Kesää kohti: toiminnallinen vatsatreeni ja Jukan valmennus!

Vatsatreeni on aina pop. Pyykkilautavatsa on aina toki kiva, mutta vatsalihaksilla on muitakin tärkeitä rooleja, kuin näyttää hyvältä.

 

 

Kirjoitin vatsalihaksista, niiden tehtävistä ja treenaamisesta jokunen aika sitten aiheella ”kuinka saada vahvat ja erottuvat vatsalihakset”. Voi lukea tekstin täältä.

Tsekkaa YouTubeen lataamani minikuntopiiri vatsalihaksille, joka soveltuu omana minitreeninään tai kuntosalin, kävelylenkin tai juoksun päätteeksi.

 

Olen käynyt muutamia toiminnallisen harjoittelun koulutuksia sekä koulutuksia liittyen liikkuvuuden testaamiseen. Lisäksi jonkun verran on tullut opiskeltua sitä, miten rankaa ympäröivien tukilihasten toimintaa voi testata ja asennon hallintaa ja kyseistä lihaksistoa kehittää.

 

Voin oikeasti käsi sydämellä sanoa, että kollegani Jukka Harjun koulutukset on todella hyviä. Olen aina saanut aivan käsittämättömän määrän informaatiota liikkumisesta ja ihmiskropasta.

 

Jukka Harju osaa selittää sinulle, miksi niin monilla lankkutreeni ei oikeasti osu vatsaan – vaan treeni menee helposti harakoille. Vatsatreeni on todella tärkeä juttu tehdä oikein, sillä se vaikuttaa olennaisesti selän terveyteen – ja jo siihen, miten kädet ja jalat toimivat, eli saavatko ne tukea coresta.

 

Jukan toiminnallisen vatsatreenin verkkovalmennus on avajaistarjouksessa enää kolme päivää. Käy kurkkaamassa alla oleva linkki ja tilaa Jukan seitsemän viikon valmennus hintaan 57 € (norm. 77 €). Jukka on ihanan ihmisläheinen ja selkopuheinen valmennuksissaan. <3

 

Tutustu valmennukseen täällä .

Ei muuta, kuin corella koreeksi! 😀

Kivaa päivää kaikille,
Kipa

Lapsen suusta: mä hävisin painollani!

Tiedättekö, kun Facebook jakaa aikajanallesi aina jonkun vuoden tai enemmän vanhan kuvan?

Itselläni pelmahti vuoden takainen päivitys eilen omalle seinälleni ja tunnen tarvetta jakaa ajatukseni myös täällä Terveysblogin Facebook-sivun lisäksi.

Lapset ne vaan ovat niin <3 <3 <3.

 

Olin vuosi sitten yhden uimahallin salilla heittämässä treenin, kun pukuhuoneen kuvassa olevalle vaa’alle astuivat vuoron perään kolme pientä lasta.

 

Terveiset salilta – tarkkaan ottaen pukkarista!

Hassua. Lapsia kun seuraa, he villiintyvät vaa’asta pukuhuoneessa: sen päälle hypitään kilpaa, hihitellään systeemille ja painoa huudellaan ilman häpeää. Heille paino on vain luku – se ei ole hyvä eikä huono, sitä ei tuomita.

Tänään tuli jokseenkin söpö tapaus eteeni. Kolme lasta punnitsi toisiaan vuorotellen. Ensimmäinen painoi ilmeisesti eniten ja kaksi viimeistä vähiten. Ihan viimeiseksi itsensä punninnut lapsi huusi kovaan ääneen juuri itsensä punninneelle kaverilleen iloisen hassun hauskasti: ”hei me hävittiin, me hävittiiiiiin!!”

Jokseenkin antoisaa aikaa tuo lapsuus. Aloinkin miettimään, missä vaiheessa painosta tulee hirviö, hävettävä asia? Peikko, jota ei huudella ääneen, jota jopa pelätään ja joka määrittää pahimmillaan ihmisen arvon?

Mitä jos aikuisenakin lopetettaisiin määrittelemään painoa ”oikeaksi” tai ”vääräksi”, ”hyväksi” tai ”pahaksi”.

Mietittäisiinkin sitä vain lukuna, joka on olemassa, muttei määritä meitä.

Sen sijaan keskityttäisiin sisälle itseemme: milloin ja missä olosuhteissa minulla on parhainta olla ja voin hyvin?

Mikä minusta tuntuu hyvältä ja auttaa minua olemaan energinen ja iloinen oma itseni?

