan negatiivisen sisäisen puheemme kanssa pahimmillaan lisäten negatiivista sisäistä puhetta.

Olemme hyviä itse painamaan itseämme alas.

Kyllä sinä riität.

Viimeisimpänä, muttei vähäisempänä: relaa ja nauti matkasta. Luota itseesi ja luota prosessiin. Muista, että kaikki ne pienet valintasi tänään määrittävät tulevaisuuden huomistasi.

 

Seuraavan kerran, kun bongaat itsesi peilin edestä ruotimasta tai kritisoimasta itseäsi käännä sisäinen puheesi positiiviseen: etsi peilikuvastasi sellainen kohta itsestäsi, josta tykkäät (kyllä, löydät sellaisen varmasti 🙂 ) ja sano itsellesi ääneen:

 

Hyvin mä vedän.

 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille,
x Kipa

 

Lue myös:

AHDISTAAKO SINUA TERVEELLINEN SYÖMINEN?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

coachingkira

~Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.~

Huomaavaisuus | Oletko muiden tarinassa sellainen, kun toivot itsesi olevan?

HUOMAAVAISUUS | EPÄYSTÄVÄLLISYYTTÄ VAI PAREMMUUDEN TUNNETTA?

Mä olen tässä mietiskellyt taas viime päivinä yleisesti ihmisten käyttäytymistä. Erityisesti tuntemattomia ihmisiä kohtaan suuntautuvaa käyttäytymistä.

Tiedättekö…

Esim. kuinka helppoa onkaan kertoa muille, mikä on oikein tehdä tai miten pitäisi käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tai kuinka helppoa jonkun on ratikassa tai bussissa puolihuolimattomasti tönäistä toista, koska hän nyt sattuu olemaan juuri tönäisijän (omasta mielestään) tiellä.

Tai kuinka jossain tilanteessa olisi juuri tasan oikeita sanoja, jotka pitäisi sanoa. ”Näinhän sen pitäisi kyllä mennä”. Ja sitten sitä pahoitetaan mieltä, niin itse mielensä pahoittamalla kuin mielipahaa tahaten aiheuttaen. Popparit valmiiksi!

Tai sitten ilmoitetaan oma kanta hyvin ”rakentavasti” ihan vaan haukkumalla toista. Anonyymisti.

Mä jäinkin miettimään huomaavaisuutta. Onko sen vastakohta epäystävällisyys? Vai huono käytös? Vai tunteettomuus? Vai ihan vaan solidaarisuuden, so. myötäelämisen taidon puuttuminen? Tai myötätunnon tai empatian puute?

…vai itsekkyys? Mitäs jos olemmekin suurelta osin taipuvaisia asettamaan itseämme ylemmäksi tai paremmaksi muita? Jos näin on, niin millä mittareilla sen teemme? Ja vielä, miksi niin teemme?

 

Mistä tiedämme olevamme parempia, kuin joku muu?

 

 

huomaavaisuus

HUOMAAVAISUUS | MITEN ITSE TOIVOISIT ITSELLESI PUHUTTAVAN?

Mielestäni erityisesti internetin ihmeellisessä maailmassa ihmiset voisivat miettiä hetken, ennen kuin painavat enteriä tai lähetä-nappia. Onko se mitä juuri kirjoitit sellaista, mitä haluaisit lukea omalla kohdallasi?

Haluaisitko sinä lukea itseesi kohdistuvaa haukkumista? Entä kettuilua? Tai ihan vaan puhdasta vihaa? Miltä tuntuisi, jos kirjoittamasi sanat olisivatkin itsellesi?

Vai olisiko mukavampaa lukea jonkinlaista muuta tekstiä, esimerkiksi rakentavasti perusteltua tekstiä, jossa ensimmäisenä ei puhu ylemmyyden tunne, itsensä paremmaksi ihmiseksi asettaminen tai loukkaaminen?

Esimerkiksi sellaista tekstiä, jossa perustellaan näkemys jollain muulla, kuin mutu-tuntumalla (ellei mielipidettä tai fiiliksiä ole varsinaisesti kysytty), kuulopuheella tai tyyliin nopsakalla suomi24 tai vauva.fi -sivuston keskustelufoorumigoogletuksella. Tai siltä pohjalta, että ”mun mielestä se vaan on näin”.

 

HUOMAAVAISUUS | OLEMME JOKAINEN OSA TARINAA

Johonkinhan me käsityksemme, odotuksemme, tunteemme ja ajatuksemme perustamme. Mihin? Mihin sinä perustat ajatusmaailmasi? Mistä sinulla erilaiset tunteet, ajatukset ja käsitykset kumpuavat – oletko koskaan miettinyt?

On hyvä myös joskus pohtia omia käsityksiään, odotuksia, tunteitaan ja ajatuksiaan vähän boksin ulkopuolelta ja laajemmasta näkökulmasta. Mikäli linssit viilautuvat liian kapeaksi on riski siinä, että meiltä katoaa juurikin huomaavaisuus, muiden tunteiden huomioon ottaminen, solidaarisuus, empatia, kohteliaisuus sekä myötätunto.

Lisäksi katoaa avoimuus, lämpö ja samalla viivalla oleminen.

 

Emme me ole toinen toistamme parempia emmekä huonompia.
Olemme ihmisiä, joilla on oma taustansa ja tarinansa: jokaisen kasvon takana on tarina.

 

huomaavaisuus

 

Älkäämme koskaan unohtako sitä, sillä emme voi tietää mistä toinen tulee, mitä hän on kokenut tai mitä hän käy läpi juuri nyt. Emme voi tietää, mitä toinen tuntee emmekä me ole oikeutettuja kertomaan sitä hänelle saati kertomaan mitä hänen pitäisi tuntea.

Emme voi koskaan tietää millaista tarinaa kukakin juuri nyt elää.

Mistä sen sijaan voimme huolehtia on se, että kun osallistumme toisen ihmisen tarinaan meistä jää tarinaan hyvä ja ystävällinen muistijälki. Huomioonottava printti. #inhimillinenote

 

Kaunista viikkoa kaikille!
x Kipa

 

Artikkelikuvat: A-lehdet / Johanna Myllymäki

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Koiraelämää | Miksi piti luopua uudesta koiranpennusta?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Koiraelämää | Miksi piti luopua uudesta koiranpennusta?

KOIRAELÄMÄÄ | MIKÄ VOI MENNÄ VIKAAN?

Sain todella paljon yhteydenottoja mailitse, Facessa ja kännyyn siitä, mikä uuden koiranpentutulokkaan kanssa meni vikaan.

Aluksi en halunnut asiasta kauheasti puhua – viime viikko kun oli todella kivulias. On kamalaa miettiä vaihtoehtoja siitä, millä keinoilla koirasta luopua. En olisi koskaan koiranomistajana kuvitellut olevani tilanteessa, jossa pohdin päästääkö koiranpentu kivuistaan ikuisesti vai mitä tehdä. 🙁

Moni kysyi minulta eikö Bosse ja Silas tullut toimeen keskenään. Kyllä tuli. Nää kaks oli, kuin paita ja peppu. Bossesta tuli vähän kuin Silaksen isoveli, vaikka on kuukauden nuorempi. Bosse painaa 12,2 kiloa ja Silas painoi 7,3 kg kun tuli. 😀

 

koiraelämää
Nää kaks pallopyllyä. <3 Bosse ja Silas.

 

Minulta kysyttiin myös eikö Silas sopeutunut. Sopeutui hienosti. Pikkuviikari oli utelias seikkailija. Tuli meidän mukana metsään. Seurasi kaikkialle. Eniten Silas rakasti olla sylissä. <3

 

koiraelämää
Silas oli aina kaikessa messissä. 🙂

 

Mikä sitten meni vikaan?

Ilkeintä koko jutussa oli se, että kasvattajan kanssa olimme totaalisen eri mieltä ensinnäkin koiran onnellisuudesta ja elämänlaadusta. Toisekseen meillä on hyvin erilainen kasvatusideologia. Itse luotan erikoiseläinkääkäriin ja röntgenkuviin. Kasvattaja ja hänen apurinsa taas eivät – he olivat röntgenkuvien perusteella sitä mieltä, että koiralla ei ole kipuja ja epämuodostuneet selän (Silaksen tapauksessa rintanikamat) nikamat kuuluvat asiaan.

Minusta ei riitä perusteluksi se, että ”millään tämän rodun koiralla ei ole terve selkä”. Joo, ehkä ei 100-prosenttisesti, kun ei oma ihmisselkänikään sitä ole. Varmaan sekin lajikohtainen juttu ( 😉 ), mutta pointti onkin aiheutuuko koiralle kroonista kipua.

Silaksella on siis epämuotoiset 6.-13. rintanikamat, lonkkavika (reisiluun päät kasvaneet ulos lonkkamaljakoista), koukkuhäntä sekä oikean takajalan patellaluksaatio (tosin aste 1).

