Arvonta | Mitä ilman et lähde treenaamaan? Vastaa ja voita kaulakoru!

ARVONTA | JAA OMA TOTEEMITAVARASI JA VOITA INFINITY-KORU

Tän aamuisen SaunaYogan jälkeen asettelin kaulaani chocker-korun toisen vähän vastaavanlaisen rinnalle. Jäin miettimään, että ilman tietynlaisia koruja lähden harvoin treenaamaan. Siitä se ajatus sitten lähti ja tämän kertainen postaukseni menee nähtävästi (itsellenikin yllärinä) kategoriaan tyyli ja kauneus. 😀

Tein aikoinaan blogiyhteistyön Samaskorun kanssa ja sain arvottavakseni heiltä Tassut-korvakorut karvakorvien ystäville. Sain heiltä myös muutaman Infinity-korun ja nyt haluaisin arpoa kaikkien vastanneiden kesken toisen niistä – FYI: käyttämättömänä. 😀

 

Tämä ei siis ole varsinainen blogiyhteistyö, vaan ex tempore -haluni jakaa jollekulle koru. 🙂 Arvonnasta tuonnempana lisää! <3

 

arvonta
Haluaisin laittaa jakoon tämän Samaskorun Infinity-korun. Toivon, että sen haltija saa siitä hyviä viboja ja voimaa. <3

TOTEEMITAVARA | KORUT TUOVAT MULLE VOIMAA

Nimittäin rakastan koruja. Harvoin olen kokonaan koruton. Mulla on sellaisia toteemikoruja. En osaa mennä treenaamaan ilman koruja. Niillä on jokin tietty merkitys minulle itselleni ja haluan viestiä niillä jotain. Erityisesti saan niistä voimaa.

Ulkopuolinen ei koskaan välttämättä edes ymmärrä tai huomaa tätä – tietenkään. Tärkeintä onkin se, mitä korut edustavat minulle.

 

arvonta
Mulla on ollut jo pitkään chocker-kausi. Tykkään tästä eteerisestä chockerista ja se on kaulassani tällä hetkellä koko ajan. Kuka muu diggaa chockereita? Näitä löytyy mulla 6-7 erilaista. 😀

 

Korut ovat minulle yksi itseilmaisun muoto ja tietystä korusta saan tiettyyn hetkeen voimaa. Tietty koru tiettyyn hetkeen kannettuna juurruttaa minut johonkin asiaan. Ei sillä, että haluaisin näyttää hyvältä tai sillä, että laittautuisin. Lähinnä kyse on siitä, minkälainen merkitys korulla on minulle itselleni sillä hetkellä ja mitä sillä haluan viestiä.

 

arvonta
Kun mulla on jooga-kausi tai etsin sisäistä tasapainoa tai mielenrauhaa löytyy kaulastani usein energy muse -kaulakoru. Tämä kaulassa tuntuu maadoittuneelta ja tasapainoiselta. <3 Namaste.

 

Minulla on koruja moneen lähtöön, joista useimmiten pyörii ne tietyt samat. Tällä hetkellä pinnalla ovat kolme voimaannuttavinta korua, joista laitoin kuvat. Lisäksi leikittelen aika usein korvakoruilla: saatan laittaa toiseen korvaaan roikkumaan hopeisen (tms.) sulan. Siitä tulee ihanan tasainen epätasapaino. 🙂

Hyvin usein jos unohdan laittaa korun minulle tulee alaston fiilis. Koen, että homma jää vajaaksi: minusta itsestäni puuttuu jotain. Tuskin ulkopuolinen henkilö edes huomaa, että ”aa, sulla ei ole koruja ja nyt ulkoinen olemuksesi ei viesti sisintäsi” tai vastaavaa.

Itselläni on kuitenkin ontto fiilis ja silloin koru pitää vaan saada laittaa! 🙂

 

arvonta
Kun Bosse tuli taloon, Samaskoru lähetti mulle ranskiskaulakorun. Tätä kannoin koko ajan kaulassa, kunnes siitä katkesi ketju. Sen jälkeen piti kekkasta jotain muuta. 🙂

 

ARVONTA | JAA TOTEEMITAVARASI: MITÄ ILMAN ET OSAA MENNÄ TREENAAMAAN?

Saatteko ajatuksestani kiinni? Kenellä muulla on sama?

Mikä on sinun toteemitavarasi, mitä ilman sinä et vaan osaa lähteä treenaamaan? Mitä ilman sinulla on jopa alaston olo?

Tottakai perusvaatetus on hyvä olla pohjalla, ehdottomasti. Muutoin kanssaeläjät saattavat suivaantua tai vähintään ihmetellä. 🙂 Mutta kuvainnollisesti alaston olo.

 

arvonta
Sunnuntaina 24.9. klo 21 arvon kaikkien vastanneiden kesken tämän Infinity-kaulakorun. Kommentoi ja voita! <3

 

Mitä toteemitavara sinulle edustaa: onko se onnenkalu, tuoko se sisäistä tai ulkoista voimaa tai henkistä tukea vai onko se esimerkiksi hyvän mielen kohottaja?

Onko jokin sellainen asia, joka on kävelylenkillä, juoksulenkillä, salilla, jumpassa, hiihtoladulla, suunnistaessa, koripallossa tai missä vaan sulla aina messissä?

Jaa kommentteihin ja osallistu arvontaan! Arvon sunnuntaina 24.9. klo 21 korun ja postitan sen omakustanteisesti voittajalle kotiin. <3

 

Ihanaa viikonloppua kaikille!
x Kipa

 

 

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Pakkoliikunta | Entisen pakkoliikkujan ajatuksia- ethän treenaa liikaa?

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3

Pakkoliikunta | Entisen pakkoliikkujan ajatuksia – ethän treenaa liikaa?

ON TRENDIKÄSTÄ TREENATA KOVAA

Kuinka moni on huomannut, että kovaa treenaamisesta on viime vuosien aikana tullut trendi? On muodikasta omata jonkinlaisia treenitavoitteita ja valita arkeensa ne hooceimmat treenisetit. Toisaalta tavoitteellisuutta ja liikkumista paukutetaan vähän joka tuutista.

Kevyt höntsä ja helppo tai palauttava treeni ei taas ole riittävä suoritus, sillä eihän se ole tehokasta. Ja vain tehokkaassa treenissä muuten sitten lohkeaa hiksa.

Haluan kirjoittaa nyt siitä, että liikkua voi myös liikaa. Liikunnasta voi kadota ilo, koska sen tekemisestä on tullut pakko. Mieli ajaa tekemään enemmän, kuin olisi tarpeen tai järkevää.

Paljon kirjoitetaan ja luennoidaan siitä, kuinka meidän suomalaisten tulisi liikkua enemmän. Tiedän, pidän itsekin luentoja aiheesta. 😀 Harvoin otetaan esille kuitenkaan tää toinen puoli: entä kun liikkuu liikaa? Mistä tietää, että liikkuu liikaa? Miksi ihminen liikkuu liikaa?

 

pakkoliikkujapakkoliikunta

 

Eli milloin treenaamisen voi huomata menneen yli ja liikkumisesta tulleen pakkoliikuntaa? Mitä asialle voi tehdä?

 

PAKKOLIIKUNTA | MUISTA, ETTÄ KOKONAISUUS RATKAISEE

Liikunnan pitää tuoda sinulle energiaa, ei viedä sitä. Tästä muistutan ihmisiä jatkuvasti. Kova treeni ehkä voi olla tällä hetkellä trendikästä – mutta fakta on, että jatkuva paukuttaminen uuvuttaa.

Treenitoleranssi on yksilöllistä. Huomiota ei voi kiinnittää yksinään treeniin, sillä kokonaisuuteen vaikuttaa muukin. Erityisesti arki. Näen usein valmennettavissa sitä, että arjessa vedetään huikeeta tahtia. Töissä kiire vaan kiristyy ja voimavarat päivän aikana hupenevat. Päivien jälkeen ollaan ihan naatti, ja treenaamaan pitäisi mennä.

Siihen väliin pitäisi hoitaa arjen pyörittämistä, esim. lapset, lemmikit tai lähimmäisistä huolehtiminen. Ne on nekin oikeasti kovaa hommaa!

 

pakkoliikunta

 

On helppoa vetää asiat vähän överiksi unohtamalla palautuminen: ollaan jossain ihmeellisessä tehokkuuden oravanpyörässä. Tällöin ajatellaan, että tähän kaiken päälle tehotreeni tuo onnellisuutta ja tasapainoa. Että se toisi levollisemman mielen. MÄ TARVIIN JUST TÄTÄ! *tum tum tum, datsun datsun boyaaah*

Ei muuten välttämättä tarvitse. Itseasiassa saatatkin tarvita aivan päinvastaista treeniä, sillä keho ja mieli saattavat kärsiä jatkuvasta tehoilusta ja silloin sinä rakas ystävä uuvut.

Multitaskaus on päivämme kova sana: kaikkea pitää tehdä ja vähän samaan aikaan. Meidän pitä olla monitoimityyppejä. Tehokkaita, aikaansaavia, suorituskeskeisiä ja -kykyisiä. Koneita.

Mutta kun me ei olla koneita.

 

pakkoliikunta

 

Lisäksi pitää olla saatavilla koko ajan ja virikkeitä on ympärillämme jatkuvasti. Arjet vilisevät ohi ja aika rientää ja aikapaine on pyllyssä koko ajan.

Mutta kun meitä ei ole luotu tähän tahtiin.

Erityisesti supertehokkaat ihmiset ja sellaiset, jotka ovat suorittajatyyppejä saattavat löytää itsestään himoliikkujaa tai pakkoliikkujaa. Ihminen on luotu liikkumaan, totta. Liikunta on tärkeää, totta.

 

Liikunta on parhaimmillaan lääkettä.
Aivan, kuten lääkkeenkin, niin liikunta-annostuksen on oltava oikea ja oikeaan asiaan.

 

 

pakkoliikunta

PAKKOLIIKUNTA | ENTISEN PAKKOLIIKKUJAN VIESTI SINULLE

Tässä on taustalla nyt vähän samaa pohdintaa, kuin mitä pohdin ajanhallinnan suhteen. Ettei vain treeni hallitsisi sinua etkä sinä itse treeniä? Kokosin vielä kirjoitukseni lopuksi pienen tarkistuslistan, josta voit hipistellä pakko- tai himoliikkujan tuntomerkkejä.

Mitä useampaan voisit laittaa raksin ruutuun omalla kohdallasi, niin on hyvä miettiä suhtautumistasi liikuntaan. Ettei vain treenaaminen hulmahtaisi suorittamisen puolelle?

Kuinka kauan luulet, että jaksat samaa tahtia? Miksi ylipäätään liikut niin paljon – mikä on motiivisi?

Miksi halusin tästä kirjoittaa on se, että olen itse entinen pakkoliikkuja. Treenin vanki. Myönnän sen nyt, mutta jos minulla pahimpaan pakkoliikunta-aikaan asiasta mainitsin, niin voitte kuvitella kuinka suutuin. Ai että – ”huolehtikaa vaan omista asioistanne”!

Looking back se ei ollut antoisaa aikaa. Kyllä liikunnasta tavallaan tykkäsi, mutta se meni totaalisen överiksi: kotiin en antanut itseni mennä, ennen kuin olin rättiväsynyt ja nimenomaan treenaamisesta. Vain siten olin ansainnut levon ja ruoan.

Päivät meni miettiessä, kuinka kerkiän ja mitä treenaamaan. Ystävät saivat odottaa tai jäädä välistä. Kouluprojektit tehtiin viime tinkaan, koska treeni. Jaksoin tätä tahtia 16-vuotiaasta 23-vuotiaaksi.

 

pakkoliikunta

 

Treenistä katosi ilo: joka paikkaan sattui, olo oli kankea ja joskus pakotin itseni itkien treenaamaan. Väsytti vaan niin sikana ja silti oli pakko mennä.

Miksi? En tiedä. Pelkäsin lihovani. Pelkäsin, että kuntoni huononee. Pelkäsin olevani riittämätön ja vähemmän mitä olinkaan. Pakoilin. Pakoilin syömistä, pysähtymistä ja mitään tekemistä.

Pahinta oli vain olla. Olin voinut mennä vaikka kymppikilsan juoksu- tai hiihtolenkille aamulla ja jos ilta oli istuskelua, niin podin huonoa omaatuntoa istuskelusta. Olisi pitänyt liikkua.

Ja autarmias mikä nälkä. Jos erehdyin syömään vaikka omenan tai pari palaa leipää olisi sekin pitänyt liikkua pois, sillä en ollut ”ansainnut” ruokaa.

Eli believe me: minulla on aina syyni sille, miksi kirjoitan näitä valmennuksellisia juttujani täällä blogissa. Olisin niin noina aikoina kaivannut näitä kirjoituksia ja ajatusten vaihtoa. Ei silloin oikein ollut.

 

pakkoliikunta

 

Liikuntani oli suorittamista isolla S:llä.

Mitä sitten kävi? Kyllästyin. Kyllästyin miettimään treeniä, ulkonäköä, minäkuvaa ja hyvinvointia 24/7. Kyllästyin pakottamaan itseäni treenaamaan. Kyllästyin aikatauluihin ja siihen, että olin naimisissa jumppa-aikataulun kanssa. Kyllästyin myös siihen, että minulla ei ollut todellista punaista lankaa treeneissäni: treeni oli vain fanaattista kalorien kulutusta.

Miten ihmeessä sellaista voi jaksaa lopun elämäänsä?

Vastaus on, että ei jaksakaan. Löysin oman kehoni hienouden ja lempeyden ja armollisuuden itseäni kohtaan. Se vaati pysähtymisen ja vauhdin hiljentämisen. Sen, että totesin itselleni olevani väsynyt siihen kaikkeen.

Ymmärsin, että ihmisarvoni mitta ei ole treeni tai ulkonäkö. Minulle kehittyi inhimillinen ote itseeni ja kehooni. <3

Toivon sitä samaa myös sinulle, sillä sinä todella olet sen arvoinen. #inhimillinenote

pakkoliikunta

PAKKOLIIKUNTA | TSEKKAUSLISTA

Tsekkauslista, ole hyvä. 🙂 Oletko pakkoliikkuja?

  • Liikunta tai treenaaminen pyörii jatkuvasti mielessäsi
  • Ajatuksissasi jatkuvasti pyörii minä, kehonkuva, hyvinvointi
  • Et ”uskalla” pitää lepopäiviä, koska pelkäät kuntosi huonontuvan tai painosi nousevan
  • Podet huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä, mikäli treeni jää välistä tai pidät lepopäivän
  • Treenaaminen on fanaattista ja siitä puuttuu punainen lanka: saatat treenata useamman tunnin putkeen, vaikka väsyttäisi
  • Sosiaaliset suhteet kärsivät: jätät ystäväjutut ja kaverimenot liian helposti väliin, koska yleensä niihin liittyy syömistä tai jopa juomista – menet ”mieluummin” treenaamaan
  • Treeni rajoittaa elämää: päivistä puuttuu rentous ja spontaanius, koska tulevat päivän tai illan treenit rajoittavat tekemistäsi jo ajatuksen tasolla (säästelet päivän, koska illalla menet treenaamaan)
  • Liikuntaan motivoi pakko, ei liikunnan ilo: esimerkiksi jokin ulkoinen motivaatio kuten kalorit, lihomisen pelko, ulkonäkö tai muiden käsitys sinusta ahkerana superihmisenä ja liikkujana saa sinut liikkeelle
  • Edes rasitusvamma, flunssa tai vastaava ei saa sinua jättämään treenejä välistä
  • Olet ärtyisä, kiukkuinen ja menetät malttisi helposti – erityisesti v*tuttaa, jos ei pääse treenaamaan (päiväsi voi mennä jopa pilalle tämän vuoksi)
  • Suorituskykysi on laskenut, treenatessa hapottaa, mieli ei ole mukana tai oikeastaan ei edes huvittaisi treenata
  • Treenaat yli 4 kovaa treeniä viikossa