…harvoin siihen painolukemaa todellisuudessa on liittynyt. Kyllä se hyvä olo on usein lähtenyt ihan muista seikoista.

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ystävät. Sinä riität. <3
Kipa

 

#inhimillinenote

Hyvinvointi: pilkunviilausta ja hyvinvointipuberteettia

Meillä on kaikki tosi hyvin – itseasiassa niin hyvin, että uudeksi harrastukseksemme (kaikella rakkaudella) on muodostunut jopa häpeämätön, suodattamaton ja omat ajatuksensa paremmaksi asettava terveyspilkunviilaus.

 

Mitä tulee hyvinvointiin ja terveellisiin elämäntapoihin olemme pilkunviilausyhteiskunta, jossa me kadotamme kokonaisuudet

Kuinka usein saakaan lukea naamakirjasta väittelyä eri terveysaiheista. Onko vegaaniruokavalio urheilijalle sovelias vai onko sekaravinto paras? Kuka on eniten oikeassa ja kuka eniten väärässä siitä, onko ok syödä maitotuotteita? Kuinka tappavaa suolistolle gluteeni onkaan? Mikä on oikea tapa liikkua tai paras tapa syödä? Miten ravinto tulee pitkin päivää oikeaoppisesti koostaa?

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Tavallaan olen samaa mieltä. Tavallaan en. Tuskan määrä riippuu nimittäin siitä, miten tietoa käytetään.

Tietoa meillä on terveysaiheista enemmän, kuin koskaan.

Tiedämme, miten tulisi optimoida terveyttä: tiedämme jo, mikä on riittävä määrä unta, minkälainen hiilihydraatti tai rasva on ”hyvälaatuista”, miten kasvikset edistävät terveyttämme ja että liikunta on lääkettä jne.

Yksi asia tässä tietoviidakossa on varmaa: tieto lisää tuskaa erityisesti silloin, jos ja kun yritämme optimoida joka ikisen suupalan, joka ikisen askeleemme tai joka ikisen uniminuuttimme.

 

 

Elämää tapahtuu

Terveyden optimoiminen on päivän sana. Jos et optimoi terveyttä ja tee jatkuvasti ”oikeita valintoja”, asia vaatii oikaisua.

On aina joku, joka osaa sanoa, että kyllä kasviksia tulisi olla enemmän. On aina, joka osaa sanoa, että einekset eivät kuulu lasten ruokapöytään. On aina joku, joka osaa sanoa, että lihapiirakka tai -pasteija ei kuulu terveelliseen ruokavalioon, sillä ne sisältävät höttöhiilareit: On aina joku, joka tietää sanoa, että ”minä en ainakaan”.

Fakta on kuitenkin se, että elämää tapahtuu: kaikki ei ole vakioitavissa.

Keskustelin tänään valmennettavani kanssa siitä, kuinka hän on niin onnellinen juuri nyt. Juuri nyt on hyvä olla.

Hän jatkoi, että olo on hyvä siitäkin huolimatta, että hän ei ole käynyt salilla kahteen viikkoon. Hän on onnellinen siitäkin huolimatta, että eilen meni illalliseksi fajitaksia ja toissapäivän iltapäivänä pizzaa.

Avatessamme yhdessä sitä, miksi nyt on niin hyvä hän tiesi sanoa, että koska ei stressaa syömisistä tai liikkumisista. Hän on nauttinut olla itsekseen ja viettänyt aikaa poikansa kanssa.

Alkuperäisesti miksi valmennus aikoinaan aloitettiin oli siksi, että nyt pitää saada leidi kuntoon! Ravinto ja liikunta fiksattua, painoa pois ja itsekuri tilalle!

Ja missä ollaan nyt? Valmennettavallani on vapautunut olo.

 

Henkinen irtiotto silloin tällöin tekee hyvää

Totesimmekin, että hänellä on painonhallintapuberteetti: juuri nyt ei voisi vähempää kiinnostaa!

Tekeekö se hänestä yhtään huonompaa tai epäonnistuneempaa? Ei tod. Päinvastoin: hän tuntee itsensä onnellisemmaksi ilman painetta optimoida terveyttä.

Kyllä hän silti tiedostaa, ettei ylipaino ole terveellistä, liian korkea verenpaine ei ole hyväksi ja salitreeni on olennaista liikuntaa lihaksille.

Nyt niihin vain on eri tavalla virtaa, sillä ne eivät ole pakko. Ne eivät ole asioita, joita pitää suorittaa. Nyt ne ovat asioita, joita on kiva tehdä, koska on saanut kerran viitata niille kiinnasta ja sanoa hitot tästä!