 

koiraelämää
Bosse ja Silas <3

 

Silas joutuu syömään lopun elämäänsä kipulääkkeitä krooniseen kipuun. Sekään ei takaa laadukasta koiraelämää: rajut leikit on jätettävä pois. Tämä sulkee mm. koirapuistot. Portaita ei saa kulkea ylös eikä alas ja koiran lääkityksen kanssa on oltava tarkkana.

Nyt reilu viikko jälkeenpäin pystyn puhumaan asiasta itkemättä ja tuntematta pettymystä tai jopa vihaa. On niin väärin, että viaton ja niin uskomattoman söötti luontokappale joutui tämän kaiken keskelle. Koen olleeni pattitilanteessa: kasvattaja konkreettisesti kielsi minua antamasta kipulääkkeitä (ne tuhoavat koiran maksan) eikä koiraa saanut päästää sateenkaarisillalle.

Ainoa vaihtoehtoni oli jättäytyä koko oudosta kuviosta pois – halusin olla omille arvoilleni uskollinen. Peruutin kaupat. Olotilaani helpotti hieman viime perjantainen puhelu toiselta lääkäriltä. Pyysimme toista mielipidettä kuvista. Eläinlääkäri vastasi suoraan, että olen tehnyt oikean päätöksen. Hänkään ei ottaisi tällaista koiraa.

Kirpaisi se silti. Silas on aivan ihana. <3

 

koiraelämää
Kiitos, kun kävit elämässäni pikkumies. <3

 

Koska halusin tarjota uudelle tulokkaalle parhaimmat mahdolliset lähtökohdat hyvään elämään vein hänet yleiseen terveystarkastukseen. Varmistaakseni, että hänellä on kaikki hyvin. Siitä tämä koko touhu sitten lopulta lähti. Olen todella onnellinen, että kävin varmuudeksi eläinlääkärissä. Aina kannattaa huolehtia koirasta ja hänen terveydestään, ystävät hyvät.

Toki lopputulos ei ollut se, mitä toivoin. Mutta myöhemmin tämä kaikki olisi kirpaissut vielä enemmän. Inhottavinta oli kuulla kasvattajalta, että hänen mielestään koira oli terve ja elinvoimainen pentu, kun hän lähti luoksemme ja minä tein hänestä ramman.

Erittäin ilkeästi sanottu. Tein varmasti aivan kaikkeni, että Silaksella oli hyvä.

 

KOIRAELÄMÄÄ | OPPIMISKOHTIA

Toisaalta opin keissistä todella paljon. Nyt kun olen käsitellyt asiaa ja saanut itsekin etäisyyttä tähän kaikkeen korostan, kuinka tärkeää on tarkkaan ottaa selvää koiran terveyden tilasta. Ei riitä, että kasvattaja vakuuttaa kaikkien rokotuksien, madotuksien, sirujen, papereiden ja ihan minkä tahansa koiralla olevan kunnossa.

Kannattaa aina mennä katsomaan pentua itse ja toteamaan, että kaikki vaikuttaa hyvältä. Joskin emme koskaan voi varmaksi tietää, mitä pinnan alla kytee. Ei ihmistenkään kohdalla. Itseasiassa jo koiran ottaminen on tietoinen riski siitä, että saatat saada siipeesi. Luopuminen tai toisen kivun katsominen vierestä ei koskaan tunnu hyvältä eikä siihen koskaan voi tottua.

Lisäksi haluan myös muistuttaa koiraa harkitsevaa siitä, kuinka tärkeää on että tutustut erittäin hyvin kasvattajaan ja hänen arvomaailmaansa. Mätsääkö se omaasi? Miten hoidatte asiat, kun teille tulee erimielisyyksiä?

En vain voinut tietää. Kaikki muut pentueen koirat ovat terveitä, heidän omistajiin olen ollut yhteydessä. Aina sekään ei tietenkään takaa sitä, että juuri sinun kultasi on terve. Olen onnellinen kuitenkin muiden pentueen omistajien puolesta, sillä uskon koko pentueen olevan tajuttoman herttainen, kiltti ja utelias – aivan, kuin Silas on.

Silas on isosuuri sielu niin pienessä koiran ruumiissa, että ikävä on kova ja tulee aina olemaan.

Noni. Nyt mua taas itkettää. Mutta yhä kiitollisena siitä, että sain silitellä ja hoitaa Silasta edes viikon. <3

 

Olet aina sydämessäni,
x Kipa

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Murehtiminen | Tee murehtimisesta ystäväsi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~