 

Toivon, että sinäkin löydät armollisuuden ja inhimillisen otteen itseesi ja kehoosi. Sillä kehosi on paikka, jossa vietät eniten aikaa tässä elämässä. Ja palautuspäivillä on oikeasti paikkansa tehokkaan ihmisen elämässä: joskus saatat oikeasti tarvita sen iisin kävelylenkin tai venyttelytunnin rynkytysreenin sijaan.

 

Ihanaa viikonlopun odotusta,
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Terveysteko | Treenata voi vaikka hampaita pestessä tai kassajonossa

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3

Terveysteko | Treenata voi vaikka hampaita pestessä tai kassajonossa

TERVEYS | ARJEN HELPOT TERVEYSTEOT

Kodin Kuvalehti kysyi minulta nettiartikkeliinsa vinkkejä arjen pieniin terveystekoihin. Tavoitteena oli löytää sellaisia pieniä treeniliikkeitä, joita voi kätevästi ujuttaa keskelle arkea.

Kokosimme ryhmäliikuntaohjaaja ja personal trainer Kirsi Hartikaisen kanssa kuusi vinkkiä arjen terveystekoihin, joilla mm. vahvistat selkääsi, parannat työtehokkuuttasi ja kohennat yleiskuntoasi.

Arjessa pienet teot ratkaisevat. Riittävän pieni teko on sellainen, joka on toteutettavissa saman tien eikä esimerkiksi sen jälkeen, kun jotain muuta on ensin tapahtunut. 😉

 

 

terveysteot

 

Kuusi arjen helppoa terveystekoa:

  1.  Vaihda työasentoa puolen tunnin välein
  2. Vesilasi pöydälle ja täytä tasaisin väliajoin
  3. Tee varpaillenousuja hampaiden harjauksen aikana
  4. Parkkeeraa auto taaimmaiseen ruutuun ja lisää päivittäisten askelten määrää
  5. Tee lapajumppaa pöydän tai telkkarin ääressä
  6. Keskivartalo kuntoon kassajonossa treenaamalla lantionpohjan lihaksistoa

 

Oletko testannut näitä tai jotain vastaavia käytännössä? Mitkä ovat sinun päivittäisiä tai viikoittaisia terveystekojasi? 🙂

Tuntuuko jokin terveysteko helpommalta tai vaikeammalta toteuttaa, kuin jokin toinen? Miksi?

Hela jutun voit lukea täältä: täältä.

 

terveysteko

 

Kodin Kuvalehden edellinen artikkeli, johon he minua pyysivät asiantuntijaksi koski iltavirkkuja. Artikkelissa käsiteltiin sitä, miksi on oikeastaan aika ok kukkua vähän myöhempään. 13 % suomalaisista on iltavirkkuja. Loput ovat aamu- tai päiväihmisiä.

Jos siis koet virkistyvästi iltaa myöten, niin saatat olla tyypillinen iltakukkuja. Olen kirjoittanut blogissani vireysrytmistä aikaisemminkin siltä kantilta mitä kannattaa huomioida treeni- ja ravintorytmissä, jos olet aamu-, päivä- tai iltavirkku. Käy lukaisemassa!

Kodin Kuvalehden nettiartikkelin voit lukea täältä. 🙂

 

Arki koostuu pienistä teoista. <3 Ajattelemme usein, että terveydessä, painonhallinnassa ja liikunnassa pitäisi tehdä paljon ja isosti. Aina enemmän ei ole enemmän, vaan joskus homma on aika pienestä kiinni.

 

Tee siis jokin helppo arjen terveysteko jo tänään – mitä se olisi? <3
#inhimillinenote

 

x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Ajanhallinta | Hallitseeko aika meitä – mitä voisit tehdä toisin?

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3