Ja sanottakoon nyt väärinkäsitysten välttämiseksi, että terveysvalmentajana heijaan aina terveellisten elämäntapojen puolesta. Toivon kaikille terveyttä ja pitkää ikää ja ohjaan toki ihmisiä välillä viemään itsensä pois epämukavuusalueelta ja ottamaan vastuuta terveysvalinnoistaan.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että terveyttä tulisi sata lasissa optimoida 24/7 ja jokaisena vuoden päivänä. On ihan perusteltua ottaa joskus henkistä lomaa ruokavalion, liikunnan ja hyvinvoinnin optimoinnista.

Ruokavalioon mahtuu silloin tällöin eines tai epäterveellisyys. Päivään voi sisältyä leipää. Joskus lepo voi antaa enemmän energiaa, kuin liikkuminen. Joskus sitä valvoo enemmän.

Tärkeintä on myös huomata ne pienet asiat jotka tapahtuvat silmiemme ulottumattomissa: asiat, jotka tapahtuvat pään sisällä.

 

 

Kokonaisuus ratkaisee

Riittämättömyys, aikamme vitsaus. Olemme siinä pisteessä nykypäivänä, että meidän valintamme ovat joko riittäviä tai riittämättömiä: oikeita tai vääriä.

On hienoa, että optimaaliset terveysvalinnat ovat yhä useamman mielessä, ehdottomasti. Joko-tai -asetelma meinaa kuitenkin sitä, että asioista tulee helposti suorittamista, pakkoa, täytymistä…tämä taas monella saattaa heikentää motivaatiota.

Miksi? Koska pienet asiat eivät riitä – kaiken pitää olla kunnossa.

Toivoisin, että muistaisimme aina sen, että hyvinvointimme on kokonaisuus. Sieltä ei aina voi nostaa yhtä yksittäistä tekijää, joka olisi se kaikkein kamalin.

Ei ole ihan kahteen kertaan jäänyt uuden valmennettavan tapaaminen ja keskusteleminen siitä, että ateriarytmi tulisi saada kohdilleen, stressiä vähentää, pitäisi syödä riittävästi, vettä tulisi muistaa juoda, treenaamaan täytyisi mennä ja unirytmi olisi tärkeää saada korjatuksi.

Ja pääongelma loppujen lopuksi valmennettavan mukaan on leipä: sitä kun tulee syötyä lounalla. Ja iltapalaksi.

Leipä? Siis tämä yksittäinen tekijä isojen asioiden joukossa?

Voin kertoa rakkaat ystävät, että mikäli ateriarytmi on epäsäännöllinen, stressaat, nukut ja syöt liian vähän, et liiku arjessa ja juot liian vähän se ei ole leipä, mikä siellä mättää.

Mielestäni meidän pitäisi oppia olemaan nostamatta pieniä yksittäisiä tekijöitä esiin. Silloin, kun monta terveyden kulmakiveä on epätasapainossa, ei se leipä ole se juttu. Tai satunnainen lihapiirakka. Tai pulla. Tai yksi-kaksi iltaa kotisohvalla. Tai Saarioisten makaronilaatikko ketsupilla.

Tai se, että meidän äiti tekee teidän äitien ruuat.

Me voimme poimia yksittäisiä kokonaisuuden kannalta jopa täysin irrelevantteja asioita esiin koskien hyvinvointiamme. Tämä kuitenkin lopputuloksen kannalta aiheuttaa sen, että keskitämme energiamme hyödyttömiin asioihin. Kokonaisuus hämärtyy.

Kuinka usein saa lukea julkisiin ravintopäiväkirjoihin kommentteja siitä, että jokin ateria ei kyllä nyt ole optimoitu. Sieltä puuttuu asviksista jokin väri, jokin kastike on liian ruskeaa tai liian vaaleaa, perunaa ei saa syödä, pasta nyt ainakin on pahasta ja mielummiin vettä juomana, kuin muuta. Tai että loppupäivä iltaa myöten tulee olla vain ja ainostaan tip-toppia.

Milloinkohan väsymme itse tähän kaikkeen? Milloin meillä jokaiselle tulee hyvinviontipuberteetti, heitämme hanskat tiskiin ja teini-ikäisen lailla alamme kapinoimaan hyvä elintapoja vastaan? 😀

Eikä ole loppujen lopuksi aika energiaa vievää optimoida ja täydellistää kaikkea ruokaan, liikuntaan, uneen ja hyvinvointiin liittyen?

 

Mitä mieltä te olette?

 

Rakkaudella,
Kipa

 

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu