Hifistely | Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

HIFISTELY | MEILLÄ VAAN ON NIIN PALJON KAIKKEA?

Tää on sellainen aihe, johon törmään jatkuvasti – ja varmaan kirjoitan siitä jatkuvasti. 😀 Hifistely, aikamme ultimateharrastus.

En nyt tartu siihen sen enempää, koska aiheesta saa lukea jo muutenkin aika paljon: ruoka- ja treenihommat on joko aika tosikkotouhua tai sitten lautaselta etsitään yhtä pääpirulaista.

Lähinnä siis koko terveys- ja hyvinvointitouhu on hassuissa sfääreissä nykypäivänä.

Mä oikeastaan mietin sitä, kuinka aikuisena kaikesta tulee tosi paljon raskaampaa. Miksi kaikesta tulee niin paljon raskaampaa? Kaikesta.

Tänään jotenkin pysähdyin miettimään tätä kaikkea maailman menoa. Tulin keskustasta Bossen kanssa postittamasta kasaa treenivaatteita (kyllä, elän yltäkylläisyydessä, treenivaatteiden yltäkylläisyydessä
😀 ) tonne ympäri ämpäri Suomea, kun vastaani tuli kourallinen päiväkotilaisia.

Heillä oli ns. seikkailupäivä menossa: kyseltiin ohiulkijoilta kysymyksiä ja vastaukset piti jatkossa muistaa.

Älyttömän ihana hoitotäti kysyi multa ”mikä sinun mielestäsi Helsingissä on parasta?” Lapset pörräsivät iloisesti ympärillä ja rapsuttelivat Bossea.

Vastasin luonto. Helsingin luonto on käsittämättömän kaunis! Hehkutin Keskuspuistoa ja Töölönlahtea. Kiva täti komppasi valintaani.

 

hifistely

 

Mä katselin niitä lapsia siinä, kuinka fiiliksissä ne oli Bossesta ja Bosse niistä. Koko kööri eli länsä tässä hetkessä ja muu maailma se vaan pyöri heidän tarttumatta siihen. Ei ne varmaan edes tajunneet, että me aikuiset fiilisteltiin siinä sitä, että luonto on niin hieno, mutta katoava voimavara. Että kun me ihmiset ei osata nauttia siitä.

Samaan aikaan yksi pojista heittäytyi kyljelleen Bossen viekkuun hiekalle.

Ensimmäisenä itselleen tuli mieleen, että nonni – nyt ne vaatteet likaantuu. 😀 Mutta pikkukundi oli ihan muina miehinä ja vaihtoi toiselle kyljelle.

Mä jäin vallan miettimään, miksi me aikuiset huolehditaan ja stressataan niin paljon kaikesta? Me stressataan niin paljon vähän kaikesta, että tämä hetki menee liian helposti ohi.

 

HIFISTELY | OSATAANKO ME OLLA KIITOLLISIA TÄSTÄ KAIKESTA?

Lähinnä jäin tämän asian suhteen pohtimaan sitä, että meillä vaan on nykyään kaikkea todella paljon. Elämme yltäkylläisyyden aikaa. Ei meidän tarvitse kärvistellä esimerkiksi sokerin tai kahvin kanssa. Lämpimät vaatekerrastot ovat itsestään selviä, vaikka talvet eivät edes ole verrattain enää kylmät.

Meillä on kaikki niin hiton hyvin, että ollaan saatu hienoilla jutuillamme maapallo keinahtamaan omalla akselillaan ja ilmasto lämpenemään. No joo. Lähdin ilmeisesti vähän pidemmän kautta, mutta itseasiassa totta toikin on. 😀

Tähän liittyy mun mielestä yksi hyvin tärkeä kysymys: osataanko me oikeasti olla kiitollisia siitä mitä meillä ympärillämme on?

 

Siitä, että ruokaa on enemmän, kuin tarvitsemme. Siitä, että yhtä vaatekappaletta on tilattavissa vähintään viidessä eri värissä? Siitä, että suihkuun mennessä meiltä tulee puhdasta vettä koko suihkuttelun ajan, ja voimme säädellä veden lämpötilan? Osaammeko olla kiitollisia siitä, että kahvia on saatavilla ainakin neljällä eri maitovaihtoehdolla? Ja että oikeasti elämme maassa, joka on hiton turvallinen.

 

hifistely
Töölönlajden nurtsi on, kuin kultainen meri aina syksyisin. Tätä maisemaa katsoo kiitollisuudella. <3

 

Meillä on ihan sikana kaikkea. Mun pappa täyttää nyt lokakuussa 94 vuotta. 94 VUOTTA! Tyyppi taisteli kahdessa sodassa ja menetti isoveljensä sodan käsiin. Kävi tunnistamassa veljensä ruumiin alle 2-kymppisenä. Sai sokeria vaan silloin, kun valtio oli sitä mieltä, että nyt sitä taas saa. Kahvi kuului vain harvalle.

Skype oli muuten käsittämättömän hauska opetella, kun pappa oli niin pähkinöissään omasta kuvastaan ruudun alareunassa ja vilkutteli lapsenmielisesti itselleen. <3

Työtä jatkettiin perheyrityksessä. Ei silloin mietitty itsensä toteuttamista ja sitä, mitä unelmia pikku pojalla on. Silloin mentiin sinne, minne vanhemmat sut pukkas. Tai mihin nyt ees oli saumaa päästä. Kouluun mentiin hiihtäen tai pyörällä.

Ja nykyään jengi hifistelee tyyliin perunoilla lautasella, koska hiilarit. Me syödään sokeria niin paljon, että terveysviranomaiset jo kieltää meitä syömästä sitä. Me kikkaillaan älypuhelimilla ja riidellään siitä, kumpi on pahempi, rasvaton maito vai gluteeni. Ja törsätään Hulluilla Päivillä kosmetiikkapurkkeihin – tai jonotetaan kallista läppäriä, niin kuin mä tein viime perjataiaamuna. 😀

 

hifistely

HIFISTELY | KUN RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNE MUUTTUU PINGOTTAMISEKSI

Kun kaikkea on, niin on helppo hifistellä. Mä en sano, että tästä kaikesta tulisi potea huonoa omaatuntoa. Tai syyllisyyttä. Onhan se käsittämättömän siistiä, että meillä on kaikkea.

Onhan tää kaikki järjettömän upeeta. Mä vain välistä mietin, muistetaanko me olla kiitollisia? Vai otetaanko asiat itsestään selvinä? Ja vaan murehditaan kaikesta?

En mä edes tiedä, miksi välistä ajattelen tätä asiaa: pääasiahan on, että itse on kiitollinen siitä kaikesta mitä on. Miksi mä murehtisin onko muut kiitollisia?

Mä mietin siksi, koska tää kaikki saa meidät tosi ahdistuneeksi ja stressaamaan. Meillä ei ole enää sisäistä rauhaa ja balanssia. Kaikkea on vaan ympärillä tosi paljon. Hiljaisuus on asia, jota joko paetaan tai sitten siitä on tullut harvinainen herkku.

Siksi mä mietin tätä, koska mun niin moni asiakas stressaa. Voi huonosti ja haluaisi voida paremmin. Ja mä haluaisin, että he voisivat paremmin.

Onko meillä vaan liikaa vaihtoehtoja ja siten me tiedostetaan se, ettei kaikessa ole mahdollista olla mukana tai saada kaikkea? Ja se rassaa: me tunnetaan riittämättömyyden tunnetta koko ajan vähän kaikessa.

 

Me tunnetaan riittämättömyyden tunnetta, vaikka vähempikin riittäisi.

 

Ei yltäkylläisyydessä ole mitään vikaa. Mutta jos se aikaansaa sen, että me aletaan stressaamaan – silloin sitä on liikaa. ”Syö sitä, älä tätä”, ”treenaa näin, älä näin”, ”nuku silleen, vältä tälleen”, ”osta tää, mut älä tota”, ”hengitä näin, elä näin”, ”muista istua tällä lailla, vältä istumasta tolla lailla”…

 

…syö se hiton peruna siltä lautaselta, jos se on sun juttu! Mutta arvosta myös sitä, mitä sulla on: terveys ja kroppa eivät ole itsestään selviä. Ei oteta niitä sellaisina. Ja mikä tärkeintä: ota selvää, mikä oikeasti on sulle tärkeintä tässä elämässä.

Pidetään toki huolta, mutta ei asioista stressata tai niitä murehtia kande. Eikä kaikkea pidä optimoida.

Miksi mä puhun riittämättömyyden tunteesta on se, että ihminen haluaa kelvata, kuulua joukkoon. Ja niin moni kokee, ettei kuulu joukkoon, koska ei elä tietyllä tavalla. Jotenkin täydellisesti.

Vaikka kyllä sinä kuulut joukkoon – sä olet yksi meistä. <3

Se tekee myös sen, että tyytymättömyys poikii ilottomuutta: bussista poistuessa emme enää kiitä kuskia, emme muista jättää ovea auki takanatulijalle, emme väistä kaduilla tai kiitä autolijaa saadessamme tietä ylittää katu, ojennamme pyöräilijöitä, jalankulkijoita tai koiranulkoiluttajia.

Me pingotetaan.

 

hifistely
Kyllä sitä välillä ajattelee, että ei meiltä oikeasti mitään puutu. Itse olin ihan yhtä lailla jonottamassa bränikkää läppäriä just siellä, missä krääsä lentää. Aka Hulluilla Päivillä. Todellakin. Olin ulko-ovella hyvissä ajoin jo seiskaa! 😀

HIFISTELY | KOSKA SÄÄNNÖT

Ja tää: me suomalaiset ollaan käsittämättömän tunnollista porukkaa. Niin tunnollista jopa, että me pidetään huoli siitä, että naapurikin noudattaa sääntöjä. Ja niistä säännöistä on aina kiva muistuttaa – vähän joka paikassa ja ajassa.

En nyt tarkoita sitäkään, että tässä pitäisi ruveta elämään pellossa. Mutta ehkä hitusen lisätä siimaa. Jos me lisättäis siimaa me saataisiin otettua himppasen enemmän happea. Ehkei me ahdistuttaisi niin paljon?

En mä tiedä, mitä mieltä te olette? Mikä meitä auttaisi hifistelemään vähän vähemmän ja elämään hetkessä enemmän? Kiitollisuus? Hiljaisuuteen hakeutuminen?

Vai pitäisikö meidän vain hyväksyä itsemme sellaisina, kuin me olemme – vajaina yksilöinä, jotka tarvitsevat muiden ihmisten tukea ja lämpöä? Vaikka joskus emme tykkäisi jostain voimme silti toimia kivasti heitä kohtaan.

 

Koska kun hifistely otetaan pois, niin me voidaan huomata, että samalla viivalla me täällä kaikki ollaan.

 

Tämmöistä mietin tässä – mitä teille kuuluu? 🙂
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Proteiinipatukat | Huomioi ainakin nämä 5 seikkaa proteiinipatukkaa valitessasi

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

Proteiinipatukat | Huomioi ainakin nämä 5 seikkaa proteiinipatukkaa valitessasi

PROTEIINIPATUKAT | TARJONTAA ON!

Tajusin kerran seisovani kaupan prodepatukkahyllyllä, joka tuolloin oli miltein 10 metrin pituinen ja 2,5 m korkea. Halusin nopean ja näppärän suupalan – sitä kuitenkin kirjaimellisesti piti metsästää. Kirjoitin tästä aiemmin myös Terveysblogi.fi -kirjoituksen, joka kandee myös käydä tsekkaammassa.

Hyllyjen lomassa itselläni menti tunteroinen, kun aloin tutkailemaan suuhunpantavaa. Toivottavasti vinkkini jeesaavat sinua ostopäätöksessäsi. 🙂

 

 

PROTEIINIPATUKAT | TSEKKAA ENSIMMÄISENÄ AINESOSALUETTELO

Ainesosaluettelossa sisältö pitää olla esitettynä ainesten suuruusjärjestyksessä. Listaus antaa muutenkin yleiskuvaa patukasta, sillä siellä on lueteltuna suuruusjärjestyksessä

1) käytetty proteiini tai proteiiniseos

2) käytetty suklaa ja sokerit sekä

3) erilaiset sidos- ja makuaineet.

 

Rasvoja harvemmin proteiinipatukoista syynään, sillä mikäli patukka sisältää rasvaa, niin onhan se kyllä pitkälti tyydyttynyttä, kovaa rasvaa.

 

 

PROTEIINIPATUKKA | TSEKKAA NÄMÄ VIISI ASIAA

1. PROTEIININ LAATU

Proteiinipatukan idea on täydentää päivittäistä proteiinintarvetta ja tarjota jotain tyhjän rouskimisen tilalle. Siksi on hyvä varmistaa, että siitä saatava proteiini on laadukasta. Heraproteiini on itselläni ensisijainen valinta, sillä vatsani sietää maitoproteiinia.

 

Patukoissa käytettävät erilaiset proteiinit:

HERAPROTEIINI valmistetaan maidosta ja se on biologiselta arvoltaan paras olemassa oleva proteiinin lähde. Yleisesti ihmiselle ”parhaat” proteiinin lähteet löytyvätkin eläinkunnan tuotteista. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kehomme pystyy hyödyntämään parhaiten käyttöönsä eläinkunnan proteiineja.

Kasvikunnan proteiineissakin on laadukkaita lähteitä, kuten esimerkiksi riisiproteiini, joskin se on melko tyyristä.

SOIJAPROTEIINI-ISOLAATTIA näkee patukoissa paljon. Itse päädyn harvoin patukkaan, jossa proteiini on pelkkää soijapohjaista, muutamasta syystä.

Päällimmäisenä itselläni on (ja tämä voi toki olla yksillöllistä) ovat pitkäaikaisemmasta käytöstä johtuvat iho-ja suolisto-ongelmat sekä turvotus. Mikäli patukoiden hintoja vertaa, niin soijaproteiini-isolaattia pääosin sisältävät patukat ovat (jopa todella paljon) halvempia, kuin heraproteiinipohjaiset patukat. Tämä taas syystä että soijaproteiini-isolaatti on halpa ainesosa. Usein proteiinipatukoiden hinta korreloi laadun kanssa.

Mitä proteiinien lähteisiin yleisesti tulee, niin hifistelijöitä kiinnostanee tieto, että esimerkiksi soijassa ei ole leusiinia tai muita välttämättömiä aminohappoja aivan yhtä paljoa kuin heraproteiinissa.

Soijaproteiinin hyväksikäyttö kehossa ei ole myöskään yhtä tehokasta kuin maitoproteiinin.

Ja sitten ovat makukysymykset. Heraproteiini on haastava valjastaa järkevään muotoon, ja patukan koostumuksesta tulee helposti vähintäänkin mielenkiintoinen. Soijaproteiini-isolaatissa taas on helposti jauhomainen suutuntuma ja usein omanlaisensa sivumaku.

On myös patukoita, joista löytyy molempia proteiininlähteitä. Jotkut vannovat proteiiniyhdistelmien nimeen: saapa molempia proteiininlähteitä ja proteiinikirjo pysyy laajempana. Mielekkyyskysymys ja kokeilemalla löydät omasi!

2. ENERGIASISÄLTÖ

Koska proteiinipatukat sisältävät energiaa on hyvä vertailla myös energiasisältöjä.

Se, paljonko tuotteessa on energiaa per patukka ratkaisee ainakin omalla kohdallani paljon. On patukoita, joissa energiaa on 120 kCal/patukka ja patukoita, joissa on jopa 350 ja plus kCal/patukka. Arvioin aina myös patukan kokoa: kannattaako 50 g patukkaa syödä, jos se sisältää ruokaisan lounassalaatin tai lounaskeiton verran energiaa?

Nämä valinnat ovat yksilöllisiä totta kai. Henk koht todella harvoin ostan patukan, jossa on yli 220 kCal. Tämä syystä että patukasta tulee kertalaakilla melkoisesti energiaa, ja mieluummin sitten syön jo varsinaista ruokaa – tai vaikka konkreettisen suklaapatukan, jos se kerta ei ole sillä kertaa niin justiinsa. 😛

Kiireiset päivät ovat asia erikseen: ei se maailma kaadu, jos muutaman päivän joutuu menemään kaikkien ruokaoppaiden ja terveyskirjojen suosituksia vastaan. Byhyyy, elämä jatkuu! 😀

Eväinä ja ensihätään patukat ovat kuitenkin loistavia, vaikka niitäkään ei juurikaan voi suositella pupellettavan yli tarpeen muun energiansaannin ohella erityisesti silloin, jos on painonpudotus tai -hallintatavoite.

 

 3. PROTEIININ MÄÄRÄ

Tsekkaan aina, että kyseessä on nimenomaan PROTEIINIPATUKKA. Tsekkaan erityisesti, että proteiinin määrä ylittää patukassa olevan hiilihydraatin määrän – muutoinhan koko ideassa ei ole ideaa (tarkennus: käsillä oleva tekstini käsittelee proteiinpatukoita, energiapatukat ovat sitten asia erikseen). 🙂

Tsekkaa, ettei hiilarit pompsahda proteiinimäärän yli

On proteiinipatukoita, joissa hiilihydraatin määrä on jopa kaksinkertainen proteiinin määrään verrattuna. Kysymykseni onkin, miksi niitä edes saa kutsua proteiinipatukoiksi😀 Ja kun vähän tutustuu ravintosisältöön, niin usein sokereitakin on proteiineja enemmän.

Tämä on silloin enemmän jo energia- tai välipalapatukka – tai karkki. Tässä mielessä olen vähän nipo, sillä en siedä kuluttajan harhaanjohtamista. Patukoita on markkinoilla paljon, aikaa niiden tarkasteluun on lopulta melko vähän. En halua, että joku ostaa hyvää uskoaan ”proteiinipatukan”, ja joutuukin tyytymään johonkin ihan muuhun. <3

Asiasta helppoa ei tee tietenkään se, että kaikki proteiinipatukkaa vähänkään muistuttavat välipalapatukat ovat proteiinipatukoiden kanssa hyvin usein samassa hyllyssä. Kuluttajan onkin itse tehtävä jonkinlaista etsivän työtä vertaillessaan proteiinipatukoiden sisältöjä. Itse olen seissyt ties kuinka monta kertaa ja kauemman aikaa hyllyn edessä ihan vaan tutkaillessa, että what’s going on. Näissä on kova opettelu, mutta työni vuoksi minua kiinnostaa. 🙂

 

On hyvä, että patukasta tulee vähintään tai yli 10 g proteiinia

Nyt kun proteiinin määrästä puhutaan, niin harvoin myöskään ostan patukkaa, jossa on yhdessä kappaleessa alle 10 g proteiinia. Naisen keho hyödyntää noin 15-20g proteiinia kerralla ja miehen keho 25-30g, joten noin 20 g hujakoissa liikkuvat proteiinit per patukka ovat itselleni todennäköisin valinta.

Ja kuten jo todettu: kaikki on tyhjää parempaa, vaikka patukassa olisikin 10 g tai alle protskua.

4. HIILIHYDRAATIT, SOKERIT JA MAKEUTUSAINEET

Viitaten äskeiseen kohtaan, tsekkaan myös hiilihydraattien ja makeutusaineiden määrän.

Itselläni ei ole intressiä syödä lisättyä sokeria, etenkin kun se patukoissa on usein jonkun sortin teollisuussiirappina tai vastaavaa. Huom! Näitäkin menee – en tässäkään ole nihilisti, sillä joskus valitsen patukan siksi, että se vaan on vietävän hyvän makuinen.

 

Patukoissa käytetyt sokerit

Useimmin käytetyt makeutusaineet, joita patukoissa käytetään ovat tavallinen sokeri: sakkaroosi (ruokosokeri), fruktoosi (hedelmäsokeri), glukoosi (rypälesokeri), laktoosi (maitosokeri) ja maltoosi (mallassokeri) sekä sokerialkoholit: maltitoli, sorbitoli, mannitoli, isomalto, xylitoli ja laktitoli.

Lisäksi nykyään näkee makeutukseen käytetyn myös erytritolia. Erytritolia löytyy luonnossa pieninä määrinä joissain hedelmissä ja sienissä, ja se valmistetaan teollisesti vehnä- tai maissitärkkelyksestä.

Steviaa näkee myös paljon. Sitä uutetaan makeastevia-kasvin lehdistä.

Lisäksi monista patukoista löytyy sukraloosia, joka on energiaa sisältämätön makeutusaine, ja sitä saadaan klooramalla tavallista sokeria (sakkaroosia).

Yleisesti vältän patukoita, joissa on sokerisiirrappeja, kuten fruktoosi- tai glukoosisiirappia.

 

FRUKTOOSISIIRAPPI ei ole sama, kuin hedelmien mukana tuleva fruktoosi. Fruktoosisiirappi valmistetaan maissista ja sitä käytetään parantamaan elintarvikkeen koostumusta (sakeuttaja).

Samaan tarkoitukseen on GLUKOOSISIIRAPPI, joka valmistetaan vehnästä (puhutaan myös tärkkelysmakeuttajasta). Eli ilman kyseistä siirappia patukat ja makeiset olisivat kiteisempiä ja kovempia.

 

Joissain patukoissa näkee vilahtavan myös sanan DEKSTROOSI. Tunnetaan myös maissisokerina. Dekstroosi on yksinkertainen hiilihydraatti jolla on korkea (138) glykeeminen indeksi, eli se nostaa verensokeria nopeasti.

Erilaisilla sokereiden ja siirappien yhdistelmien käyttämistä tuotteissa perustellaan sillä, että niillä voidaan vaikuttaa tuotteiden rakenteeseen, väriin, makuun ja säilyvyyteen.

5. AINESOSALUETTELO

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, lempihupini: ainesosaluettelon skannaus. Tässä oikeastaan kulminoituu koko idea postaukselleni.

Oletteko koskaan pistänyt merkille, kuinka monta eri ainesosaa jokin proteiinipatukka on syönyt? Oma nyrkkisääntöni on mahdollisimman lyhyt listaus ainesosista. Tähän pyrin, mutta joskus tulee ostettua sellaisia ”sekundääripatukoita”, että niissä ei varsinaisesti olla menty terveys edellä – ja se on ihan ok vetästä niitäkin silloin tällöin – elämä on!

Karrikoidusti mitä lyhyempi lista, sitä vähemmän höttöä. Hötöllä käsitän mm. teolliset lisä-, maku- ja sidosaineet. Tottakai proteiinipatukka on aina jonkin asteen teollinen luomus.

 

Jos et osaa lausua jotain ainesosaa jätä patukka hyllyyn??

Mieleeni juolahti eräs kauan aikaa sitten lukemani blogipostaus, jonka mukaan proteiinipatukan valintaperusteena kannattaa käyttää seuraavaa ohjenuoraa: ”jos et osaa sanoa ainesosaluettelon jotain sanaa ääneen, niin älä valitse patukkaa”. Voi ei, muru!

Tämä on tavallaan kiva ajatus, mutta otetaan esimerkkinä ISOMALTO-OLIGOSAKKARIDI. Saattaa olla (?) vaikea lausua – ainakni lennosta kiireessä. 😀 Näitä vastaavia “vaikeita” sanoja näkee paljon ainesosaluetteloissa.

Isomalto-oligosakkaridi prebioottinen ja makeahko kuitu.

Prebiootit ovat ruoassa olevia sulamattomia ainesosia, joita elimistö ei pysty suoraan käyttämään hyödyksi, mutta jotka stimuloivat hyödyllisten bakteerikantojen kasvua ja toimintaa. Edellisen lisäksi prebiootteihin lasketaan ainakin OLIGOFRUKTOOSI (no nyt on vaikea!) ja INULIINI. Nämä kaksi ovat vesiliukoisia kuituja, ne koostuvat sokerista ja ovat siten HIILIHYDRAATTEJA. Koska ne eivät sula elimistössä, niin monelle ne saattavat aiheuttaa suolistossa käymisensä seurauksena suolistovaivoja = ilmavaivoja.
Laitan oheen vielä muutaman patukkakuvan ”inhokeistani”. Ne jäävät minulta hyllyyn, sillä en lähtökohtaisesti diggaa niiden ravintosisältöä tai ravintoarvoja.

 

proteiinipatukkaa
Tsekatkaa huvikseen ensi kerralla kaupassa ollessanne näiden patukoiden aineisosaluettelo.

 

 

proteiinipatukkaa
Näistä ei oikein ole mitään hyvää sanottavaa. Nutraminon peanut caramel on ihan ok maku (vähän teennäinen). Nuo Delight-patukat ovat sellaisia, että mieluummin samalla terveys- ja kalorihinnalla ostaisin jo DaCapon tai Pätkiksen. 😀

 

Seuraavassa tekstissäni kokoan omat suosikkini proteiinipatukoista – ne terveellisemmät ja epäterveellisemmät. 🙂

Tämä aihe tuli viime viikon snäppitoiveena, joten nostin sen taas tulille. Kysykää ja kommentoikaa, jos jokin on jäi mietityttämään!

 

 

Mukavaa viikon alkua, herkkusuut!
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Lepopäivä | Onko yrittäjällä lepopäiviä – lue mun top-3 palautumiskeinot!

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3

Lepopäivä | Onko yrittäjällä lepopäiviä – lue mun top-3 palautumiskeinot!

LEPOPÄIVÄ | ONKO YRITTÄJÄN MAHDOLLISTA OLLA TOTAALISESTI VAPAALLA?

Mä olen tosi onnellinen siitä, että taas on ollut sikakiva snäppiviikko takana. Kiitos siitä kaikille! Tänään sitten viimeistä päivää, nyyh. On kyselty myös onko mulla omaa snäppiä. Jes söör I can boogie: löydät mut kipatiivola -nimellä. 🙂

Osa tietääkin, että olen ammatiltani yrittäjä. Työni on kovin pirstaloitunutta. Saatan yhdessä hetkessä kirjoittaa blogia ja toisessa vastata valmennettettavilleni viehesteihin Facessa, tekstarilla tai Whatsappissa. Yhdessä kulmassa seison luurit päässä ja kertaan Les Mills -koreografioita, toisessa kulmassa teen työhyvinvointivalmennusta. Jossain kohtaa valmistelen hyvinvointiluentoa ja seuraavassa kohdassa pidän niitä. Siihen johonkin väliin vedän elintapamuutosryhmää ja koitan itsekin treenailla.

Välillä rapsutan, leikitän tai lenkitän koiraa tai sitten päivitän somea.

…kunnes taas puhelin soi tai viesti kalahtaa ja johonkin ihanaan juttuun pyydetään mukaan. <3

 

lepopäivä

 

Sain hyvän kyssärin snäppiin, joka itseasiassa pysäytti mut. Kysymys koski sitä, että onko mulla päiviä kun en joudu tekemään töitä. Niinkuin mitään töitä. Vitsi, kun hyvä kysymys! ONKO NIITÄ?

 

Hetken mietittyäni huomasin, että ei taida olla. Sitä kai on, kun elää yrittäjän elämää. Se, onko yrittäjän mahdollista olla kokonaan vapaalla mistään töistä on hyvä kysymys siksi, että sanoisin on.

Eri asia kuitenkin on se, että haluaako yrittäjä olla kokonaan vapaalla ja tekemättä ”mitään”.

 

lepopäivä

 

LEPOPÄIVÄ | MIKSI TEHDÄ KOKO AJAN NIIN PALJON?

Mä jäin oikein pohtimaan tätä lepopäiväkysymystä. Faktahan on, että tilaa tulee, jos sitä ottaa. Aika on sellainen resurssi, jota meillä kaikilla on saman verran.

 

Aika on kaikille sama, mutta miten sen käytämme tai sen kulun koemme on kaikille eri.

 

Musta kiire tai stressi ovat aina myös valintakysymyksiä: kuinka paljon haluat mitäkin taakkaa kantaa. Käytän tässä stressistä nyt käsitettä taakka, koska stressi viedessään energiaa on painolastia. Sellainen positiivinen stressi, joka tuo voimavaroja ei ole taakka, vaan siivet. 🙂

Onko siis ollut ja kenen valintaa tämä kaikki? Mun, myönnän. Olen itse ottanut näitä kaikkia juttuja ympärilleni. Väitän, että se on temperamenttikysymys, koska mä tykkään tehdä. Olen aina tykännyt olla asioissa messissä. #puuhastelija

Haaste tietenkin meidänlaisilla ihmisillä on se, että me jaksetaan hiivatin pitkään. Kumpparia voi venyttää aika surutta. Mutta kun me väsytään, niin me sit kans väsytään. Se on välillä sellaista aallokkoa, tiedättekö. Kuka samaistuu? 😀

 

Siksi on supertärkeä taito osata kuunnella itseään ja osata vetäytyä silloin, kun oikeasti huomaa väsymisensä merkkejä. Ja tämä aika usein pitää oppia, ei se tule sisäsyntyisesti. Se pitää oppia siksi, koska ihan mikä tahansa liikuntalajikin pitää ensin opetella, jotta sen taitaa.


Niin moni muukin juttu elämässä. Sitä nimenomaan kutsutaan elämäksi.

 

lepopäivä
Teen myös kuvauskeikkoja ja liikepankkeja hyvinvointi- ja treenilehtiin. Viimeisimpänä K&T ja 15 minuutin lankutushaaste!

 

Mun mielestä elämää on just se opettelupuoli, itsensä pohtiminen, etsiminen ja hyväksyminen. Ja sitten välistä hommat rullailee smoothimmin, koska olet vihdoin oppinut jotain ja osaat hyödyntää oppimaasi.

Usein ihmetellään, että ”miten hemmetissä sä jaksat tehdä vähän niinku kaikkea”?

Miksi teen niin paljon on se, että mulle tekeminen on elämisen tunnetta, opettelua ja oppimisprosesseja. Aikaansaamisen tunnetta. Tunnetta, että mulla on merkitystä.

 

Ja kun sä koet, että sulla itselläsi on merkitystä sä koet onnellisuutta.

 

Jos puhutaan lepopäivistä liikunnan yhteydessä, niin ehdottomasti tarvitaan. Jos puhutaan lepopäivistä arjessa, niin ehdottomasti tarvitaan. Ihminen ja nimenomaan aivot tarvitsevat välillä ei mitään.

Olemme tässäkin yksilöitä: jotkut hanskaavat enemmän kuormitusta, kuin toiset ja kokemus kuormituksesta on meillä kaikilla täysin erilainen.

Se, miten mää kuormitun no ihan toista, kuin miten sää kuormitut. 🙂 Mä en oikeastaan halua olla tekemättä ihan mitään, ellen ole  t o d e l l a  väsynyt. Mä diggaan, kun on puuhaa. Sitä ei saa koko aikaa olla liikaa, mutta jatkuvasti pienissä määrin. Kuka on samanlainen? 😀

Tähän liittyen hyvä kysymys (ainakin itselleni) on se, että kuinka viisasta olisi olla välillä tekemättä mitään?

Erihyvä kysymys. Vastaan todella viisasta.

 

lepoppäivä
Hippie goes hugging trees. <3

LEPOPÄIVÄ | OMAN KEHON KUUNTELU ON PARAS TAITO IKINÄ

Mä koen asian niin, että tärkeintä on ne pienet palauttavat hetket pitkin päivää tai viikkoa suhteessa kokemaasi sen hetken kuormitukseen. Välillä joutuu takomaan vähän enemmän, totta kai. Mutta pääasiallisesti hommassa pitää olla balanssi: välillä on väliin mahduttava ei mitään.

Miksi?

Koska kukaan meistä ei ole kone.

 

Koko aikaa ei voi takoa kieli vyön alla, vaan välillä on päästävä mitään tekemisen autuaaseen tilaan. Meidän aivot vaativat sen. Ainoa vaan, että nykyihminen tuntuu olevan niin kovin irrallaan omasta itsestään. Arkea vaan suoritetaan. On osattava kuulostella itseltään: mikä jeesaa just sua ottamaan omaa aikaasi ja palautumaan?

 

lepopäivä
Metsä. <3

 

Siksi mun kirjoituksissa näkyy paljon näitä kysymyksiä:

  • Mitä sinä haluat juuri nyt?
  • Mitä sinä tarvitset juuri nyt?
  • Mitä kehosi tarvitsee juuri nyt?

 

Tää on kaiken a ja o: keskustelu itsensä kanssa ja oman kehon kuuntelu. On eri asia haluta jotain, kuin tarvita jotain.

Mä esim. haluaisin tehdä koko ajan jotain. #vieriväkivi

Jotain sellaista, jossa tulee eteenpäin menemisen fiilis. Mutta eri asia on tarvitsenko sitä hela tiden. En, en tarvitse sitä koko ajan. Joskus on ihana olla menemättä ei mihinkään. Unohtaa sen, että maailma pyörii. Irtaantua ajatuksesta, että pitäisi itsekin hyöriä, kuin väkkärä.

Palautuakseni mä olen oivaltanut itseni ja kehoni kuuntelun kautta, että mulla pitää olla sitä palauttavaa pitkin päivää. En mä muuten jaksa.

Snäppiviikkoon liittyen ohessa mun top-3 palautumiskeinot pitkin päivää.

Mitä keinoja teillä on? Olisi kiva kuulla teidän palautumiskeinoja. <3

 

lepopäivä
Bosse jo itsessään on mun aivolepo. Rakastan tota sinttiä! <3

 

AIVOLEPO | MUN OMA TOP-3 PALAUTUMISKEINOT TÄLLÄ HETKELLÄ

Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, miten minä huollan kehoani, kun tunteja on paljon.

Huollan yhä kehoani. Käyn hierojalla ja faskiahoidossa. Lisäksi olen tehnyt pyhän päätöksen venytellä etureisiä joka ilta vähintään 3 minuuttia. Olen tehnyt sitä nyt kahden viikon ajan jokaisena iltana. 😀 Eilen iltana jäi väliin, koska innostuin laittamaan yhteen Facebookin treenivaateryhmään myynti-ilmoituksen (ja kaikkihan me tiedetään, että si vie aikaa 😀 ).

Rullailen myös säännöllisen epäsäännöllisesti ja aion tehdä sitä tänäänkin. Lisäksi käyn tällä hetkellä LPG-hoidossa huoltamassa jalkojani.

Palautumishetket pitkin päivää ovat mulle käsittämättömän tärkeitä ja niistä haluan pitää kiinni. Kutsun niitä aivolevoksi.

 

Mun top-3 aivolepo:

 

1. Kännykkä pois näkyvistä

Tiedättekö, kun some tai maili kilisee vähän koko ajan? Mulla on suuri osa duuneistani luurissa. Kännykkä on osana arkipäivää ihan aamusta iltaan, koska se on niin superkätevä ja tarpeellinen työssäni. Siksi aika ajoin on todella must laittaa se syrjään: en katso viestejä tai maileja enkä ota puheluita vastaan.

Känny on äänettömällä jossain takavasemmalla. Erityisesti se on takavasemmalla silloin, kun hengaan Bossen kanssa. <3 Haluan antaa koiralle riittävästi huomiota.

Vitsi, että tekee hyvää! Joskus on tullut laitettua vallan lentokonetila päälle – oho! 😀

 

2. Hus metsään

Ah. Metsä ja Suomen luonto. Liittyy myös edelliseen: känny pois näkyvistä ja koiran kanssa lähimaastoon. Metsä on syksyisin aivan ilmiömäisen kaunis! Ne värit ja ihana syksyn tuoksu. Priceless.

Lisäksi Bosse on aivan täpinöissään. Tulen todella hyvälle tuulelle, kun näen koiran olevan onnellinen. Ihmiselle tekee todella hyvää saada tehdä hyvää jollekin toiselle.

Metsässä taianomaisinta on hiljaisuus. Teen töitä musiikin parissa ja on aivan huikeeta kuulla hiljaisuus. Jos tarkkoja ollaan, niin metsä ei koskaan ole ihan hiljainen. Metsällä on oma äänensä: linnut, puiden lehdet tuulessa tai tikan nokan koputus vasten puunrunkoa. Joskus jään vain kuuntelemaan, kuinka autojen äänet kuuluvat vaimeina kaukaisuudesta ja kaupunki tuntuu vajonneen metsän taakse.

 

3. Kaikki tulee olemaan hyvin

Elämässä lohdullisinta on tää:

 

lepopäivä

 

Mä luotan tähän. Niin on hyvä, kuin käy. Tällä hetkellä omassa elämässä tapahtuu sellaisia asioita, joita en olisi ajatellut vuosi sitten tapahtuvan. Ne liittyvät mulle rakkaisiin ihmisiin ja on kivuliasta katsoa vierestä. Kun ei voi tiedättekö tehdä mitään. Tai voi, olla tukena.

Elämässä haasteellisinta on irtipäästäminen. Kun sitä ei millään haluaisi päästää irti itselleen tärkeistä asioista tai tuntea kipua – sydämen kipua. Ihminen kun on kivusta pois päin hakeutuva yksilö. On kuitenkin nähtävä se kaikki hieno, mitä tähän mennessä on elämältä saanut ja annettava sen kantaa vaikeina aikoina.

On muistettava yksi asia, joka auttaa ainakin mua jaksamaan:

 

Kaikki tulee olemaan hyvin.

 

.

.

.

Olen siis tänään viimeistä päivää FF snäpissä ja laittakaa ihmeessä viestiä tai kysymyksiä, jos jotain tulee mieleen. <3

 

Kiitos vielä kaikille kivasta viikosta ja ihanaa sunnuntaita!
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Stressinhallinta | Miten ruokavalio vaikuttaa stressiin?

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3